Ennen vanhaan oli varmasti hirveän vaikea tietää, että oliko raskaana vai ei.

Ainakin jos uskoi erästä kirjaa, jonka minä lainasin kerran kirjastosta ja luin. Se oli ilmestynyt 1800-luvun lopulla ja sen kirjoittajan mukaan kaikki raskauden oireet olivat selitettävissä muilla syillä kuin raskaudella, ainakin minusta tuntui niin. Kuukautisten pois jäänti, aamupahoinvointi, mahan kasvu, sikiön sydänäänet (miten ne muka kuultiin tuolloin), rintojen muutokset ja muut kaikki saattoi johtua muusta kuin raskaudesta. Eli jos vaikka maha kasvoi, niin siellä saattoi vauvan sijasta todennäköisemmin olla kasvain, joka aiheutti mahan kasvun. Sikiön sydänääniksi luullut äänet saattoivat johtua kasvaimessa olevan verisuonten aiheuttamista äänistä jne. Edes kymmenettä kertaa raskaaksi tullut äiti, joka varmasti tunsi raskauden oireet hyvin ei varmasti voinut kirjoittajan mukaan tietää, että onko hän raskaana ennen synnytystä ja silloinkin kai vasta sitten, kun lapsi työntyi ulos emättimestä eli ne synnytyksen aiheuttamat oireetkin saattoivat johtua jostain ihan muusta. Hän myös muistaakseni kehotti raskaana olevia naisia syömään raskauden aikana lähinnä vain riisiä ja hedelmiä, että sikiön luut olivat mahdollisimman vähän kehittyneet synnytyksen aikana ja että synnytys olisi helppo. Ei tainnut raukka tietää, että jos äiti ei raskausaikana saa tarpeeksi kalsiumia, niin vauva imee tarvitsemansa kalsiumin äidin luustosta omaan käyttöönsä ja sekin ihmetyttää, että miksi hän antoi vauvaa odottavalle äidille ohjeita raskauden aikaiseen ruokavalioon ja elämään, jos kerran ei voi tietää, että odottaako vauvaa ennen kuin se on syntynyt. Synnytyksetkin oli mahdollista järjestää niin helpoiksi, että äiti tajusi lapsen syntyneen vasta kun se oli jo syntynyt ja alkoi itkemään äidin jalkovälissä äidin tajuamatta ollenkaan, että hän synnyttää.