Tunnetko jo aikuisia, entisiä viikko-viikkolapsia?

Itse tunnen vain sellaisia erolapsia, jotka ovat isäänsä nähneet vain harvoin. He ainakin ovat kärsineet siitä.

Siis aikuistuneita erolapsia -1-

En tunne mutta oma kouluikäinen lapseni joka on ollut viikko-viikko-systeemillä viisi vuotta ihmetteli, että ihanko oikeasti jotkut näkevät toista vanhempaansa vain pari kertaa kuussa. Sanoi että hänestä kahdessa kodissa asuminen ei ole yhtään raskasta mutta se ettei näkisi toista vanhempaa riittävästi olisi. Hän otti aiheesta jostain luettuaan asian ihan itse puheeksi enkä johdatellut häntä kysymyksillä tms eli uskon hänen aidosti kokevan näin.

Tunnen. Aikuinen mies erittäin 'terve' mieleltään, onnistunut menemään naimisiin ja saanut kaksi lasta kahden eri naisen kanssa. Piti asumisjärjestelystään ja hänen vanhemmat myös. Mutta väitän että vain ja ainoastaan siitä syystä että ko. Vanhemmat eivät riidelleet MISTÄÄN. Koskaan. Lapsi ei ollut koskaan keskellä taistelutannerta eikä hänen tarvinnut valita jompaakumpaa vanhempaa. Hänen ei tarvinnut olla viestin tuoja eikä millään tapaa kahden aikuisen valtataistelun pelinappula. Nimittäin sitä se viikko-viikko tänä päivänä usein on. Erittäin valitettavaa ja selitetään yhteisestä vanhemmuudesta ummet lammet. Todellisuudessa jokainen lapsi vedetty kahtia. Viikkoviikossa lapsen pitäisi saada jokainen rutiini täysin samanlaiseksi mutta koti ja vanhempi vain vaihtuis. Tämä ei koskaan toteudu. Ihmiset on nykyään myös fiksumpia, eivät halua maksaa elatusmaksuja niin vaativat tuon vedoten yhteiseen vanhemmuuden jatkumiseen. Uskallan väittää että jokainen joka sanoo sen onnistuneen heillä, on sokea tai ei tunne lastaan. Nimim. 3 lapsen äiti, yksi elänyt vastaavassa vuoroviikkojärjestelyssä. En suosittele kenellekään.

No vanhempani erosi niin olin eskarissa. Koko ala-asteen oli niin, että olimme äidin luona jokatoinen viikonloppu ja muuten aina isän luona. Yläasteella pystyi järjestämään viikko-viikko systeemin ja tykkäsin. Oli mukavaa kun sain oikeasti tutustua äitiinkin eikä hän tuntunut enää niin etäiseltä.

Joten suosittelen lämpimästi.

Tunnen, itseni. Ymmärsin vasta oman avioeroni yhteydessä miten haitallisena pidän ko. järjestelyä. Olisin suostunut mihin tahansa muuhun, paitsi altistamaan lapseni vuoroviikkoasumiselle ja pysyvän kodin puutteelle.