Miten suhtaudutte, jos kokeesta yleensä 9-10 saava lapsenne saakin kasin?

Lapset tietävät ettei niillä kasi-alkuisilla enää saa ylimääräistä taskurahaa - meillä maksetaan selvää rahaa per onnistunut koe, tietyn kaavan mukaan ja tästäkin rahasta menee aina vähintään yksi euro säästöpossuun, loput ns käyttörahaksi. Opettajat alkuunsa niuhottivat tuosta, mutta kun lapsemme ovat vuodesta toiseen luokan kolmen parhaan oppilaan joukossa niin lopettivat koska "tulos on ilmeinen ja liittyy selvästi myös pieneen lisämotivaatiota tuomaan palkitsemiseen".

Yleensä numerot 9.25-10 välillä, en niuhota että pitäisi olla aina kymppi mutta kuitenkin ysin paremmalla puolella, aineessa kuin aineessa (no musa ja kuvis voi olla mitä ovat...). Toki kysytään mikä meni pieleen ja mitä voisi tehdä paremmni ettei ensi kerralla tarvitsisi katsella sellaista numeroa.

Jälkiabortti.. äidille

Sain kerran 7+. Syy oli se, että neuvoin kaveria, niin että unohdin itse lukea, tai en ehtinyt. Olin vielä ollut sairaana, niin en ollut tunnilla ollut. Kun se tuli aineesta, josta en koskaan ennen ollut saanut 10- huonompaa, niin en uskaltanut kotona näyttää - vaan väärensin isän nimikirjoituksen. 

Jätän perinnöttömäksi moisen äpärän.

Olen ihan saatanan vihainen. Yläkoulussa lukuaineet on aina 9-10 -tasoa, mutta matikassa joku naurettava 6-7. Olen kertonut että eikö ymmärrä miten tulevaisuuteen vaikuttaa noin huonot numerot? Ei näköjään ymmärrä. Enemmän harmittaa että isänsä on lukenut pitkän matikan ja työskentelee matemaattisella alalla, joten voisi neuvoa koska vain, mutta apu ei kelpaa. Tukiopetustakaan ei halua koska teininä osaa ja tietää omasta mielestään kaiken. Typerä jäärä koko kakara. No, oman elämänsä pilaa, ei meidän...

Vierailija kirjoitti:

Näin on muistaakseni käynyt kerran, et kokeesta tuli 8puol. Ei olis tullut mieleenkään raivostua. Naureskeltiin kokeelle hyväntahtoisesti ja todettiin, että inhimillistä. Tytär päätti peruskoulun viime keväänä 9,75 keskiarvolla ja jatkaa samoilla linjoilla yhdessä Suomen huippulukioissa. Hän ei itsekään stressaa koulusta tai kokeista. Oppiminen on hänelle luontaista ja helppoa.

Tää on aika ohis, mutta minä olin ihminen, jolle oppiminen oli peruskoulun ja lukion ajan helppoa. En tiedä minkä yhdistelmä se oli, ehkä hyvä muisti, looginen päättelykyky ja asiakokonaisuuksien yhdistely, toki välillä ihan aito kiinnostus asioita kohtaan. Jos vähänkään yritin, niin kyllä sieltä ysi tuli, vähänkään enemmän jos panosti niin kymppi. Ja aivan minimaalisella panostuksella se kasi. Läksytkin oli aika usein tekemättä, selvisin kuuntelemalla tunnilla. Olin myös perfektionisti, mutta varmasti opiskelin vähemmän kuin moni muu, koska ns. kympin tytölle kaikki oli helppoa.

Ja mitä tästä muuten seurasi? En ollut koskaan oppinut opiskelemaan, vaan totuin siihen, että kun vähän sutasee johonkin suuntaan niin johan pärjää. Yliopistoon mennessä olin pulassa, kun ei riittänytkään että viimeisenä iltana yrittää kahlata tenttikirjaa läpi. Mutta samaan aikaan itsetuntoni oli jo sidottu arvosanoihin, samoin koin huonon menestyksen olevan osoitus siitä, etten ollutkaan tarpeeksi älykäs.

Vasta kolmannella ja huonoin kotiin kannettu koe on ollut puoli pistettä vajaa täydet. Ipana on perfektionisti, olen kehoittanut kokeilemaan mitä tapahtuu jos kertotaulukokeeseen tai enkun sanakokeeseen vastaa kaiken ihan päin honkia. Huomaisi ettei se maailma siihen kaadu...

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan saatanan vihainen. Yläkoulussa lukuaineet on aina 9-10 -tasoa, mutta matikassa joku naurettava 6-7. Olen kertonut että eikö ymmärrä miten tulevaisuuteen vaikuttaa noin huonot numerot? Ei näköjään ymmärrä. Enemmän harmittaa että isänsä on lukenut pitkän matikan ja työskentelee matemaattisella alalla, joten voisi neuvoa koska vain, mutta apu ei kelpaa. Tukiopetustakaan ei halua koska teininä osaa ja tietää omasta mielestään kaiken. Typerä jäärä koko kakara. No, oman elämänsä pilaa, ei meidän...

Yläasteen matikan kutonen tai seiska vaikuta kyllä myöhemmässä elämässä yhtään vitun mihinkään jos noin hyvin pärjää muissa aineissa. Herranjumala mikä asenne sulla kun puhut jostain elämän pilaamisesta teini-ikäisen kohdalla ja kyseessä on matematiikan numero.

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudutte, jos kokeesta yleensä 9-10 saava lapsenne saakin kasin? Oletteko vihaisia vai toteatteko, että pitää lukea enemmän vai mitä?

Minä sanon että "hienoa"! Meidän lapset on vähän valitettavankin tunnollisia ja haluavat aina tavoitella kymppiä. Olen kauan saanut opettaa sitä, että itselleen saa olla armollinen, ja nyt viimeistään lukiossa niitä pakkosuoritettavia yleissivistyskursseja jostain filosofiasta tai terveystiedosta saa mielellään ottaa vähän rennommin :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan saatanan vihainen. Yläkoulussa lukuaineet on aina 9-10 -tasoa, mutta matikassa joku naurettava 6-7. Olen kertonut että eikö ymmärrä miten tulevaisuuteen vaikuttaa noin huonot numerot? Ei näköjään ymmärrä. Enemmän harmittaa että isänsä on lukenut pitkän matikan ja työskentelee matemaattisella alalla, joten voisi neuvoa koska vain, mutta apu ei kelpaa. Tukiopetustakaan ei halua koska teininä osaa ja tietää omasta mielestään kaiken. Typerä jäärä koko kakara. No, oman elämänsä pilaa, ei meidän...

No jos hän on perinyt sun matikapään?

Hitti mua ärsyttää tällaset vanhemmat jotka kuvittelee että jos yksi osa-alue on hankalampi niin"lapsesta ei sitten tule mitään" 😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan saatanan vihainen. Yläkoulussa lukuaineet on aina 9-10 -tasoa, mutta matikassa joku naurettava 6-7. Olen kertonut että eikö ymmärrä miten tulevaisuuteen vaikuttaa noin huonot numerot? Ei näköjään ymmärrä. Enemmän harmittaa että isänsä on lukenut pitkän matikan ja työskentelee matemaattisella alalla, joten voisi neuvoa koska vain, mutta apu ei kelpaa. Tukiopetustakaan ei halua koska teininä osaa ja tietää omasta mielestään kaiken. Typerä jäärä koko kakara. No, oman elämänsä pilaa, ei meidän...

Yläasteen matikan kutonen tai seiska vaikuta kyllä myöhemmässä elämässä yhtään vitun mihinkään jos noin hyvin pärjää muissa aineissa. Herranjumala mikä asenne sulla kun puhut jostain elämän pilaamisesta teini-ikäisen kohdalla ja kyseessä on matematiikan numero.

Vaikuttaa se, jos numero ilmentää osaamista. Tuosta on vaikea lähteä lukemaan pitkää matikkaa ja ilman pitkää matikkaa joutuu tyytymään jämäduuneihin

eri

Vierailija kirjoitti:

Koulu on lapselle puuhapaikka. Itse saa ottaa puuhasteluistaan vastuun ja jos tarvii apua niin autetaan. Riippuu myös paljon opesta ja luokasta mitä jää mieleen. 

Jos ihminen on onnellinen kaivaessaan ojaa niin antaa sen kaivaa sitä ojaa. 

Lapsi tarvitsee ennenmuuta kokemuksen siitä että on just hyvä sellaisena kuin on eikä mikään "meidäntulevatohtoriasianajajatuomaripresidentti".

Tietäähän sen miten voi suorituspaineen alaisena käydä...

Parhaiten alisuoriutuu ja syrjäytyy lapsi/nuori, jonka ei koskaan tarvitse tavoitella mitään, koska kaikki kelpaa.

No mä olin aikoinaan se (ei niin kiltti) kympintyttö koulumenestyksen puolesta, ja 8 1/2 oli itselleni aikamoisen kriisin paikka jos joskus sattui tulemaan. Mutta nykyään itse opettajana painotan että 8 on kirjaimellisesti HYVÄ numero, ja muutenkin ne numerot eivät ole niin tärkeitä kun se mitä oikeasti oppii ja mikä on elämässä tärkeää. Itse aikoinaan ihan liikaa mietin niitä numeroita, nyt tajuan ettei ne niin hirveästi kerro mistään kovin tärkeästä.

Jos johtuu lukematta jättämisestä, niin sitten tarkkailen enemmän seuraaviin kokeisiin valmistautumista. Jos taas jonkin tietyn asian suhteen on ongelma, tai esim. ymmärsi kysymyksen väärin, niin sitten pitää vain varmistaa, että lapsi kuitenkin osaa ne asiat.

Ei yksittäinen kasi ole mikään maailmanloppu ja pääpiirteissään asiat ovat kasin kokeessa hallussa. Kunhan ei jää mitään aukkoja oppimiseen, koska uudet asiat aina rakentuvat aiemmin opitun päälle.

Tiedän yhden perheen lapsuudesta 80-luvulta, jossa sai pahat huudot isältä, jos ei tullut 9 tai 10 kokeesta. Tämän perheen poika oli kaverini, kertoi vaatimuksesta. Isänsä oli myös pedofiili. Tiedän sen siitä oudosta käytöksestä meitä poikansa kavereita kohtaan. Liittyi alastomuuteen, jota meiltä vaadittiin tietyissä paikoissa. En suostunut, mutta en tajunnut asian vakavuutta.

Poikaa itseään harmittaa "huonot" numerot enemmän kuin minua. Lapsi ei tunnu tekevän koulun eteen juuri mitään, mutta saa kokeista aina vähintään 9 1/2. Ihan hyvä opetus joutua joskus toteamaan, että ei niitä kymppejä aina tipahtele ihan täysin kokeeseen valmistautumatta. Ollaan sitten keskusteltu ja pohdittu, mikä meni pieleen ja mitä ensi kerralla kannattaa tehdä toisin.