olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(

Äiti syyttää vieläkin käytöksestään minua. Jos minä teinkin asioita lapsena lapsen lailla enkä ollut pieni aikuinen niin äidin reaktio siihen eli minuun oli väärä. Jos äiti myöntäisi sen. Mutta äiti ei edes enää muista tai miellä toimineensa väärin. Sen sijaan hän sanoo minun ikään kuin ansainneen sen millainen hän oli minua kohtaan. Ei siinä ole mitään vaikutusta vaikka en soittaisi hänelle. Silti uskon että niin se oli. Vaikka tiedän, ettei lapsia saisi kohdella niin. Mutta jos kuitenkin kohdellaan, niin... Eikö se ole sitten ihan sama, ettei niin saisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

Niin. Saahan sitä unelmoida, mutta jos ei ole rahaa niin vaikea se on nykkiin lähteä..Itse tienaan ihan hyvin, 3500e/kk. Emme silti matkustele. Elämä on kivaa kotonakin.

Tasan ei käy elämässä aina. Kannattaa opiskella ja pitää pää kunnossa, niin ei koko elämä mene perseelleen.

N40+ 3 lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

Niin. Saahan sitä unelmoida, mutta jos ei ole rahaa niin vaikea se on nykkiin lähteä..Itse tienaan ihan hyvin, 3500e/kk. Emme silti matkustele. Elämä on kivaa kotonakin.

Tasan ei käy elämässä aina. Kannattaa opiskella ja pitää pää kunnossa, niin ei koko elämä mene perseelleen.

N40+ 3 lasta

Jaista säkin jakorasia p*ska, ja mitenköhän pidät pään kunnossa, jos on esimerkiksi add? AIVAN, kuin se olisi MITENKÄÄN omaa aikaansannostasi, että "pää on kunnossa". Ei todellakaan ole, vajukki.

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Sinun äitisi on ehkä ollut vain epäkypsä ja kutsut sitä narsismiksi. Hold your horses. Hienoa, että olet selvinnyt, mutta en usko, että olet ollut oikean narsistin kynsissä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Sinun äitisi on ehkä ollut vain epäkypsä ja kutsut sitä narsismiksi. Hold your horses. Hienoa, että olet selvinnyt, mutta en usko, että olet ollut oikean narsistin kynsissä ikinä.

Sulla on kyllä ihmeellinen kyky kuvitella tietäväsi kaiken toisten ihmisten elämästä, kokemuksista ja ajatuksista. Ja ihmeellinen tarve nollata ja vähätellä toisia ihmisiä. Samaa taipumusta mitä äidilläni. Enempää en aio sulle kirjoittaa koska en enää koskaan aio antaa yhdenkään narsistin yrittää pilata itsetuntoani tai saada minua kuvittelemaan itseäni huonommaksi kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Sinun äitisi on ehkä ollut vain epäkypsä ja kutsut sitä narsismiksi. Hold your horses. Hienoa, että olet selvinnyt, mutta en usko, että olet ollut oikean narsistin kynsissä ikinä.

Sulla on kyllä ihmeellinen kyky kuvitella tietäväsi kaiken toisten ihmisten elämästä, kokemuksista ja ajatuksista. Ja ihmeellinen tarve nollata ja vähätellä toisia ihmisiä. Samaa taipumusta mitä äidilläni. Enempää en aio sulle kirjoittaa koska en enää koskaan aio antaa yhdenkään narsistin yrittää pilata itsetuntoani tai saada minua kuvittelemaan itseäni huonommaksi kuin olen.

Varmasti jos äitisi on joku täydellisen epäkypsä tyyppi on ollut tosi vahingoittavaa, en mä sitä, mutta jos aiot syytellä muita ihmisiä, kuten vaikkapa minua siitä, että en ole päässyt pois äitini vallasta kuten sinä upeasti pääsit niin säästä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Sinun äitisi on ehkä ollut vain epäkypsä ja kutsut sitä narsismiksi. Hold your horses. Hienoa, että olet selvinnyt, mutta en usko, että olet ollut oikean narsistin kynsissä ikinä.

Sulla on kyllä ihmeellinen kyky kuvitella tietäväsi kaiken toisten ihmisten elämästä, kokemuksista ja ajatuksista. Ja ihmeellinen tarve nollata ja vähätellä toisia ihmisiä. Samaa taipumusta mitä äidilläni. Enempää en aio sulle kirjoittaa koska en enää koskaan aio antaa yhdenkään narsistin yrittää pilata itsetuntoani tai saada minua kuvittelemaan itseäni huonommaksi kuin olen.

Varmasti jos äitisi on joku täydellisen epäkypsä tyyppi on ollut tosi vahingoittavaa, en mä sitä, mutta jos aiot syytellä muita ihmisiä, kuten vaikkapa minua siitä, että en ole päässyt pois äitini vallasta kuten sinä upeasti pääsit niin säästä se.

Tiiätkö faktaa on se että sä olet mielenterveyshäiriöinen, todennäköisesti melko narsistinen, uhrin roolissa viihtyvä keskinkertaisuus. Keskinkertaisuus joka kuvittelee itsestään liikoja eikä siksi voi koskaan olla onellinen omassa elämässään. Sä oot kykenemätön luomaan ihmissuhteita, etkä tuu koskaan saamaan mistään nautintoo. Tuut elään elämäs katkerana ja kaikkia muita ikuisesti syytellen, miettien vielä vanhainkodissakin kuinka epäreilua elämä on ollu sua kohtaan. Kiroillen, haukkuen ja vähätellen samalla kaikkia muita ja muiden tekemisiä. Sun elämäs tulee oleen ikuisesti paskaa koska sä olet itse tehnyt siitä paskaa, ja muuksi se ei tuu muuttuun enen kuin tajuat sen ja otat vastuun omista päätöksistäsi. Sun ympärillä ei oo ihmisiä, ei siks että ne ihmiset olis kateellisia ja alempiarvoisia, vaan koska sulla on inhottava ja vittumainen luonne, etkä edes itse tajua sitä. Sä oot saavuttanu sen mihin sun kapasiteetti riittää, koita hyväksyä se tai elä katkera paska elämäs onnettomana loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapsena on pakko sanoo että oma elämä on ihmisen omissa käsissä. Täysi-ikäistyttyäni ymmärsin että äiti ei tule koskaan muuttumaan, katkaisin välit häneen kokonaan ja elän nyt omaa elämääni onnellisena. Tietenkin on ollut vaikeaa rakentaa itsetunto uudestaan, mutta sekin on onnistunut ystävien ja miehen tuella. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja teen kaikkeni että omat lapseni saavat kaiken sen empatian, kunnioituksen, huomion ja tunteen siitä että tulee kuulluksi ja on arvokas, mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan. Sukulaiset tietenkin kertovat kuinka kamalia asioita äitini musta puhuu, kertoo kaiken olevan mun vikaa ja mainostaa kuinka hankala ihminen mä oon. Osa niistä ei tiedä sen narsismista ja oikeasti uskovat niihin sen juttuihin, mutta en jaksa välittää. Mulla on mun isä ja osa sukulaisista, sekä miehen sukulaiset. Luulen että äitiä harmittaa eniten se, että olen oikeasti pärjännyt elämässäni häntä paremmin ja olen onnellinen. :)

Sinun äitisi on ehkä ollut vain epäkypsä ja kutsut sitä narsismiksi. Hold your horses. Hienoa, että olet selvinnyt, mutta en usko, että olet ollut oikean narsistin kynsissä ikinä.

Ai nin, sun äitishän se onkin maailman ainoa narsisti. Ja sähän oot ainoa kellä on ollut vaikea lapsuus. Tuleeko mieleen että ehkä meidän ihmisten psyykkinen resilienssi on eri luokkaa, ja sun kokemukset ei välttämättä oo vaikeempia kuin muiden, sä et vaan osaa tai halus päästä niistä yli.

Tajuatko kivikissaäiti olevasi itse kusipää narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis pidän äitiäni sen tuhoajana ja ärsyttää kun osa työkavereista on ihan pyrkinyt alalle, että siinäpä sopiva homma! Millä oikeudella se ei ollut mulle sallittua ja mahdollista jollekin toiselle alalle? Olisi edes reilua, jos työura ois karahtanut kiville siksi, ettei itse enää tiedä, miten edetä, mutta mä tietäisin tavallaan mitä se vaatisi, mutta en uskalla ja pysty. Ja siis ei ole uskalluksen puutetta, vaan että oikeasti ei hallitse hermojaan, kun on niin paljon haukuttu jne.

Suoraan sanoen, kun luen juttujasi niin provotutka piipittää ja kovaa.

Sanot äitiäsi narsistiksi, mutta samaan hengenvetoon halvennat esim. työkavereitasi ja muita suorittavan työn tekijöitä, että he ovat alempaa tasoa kuin sinä. Kai tiesit, että narsisti pitää itseään muita parempana ja jos ei saavuta sitä "ansaitsemaansa" tasoa, niin syy on yleensä hänen mielestään jonkun muun.

Sama kiinnitti huomion. Selvästi narsistinen ihminen syyttää äitiään narsistiksi joka on pilannut hänen elämänsä. Pata kattilaa soimaa, tai ei ole omena kauas puusta pudonnut....

Se jos sanon vajukiksiko on narsismia?

Riippuu ketä nyt sanot vajuksiksi. Sanotko esim. suorittavan työn tekijöitä (kuten työkavereitasi), koska he eivät ole "yhtä älykkäitä" kuin sinä.

Ja asiasta kukkaruukkuun, työelämässä tarvitaan myös sosiaalista älykkyyttä. Se, että säälit itseäsi ja haukut muita "alempiarvoisiasi", ei anna kuvaa ihmisestä, jolla olisi kovinkaan sosiaalista pelisilmää. Se jo itsessään voi vaikuttaa siihen, ettet pääse haluamaasi työhön.

No sanoisivathan hekin minua vaikka miksi, jos tietäisivät. Joten miksi minun pitäisi heitä vain arvostaa, kun heidän maailmassaan on varmaan samoin kuin sinunkin, että kaikki asiat, joista on elämässä harmia ovat ihmisen oma syy. Mistään ei saisi olla pahoillaan eikä valittaa. Ja varmaan sullakin on asioita, joita laitat surutta toisten syyksi.

Juu, se on aina hyvä lähtökohta kohdella ihmisiä sen mukaan, mitä he luultavasti sinusta ehkä ajattelisivat. Ei kannata mm. tutustua heihin, paskasakkia vaan ovat! Ei kannata jutella heidän kanssaan, ei ne mistään mitään tiiä ja nauraa vaan mulle!

Ja olen minäkin siitä pahoillani, että minua pahoinpideltiin rajusti koko lapsuus ja alkoholismia tuli nähtyä ihan liikaa vanhempien toimesta, mutta sille nyt ei minkään mahda. Ei se lapsuus sillä korjaannu, että jää kotiin itkemään ja vihaamaan muita ihmisiä. Pakko vaan mennä eteenpäin, en itse ainakaan jaksa jäädä valittamaan. 

Sinua ei varmaan alkkisvanhempasi pystykään saamaan uskomaan, että jos joku ajattelee sinusta paskasti, että se toinen on oikeassa.

Voi olla että ajatteleekin, mutta tiedätkö mitä? Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaikki ei tykkää kaikista, eikä minusta ole mikään pakko pitää. Ja jos ei pidä, niin ei ole automaattisesti vajukki juntti.

Ei se köyhyys tee lapsuudesta aina satavarmasti huonoa.

Meillä oli 4 lapsen perhe. Äiti oli kaupan kanssa, ja isä oli työskenteli talonmiehenä ja teki pienimuotoista maanviljelyä. Isä kuitenkin sairastui äkillisesti syöpään. Työkyvyn syöpä ikävä kyllä vei, mutta onneksi ei koko miestä.

Elettiin siis lapsena hyvin pienillä tuloilla, koska isä ei pystynyt työskentelemään, mutta omassa mielessä ei lapsuus muistu huonona. Olin kolmas tyttö joten kaikki vaatteet olivat sisarusten vanhoja, mutta ei se lapsena tuntunut oudolta. Meillä leivottiin itse leivät ja karkkipäivän sijaan oli omat pullat, ja aina sitä perjantain leipomispäivää odotettiin innolla, koska se oli koko perheen yhteinen hetki. Moni tavara ostettiin käytettynä, mutta tarjousten kilpaa metsästys oli hauska leikki. Joka toinen maanantai käytiin kirjastossa ja lainattiin elokuvia jotka sitten katsottiin yhdessä. Auton sijaan pyöräiltiin yhdessä, kun sirkus tuli kaupunkiin järjestettiin kotona oma temppusirkus jossa jokainen oli tähti, kun naapurin pihalle pystytettiin trampoliinia meillä rakennettiin itse puumajaa jne.

Pointti onkin että minun lapsuuteni oli hyvin hyvin onnellinen. 

En koe että lapsuudestani olisi jäänyt mitään kokematta köyhyyden takia, koska vanhempani pystyivät itse tekemällä tarjoamaan meille tasapainoisen ja rakastavan kodin.

Rakkautta ne lapset kaipaavat, eivät New Yorkin matkoja.

Häh. Jumpata voi ilmaiseksi kotona ja lenkkipolulle lähteä. Vaatteita nyt ei kannata ostaakaan uutena, nettikirppikset ja tavan kirpputorit on pullollaan tyylikkäitä vaatteita pilkkahinnalla. Niistä saa myös meikkejä ja toisaalta ihan ok olla myös meikittä.

Lapsille on kivoja ilmaisia harrastuksia ja sama juttu, kirppiksiltä löytyy pilkkahinnalla urheiluvälineitä ja vaatteita.

Kuulostaa nyt kyllä täysin omalta viitsimättömyydeltä nuo ongelmasi. Varmasti olen myös kykenevä johonkin työhön, toisi sinulle omanarvontunnettakin.

Mustakin ois kiva mennä vaikka New Yorkiin! Ehkä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.

Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.

No voi helvetti taas, mikä lohdutus uupuneelle ihmiselle! "...sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse...", väitätkö siis ettei kysyjä ole normaali ihminen?! Jokainen uupuisi tuollaisissa olosuhteissa ja saahan ihmisellä edes haaveita olla. Niitä pitääkin olla, ne on ainoa asia,mitkä antaa toivoa ja  minkä avulla jaksaa hankalissa elämäntilanteissa. Ap:n sijaan syyttelisitte hänen ex-ukkoaan, joka senkuin rellestää ja jättää lapsilauman äitinsä hoteille. Näitä holtittomia ukkoja on paljon ja naisen pitää vain jaksaa ja jaksaa.  Ootte kyllä niin julmia te syyttelijät, etten voi käsittää! Katsokaahan vaan, ettei pilkka satu vielä omaan nilkkaan. Ja ap:lle voimia ja kaikkea hyvää!

Ei sinun lapsiasi ole tuomittu mihinkään. Minä olen köyhän äidin lapsi mutta silti muistelen lapsuuttani lämmöllä. Meillä oli me-henki ja sellainen asenne, että selviämme vähävaraisinakin yhdessä. Käytiin äidin kanssa "vaelluksilla" (=retkillä lähilaavuilla eväät ja luontokirjat mukana), joulun kohokohta olivat itse leivotut kuivakakut ja pikkupaketit, kinkkua ja konvehteja ei koskaan ostettu eikä silti kasvettu kieroon. Kaikki vaatteeni olivat isosiskon vanhoja mutta ehjiä ja puhtaita. Synttäreillä meillä oli kotona "teemat", kerran esimerkiksi intiaanisynttäreillä äiti teki lakanasta tiipiin, saimme jäätelöä ja lahjaksi kirjan.

Päällimmäisenä muistan sen, että äiti kannusti meitä koulussa ja järjesti meille kaikkea kivaa tekemistä. Ei haittaa yhtään, ettei koskaan matkustettu missään.

Minulla oli samanlainen vaihe, kun lapseni olivat pieniä. Ensin oli todella vaikeaa, mutta sitten opettelin ompelemaan ja tekemään kaikkea itse vanhasta tavarasta. Silloin se ei ollut vielä muotia. Käytin valtavasti mielikuvitusta ja keksin lapsille kivoja juttuja, askartelua ja aarteenetsintää ja liikuntaa. Alkoi olla hauskaa, vaikka koko ajan rahasta oli tiukkaa. Lapset nyt isoja ja heillä on mielestään ollut ihana lapsuus, kun nyt tietävät silloisen tilanteen, niin ovat kiitollisia ja se on lähentänyt meitä entisestään. Aloita pienestä ja iloitse siitä, yritä päästää mielikuvitus valloilleen.

Vierailija kirjoitti:

no se New York oli nyt vain esimerkki ! pari yötä Tallinnaskin kelpaisi.. elämä on yhtä kituuttamista ja lauseen "ei ole rahaa"-hokemista lapsille. ok, kirjastoon pääsee ilmaiseksi ja leikkipuistot ovat ilmaisia  mutta esim. leffaan meno.. yksi lippu tyyliin 8 e ja niitä pitäisi olla neljä!  olisi myös  ihanaa sisustaa kotia, päästä eroon 20vuotta vanhasta kirjahyllystä ja tekonahkasohvasta joka repii ihon irti kesäisin ja jossa moni yövieras on kipeyttänyt itsensä. . olisi ihanaa saada astianpesukone.  

joku kysyi  miksi tein lapsia? koska olin rakastunut , minulla oli vauvakuume ja  luulin löytäneeni vakaan, turvallisen miehen.  adhd ei myöskään huolettanut, ajattelin että saan lääkkeet ja skoutsin ! sainkin, mutta kävi ilmi että olin odottanut vähän liikoja... ja sitten kun aloin saada streesiä, oireet pahenivat potenssin kymmenen :/ siinä se selkäkin meni kait loppuelämäksi. kun yritin muuttopäivänä repiä pesukonetta yksin hissiin...

ja tässä ollaan nyt! sinkkuna, kroppa  paskana, elämää kädestä suuhun, lapset valittavat että " ei meillä oo ikinä rahaa.. ihan tyhmää". välillä tuntuu, että olisi parempi kun vetäisi itsensä kiikkuun ;(  

  

ap

Vali-vali. Jos lapset valittaa, niin arvaa mistä saavat siihen mallin? Ryhdistäydy. Olet saattanut kolme lasta tähän maailmaan ja uhkailet "kiikuilla" kun olet vähän miehenkipee ja itselläsi on huono olo. Jättäisit siis kolme lastasi oman onnensa nojaan, vain siksi ettei ole rahaa maskaraan, meikkiin tai astianpesukoneeseen...?

Mä juuri mietin miten kertoa lapselle ettei hän pääse pelaamaan jääkiekkoa koska rahat ei riitä? on liian kallis harrastus. Hän tykkäisi lajista ja olisi siinä hyvä mutta ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

En missään nimessä puolusta narsistia, eikä lapsella tietenkään ole mahdollisuutta vaikutta vanhempansa käytökseen. Mutta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus. Narsistin puolisolla on mahdoliisuus valita haluaako jäädä suhteeseen vai lähteä. Narsistin aikuisella lapsella on myös mahdollisuus valita antaako vanhemman päättää elämästään, vai tekeekö itse päätökset oman elämänsä suhteen. Sä olet itse tehnyt omat päätöksesi, päättänyt olla menemättä opiskelemaan tai hakeutumaan siihen ammattiin kuin haluat. Tämä on oma päätöksesi. Jos sanot äitisi edelleen kontrolloivan elämääsi, se on myös oma päätöksesi ja sen päätöksen kanssa sinun tulee elää. Hyvin paljon pystyy päättelemään kirjoitustyylistäsi, se on ala-arvoinen ja antaa kuvan siitä että sinulla ei kovinkaan paljon ole älyllistä kapasiteettia. Myös se miten puhut toisista ihmisistä ja miten vähättelet toisia kertoo paljon perusluonteestasi. Sanot suorittavaa työtä tekeviä vajakeiksi ym. ja koet olevasi parempi vaikka et ole. Inhottava luonteesi, itsekkyytesi ja uhrin roolissa riutuminen ei ole äitisi vikaa vaan sinusta itsestäsi kiinni.

Tuosta näkee selvästi että narsismi periytyy. Tämä on vain ns. uhriutuja-narsisti. Ihan niin kuin ns. grandioosilla / klassisella  narsistilla, tälläkin on illuusio omasta ylivertaisuudestaan, mutta kun se ei käytännössä toteudu niin peiliin katsomisen sijaan syytellään omista epäonnistumisista kaikkia muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

En missään nimessä puolusta narsistia, eikä lapsella tietenkään ole mahdollisuutta vaikutta vanhempansa käytökseen. Mutta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus. Narsistin puolisolla on mahdoliisuus valita haluaako jäädä suhteeseen vai lähteä. Narsistin aikuisella lapsella on myös mahdollisuus valita antaako vanhemman päättää elämästään, vai tekeekö itse päätökset oman elämänsä suhteen. Sä olet itse tehnyt omat päätöksesi, päättänyt olla menemättä opiskelemaan tai hakeutumaan siihen ammattiin kuin haluat. Tämä on oma päätöksesi. Jos sanot äitisi edelleen kontrolloivan elämääsi, se on myös oma päätöksesi ja sen päätöksen kanssa sinun tulee elää. Hyvin paljon pystyy päättelemään kirjoitustyylistäsi, se on ala-arvoinen ja antaa kuvan siitä että sinulla ei kovinkaan paljon ole älyllistä kapasiteettia. Myös se miten puhut toisista ihmisistä ja miten vähättelet toisia kertoo paljon perusluonteestasi. Sanot suorittavaa työtä tekeviä vajakeiksi ym. ja koet olevasi parempi vaikka et ole. Inhottava luonteesi, itsekkyytesi ja uhrin roolissa riutuminen ei ole äitisi vikaa vaan sinusta itsestäsi kiinni.

Tuosta näkee selvästi että narsismi periytyy. Tämä on vain ns. uhriutuja-narsisti. Ihan niin kuin ns. grandioosilla / klassisella  narsistilla, tälläkin on illuusio omasta ylivertaisuudestaan, mutta kun se ei käytännössä toteudu niin peiliin katsomisen sijaan syytellään omista epäonnistumisista kaikkia muita. 

Äidin narsismistakaan ei ole mitään takeita, yhtä hyvin se voi olla vain osa sitä sepitelmää jolla tuo perustelee itselleen miksi hänestä ei tullutkaan kallispalkkaista akateemista asiantuntijaa vaikka omasta mielestään hänellä olisi siihen syntymäoikeus, koska kaikki muut ovat häntä huonompia.