Onko normaalia, että poika nukkuu jatkuvasti isänsä vieressä?
Me vanhemmat nukumme siis eri huoneissa. Itse nukun makuuhuoneen lattialla ja mies nukkuu toisessa huoneessa parisängyssä siten, että poika nukkuu hänen vieressään lähes kaikki yöt. Samassa huoneessa on pojan oma sänky, mutta mies ei koskaan laita lasta omaan vuoteeseensa. Mies ei antanut laittaa pojan sänkyä erilliseen huoneeseen, vaan se piti jättää miehen makuuhuoneeseen.
Mies sanoo pojalle, että "jos et ole kilttinä, niin joudut omaan sänkyyn nukkumaan" tai "jos et ole kilttinä, niin joudut äidin huoneeseeen", vaikka siis itse olen kiltti ja asiallinen, mies itse on lyhytpinnainen ja minua kohtaan väkivaltainen "raivopää". Pojalla on pientä kehitysviivettä ja itseäni huolestuttaa se, että mies ikäänkuin hidastaa lapsen kehitystä toimillaan (mies saa ihme yllätysraivareita, päähänpistoja ja on todella ankara -- minua hän määräilee ja komentelee). Miltä tämä kuulostaa ja mitä voisin tehdä (vai panikoinko vain liikaa)?
Kommentit (10)
No aika ratkaisevaa on pojan ikä..2v vai 12v...?
voi hyvää päivää...
siinä että pieni lapsi nukkuu isänsä vieressä ei ole mitään outoa. Mutta muutenhan tuo teidän suhde ja perhe-elämä sitten näyttääkin olevan ihan viturallaan.
Tää on käyty niin moneen kertaan läpi. Parisuhde on pohjattoman sairas mutta ap ei aio tehdä asialle mitään ja keksii vain tekosyitä. Lähde hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No aika ratkaisevaa on pojan ikä..2v vai 12v...?
Poika on 4-vuotias, mutta mieheni on suorastaan raivokas, jos yritän siirtää hänet illalla tai yöllä omaan sänkyynsä nukkumaan. Mies itse ei siirrä lasta omaan vuoteeseensa juuri koskaan. Lapsella ei ole miehen sängyssä omaa peittoa tai tyynyä ja siinä voi olla joitain leluja ja tavaroitakin sängyn päällä. Kun lapsi nukkuu omassa pedissään, hän on selvästi virkeämpikin seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on käyty niin moneen kertaan läpi. Parisuhde on pohjattoman sairas mutta ap ei aio tehdä asialle mitään ja keksii vain tekosyitä. Lähde hyvä ihminen.
Moneen kertaan läpi? En ole kirjoittanut tästä varmaankaan vuoteen. Kun siis periaatteessahan se on varmaan ok, mutta ihmettelen mieheni pakkomielteistä, raivokasta ja mustasukkaista asennetta (=en saisi nostaa lasta omaan vuoteeseensa kesken unien edes).
Miehen kanssa on muutenkin _erittäin paljon_ ongelmia jatkuvasti, mutta tämä on siis pieni yksityiskohta. En ole tosiaan tästä kirjoittanut pitkiin aikoihin, vaikka se on jokailtainen pienen riidan aihe. Mies suhtautui lapseen omivasti jo ihan vauvana ja esim. kielsi rintaruokinnan jo melko pienenä jne. Mies varmaan kuvittelee tarkoittavansa hyvää, muttei ymmärrä omia rajoitteitaan ja pakkomielteitään, kun siis mieheni on aika monessa asiassa ihan hakoteillä ja todella huono, asenteellinen, lyhytpinnainen ja aggressiivinen esimerkki lapselle.
Ja et ole eronnut hänestä vieläKÄÄN, koska..?
Voisit esim. erota.