Lue keskustelun säännöt.
Ovatko lapsenne aina innokkaina leikkimässä muiden lasten kanssa?
04.07.2008 |
Meidän lapset leikkivät aina ihan intona kylään tulevien lasten kanssa, jos iät vaan hiukankaan natsaavat yhteen. Samoin leikkipaikoilla, puistoissa, pihalla jne., jos joku pyytää leikkimään. Eivät aina itse aktiivisesti hae seuraa, mutta lähtevät aina mukaan, jos joku pyytää, siis aina, joskus on ehkä tullut se poikkeus, mutta en nyt muista. Ovatko jotenkin poikkeuksellisia? Välillä kun tuntuu, että suurimmalla osalla lapsista on vähän väli' huono päivä tai ei muuten vaan huvita leikkiä tms. Voivat roikkua äidissä tai muuten vaan jurottaa, ettei leikistä tule mitään. Mikä näitä lapsia oikein mättää?
Kommentit (31)
Meidän lapsi on ollut välillä aivan sairaan ujo, sit taas vähän rohkeampi, sitten taas ujompi. Nyt muksu on 4,5 vee ja olin leikkikentällä ihan äimänä. Meni muiden lasten luo pyytämään leikkiin ja tervehti niitten vanhempia :o. Miitäääh. Oikeasti meidän lapsi on ollut koko ikänsä aivan superujo äidin jalkojan takaa kurkkija ja nyt siitä on yhtäkkiä kuoriutunut hurjan sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen tätä on vaatinut pitkän totuttelun uusiin lapsiin ja melko varmasti totuttelu on mennyt äidin kyljessä. Leikkimään ei ole lähtenyt omatoimisesti. Tyttö on perusluonteeltaan ujo mutta näemmä pääsemässä suurimmasta ujoudestaan.
Eli jos sinun lapsesi eivät ujostele, niin ei se tarkoita sitä että muita lapsia joku "mättäisi"..
Tutustuuhan jotkut aikuisetkin helpommin uusiin ihmisiin ku toiset.
Meidän lapset vaan pitää muista lapsista ja leikkimisestä kuin hullu puurosta. Itsekin jaksan jotain todella mielekästä asiaa vaikka kuinka väsyneenä tai pahantuulisena. Lapsemmekin pääsevät ujouden yli, koska leikkiminen on niiiin kivaa. Muiden lasten mielestä ei ilmeisesti näin ole?
ap
Meilläkin tyttö kyllä on aina leikkinyt tuttujen lasten kanssa mutta annas olla jos puistossa on joku vieras niin sittenpä ollaan paikallaan. Tai jos puistoon tulee toinen lapsi / muita lapsia niin se äsken niin hauska leikki loppuu kuin seinään.
Meidän lapset vaan pitää muista lapsista ja leikkimisestä kuin hullu puurosta. Itsekin jaksan jotain todella mielekästä asiaa vaikka kuinka väsyneenä tai pahantuulisena. Lapsemmekin pääsevät ujouden yli, koska leikkiminen on niiiin kivaa. Muiden lasten mielestä ei ilmeisesti näin ole?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai tutun siskon kanssa kuin kenen tahansa satunnaisen kysyjän.
ärsyttäviä, ettei kukaan halua leikkiä niitten kanssa. Yritän miettiä olenko itse havainnut samaa eli että lapset jotenkin tyypillisesti murjottaa tai roikkuu äidissä, eikä kyllä tule mieleen. Aina joku tietysti on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieraan penskan ehdottamaa leikkiä, joka on hänestä itsestään kiva.
valikoi tosi tarkasti seuransa. Luonnekysymyskin pitkälti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on kyllä syytä katsoa isosti peiliin.
Sanotaan vaan, että usein. Ja tuskin minun kannattaa katsoa peiliin, jos menemme kylään ja siellä lapsi jo valmiiksi murjottaa jostain, eikä suostu leikkimään lastemme kanssa. Meidän lapsemme leikkivät paljon ja monien lasten kanssa, enkä ole pahemmin kuullut valituksia leikeistä. Ihmettelen vaan, että pitävätkö he tavallista enemmän leikkimisestä, vai mikä heitä "vaivaa"? Kenenkään muun lapsi ei siis ole AINA valmis leikkimään muiden suunnilleen saman ikäisten kanssa? Tuntuu, etteivät kyllästy koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lypsää sitä täältä? Kun tiiät kerran mikä vastauksen pitää olla.
samalla kun paheksut muiden jurotusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkimään ja ovatkin pidettyjä kavereita päiväkodissa, koulussa ja pihalla. Keksivät leikkejä helposti ja innostuvat myös toisten ideoista. Nykylasten "leikkitaidot" ovat keskimääräisesti huonompia kuin mitä olivat esim. meidän lapsuudessamme, syynä ehkä telkkari, videot, dvd:t, pleikkarit, tietokonepelit jne..
En tunne yhtään aikuista joka ei lainkaan valikoisi seuraansa tai tilanteita joissa olla seurallinen. Miksei lapset saisi?
Meillä lapset ujostelevat joskus toisia lapsia, joskus ovat väsyneitä ja kiukkuisia ja joskus heitä vain huvittaa enemmän leikkiä keskenään tai yksinään. Ei minusta heillä silti mätä mikään.
Enemmän mua mietityttää lapset jotka tulevat joka paikassa ja jokaisen "iholle"; Usein se viestii lapsen omaksumista huonoista käytöstavoista ja tuollainen liiallinen läheisyyden haku voi olla merkki syvemmistä ongelmista.
lypsää sitä täältä? Kun tiiät kerran mikä vastauksen pitää olla.
Jos aina leikkivät lapsi on joku ideaali. Entäpä jos lapseni eivät osaa näyttää negatiivisia tunteitaan lainkaan muiden seurassa? He ovat aina ja kaikkialla kodin ulkopuolella positiivisia ja mukavia, purkavat sitten kaiken kotona. Olisi välillä vaihtelua, kun laittaisivat leikin poikki ja sanoisivat, etten enää viitsi. Mistä minä tiedän, miksi jaksavat aina leikkiä. Siksi ihmettelinkin asiaa, että jaksavatko kaikkien lapset aina. En oikeasti ymmärrä miksi jaksavat, en itse jaksaisi millään :-).
ap
[ Siksi ihmettelinkin asiaa, että jaksavatko kaikkien lapset aina. En oikeasti ymmärrä miksi jaksavat, en itse jaksaisi millään :-).
ap
kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä. Olen siitä tosi iloinen, kun tarkemmin ajattelen. Olen nimittäin välillä saanut harmaita hiuksia heidän luonteidensa toisesta puolesta, joka on elohopeamainen vilkkaus ja kekseliäisyys.
Sitähän juuri alkuperäisessä otsikossa kysyin. Ja korjasin, että muut lapset usein jurottavat tms. En koskaan sanonut, että kaikki ja aina :-).
ap
joka ikisenä mahdollisena hetkenä?
En tunne yhtään aikuista joka ei lainkaan valikoisi seuraansa tai tilanteita joissa olla seurallinen. Miksei lapset saisi?
Meillä lapset ujostelevat joskus toisia lapsia, joskus ovat väsyneitä ja kiukkuisia ja joskus heitä vain huvittaa enemmän leikkiä keskenään tai yksinään. Ei minusta heillä silti mätä mikään.