Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka vanhana vielä äidiksi?
01.12.2016 |
Minulle tullut hieman yllättäen mietittäväksi se, että vieläkö voisin alkaa äidiksi. Olen jo 38-vuotias ja aina ajatellut, että en varmaankaan haluaisi kovin vanhana tehdä lapsia. Ja lapsentekijäksi koen itseni jo aika vanhaksi.
Tiedän, että jokainen päättää itse ja että paljon on nykyäänkin 4-kymppisiä synnyttäjiä...
Kommentit (32)
Minun mielipide on että viim. 40v. Muiden mielipidettä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä sain kuopuksen 46-vuotiaana.
Olen 41v ja taitaa meillä elämä mennä ilman lapsia. Kohta jo vaihdevuodet kolkuttelevat. Se on varmaan sitten jonkinlainen pysäytys.
Takaraja on 30 vuotta ehdottomasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun äiti sai siskoni 39-vuotiaana ja vannottanut sen jälkeen minua, että ei ikinä lapsia niin myöhään.
Kyllä ne lapset neljäänkymppiin mennessä kannattaa olla tehty. Mieluiten esikoinen nuorempana. Valvominen on vaikeampaa vanhemmalla iällä eikä kroppa välttämättä palaudu yhtä hyvin. Omat vaihdevuodet ja teinimyrskyt ois kiva olla eri aikaan, vaikkakaan vaihdevuosien alkamisikää ei aina voi kovin tarkkaan ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 41 ja täytin parin kuukauden kuluttua 42, kun lapsi syntyi.
Ei siinä kai muuta ole kuin, että valvominen on näin aikuisempana hankalampaa. Toisaalta psyyke on hyvä kasvattaa. Aikaisemmin olisin tehnyt lapset, jos olisi ollut sopiva mies ja itse valmis. Varmaan kolmen kympin hujakoissa olisi ihanteellinen ikä.
Elämä on NYT. Anna mennä vaan. Älä turhia emmi. Ei elämää voi ennakoida. Et voi tietää tuletko raskaaksi ennenkuin yrittää.
Suosittelisin. Lapsi on lahja. Osa elämää. Voita pelkosi.
"Tää on sun elämäs, eikä kenenkään muun."
Minulle gynekologi sanoi, kun noita asioita mietin, että nyt ne lapset on tehtävä. Nyt. Sitäpaitsi ei ne heti siihen putkahda😉.
Anna palaa!
Lasta ei osteta kaupan hyllyltä silloin kun lystää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli rajana 30v, mutta sain iltatähden 32vuotiaana. Nyt viiskymppisenä mummona jaksan pari vuorokautta vahtia lapsenlapsia ja sitten on puhti poissa. Vaihdevuodet, teiniangstit ja uhmaikäset on hurjan hauska kokoonpano:)
Olen 30 ja ehdottomasti jo liian vanha vanhemmaksi. Joskus 20-25-vuotiaana olisin vielä voinut olla tarpeeksi tyhmä lähteäkseni mukaan siihen touhuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa!
Lasta ei osteta kaupan hyllyltä silloin kun lystää...
Niin ja onneksi lasta ei voi palauttaa.
Hänellä on ihan oma elämä.
Ja meille kaikille täydelliselle kasvattajille vinkiksi, että lapsista useimmiten kasvaa vanhemmistaan huolimatta ihan kelpo kansalaisia. 😊🤔
Olen saanut lapset 27,34 ja nyt 36 vuotiaana sain kolmannen lapseni. Itsellä semmoinen tuntuma, että jo enemmän lapsia haluaisimme ne pitäisi tehdä nyt saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli rajana 30v, mutta sain iltatähden 32vuotiaana. Nyt viiskymppisenä mummona jaksan pari vuorokautta vahtia lapsenlapsia ja sitten on puhti poissa. Vaihdevuodet, teiniangstit ja uhmaikäset on hurjan hauska kokoonpano:)
Niin. No, sitä kutsutaan elämäksi.
Kuka sanoi sinulle, että elämän pitäisi koko ajan olla tasaisen kevyttä fiilistelyä?
Itse sanoisin että takaraja on 35-40-vuotiaana. Oma äitini sai minut 41-vuotiaana enkä ole ikinä pitänyt siitä vaikka hän muuten hyvä äiti onkin. Olen nyt parikymppinen ja minua pelottaa katsella hänen vanhenemistaan. Hänen samanikäinen kaverinsakin kuoli juuri syöpään johon meidänkin suvussa on vahva taipumus.
Et taida ymmärtää että hedelmällinen nainen voi kantaa lasta.
Vanhuusiässä se ei enää käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli rajana 30v, mutta sain iltatähden 32vuotiaana. Nyt viiskymppisenä mummona jaksan pari vuorokautta vahtia lapsenlapsia ja sitten on puhti poissa. Vaihdevuodet, teiniangstit ja uhmaikäset on hurjan hauska kokoonpano:)
Niin. No, sitä kutsutaan elämäksi.
Kuka sanoi sinulle, että elämän pitäisi koko ajan olla tasaisen kevyttä fiilistelyä?
En ole tuo, kenelle kommentoit, mutta ainakin minun mielestäni hyvä elämä on nimenomaan tasaisen kevyttä fiilstelyä. osi osuvasti kuvattu itse asiassa, vaikka varmaan tarkoitit sen pilkalliseksi ilmaukseksi. Jätän nuo vapaaehtoiset vaikeudet ihan mielelläni teille lisääntyjille, jotka tunnutte siitä saavan joitakin kiksejä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli rajana 30v, mutta sain iltatähden 32vuotiaana. Nyt viiskymppisenä mummona jaksan pari vuorokautta vahtia lapsenlapsia ja sitten on puhti poissa. Vaihdevuodet, teiniangstit ja uhmaikäset on hurjan hauska kokoonpano:)
Niin. No, sitä kutsutaan elämäksi.
Kuka sanoi sinulle, että elämän pitäisi koko ajan olla tasaisen kevyttä fiilistelyä?
Elämää se onkin ja on tullut ihan muutamat vanhempainvartit ja koulukekkerit koluttua läpi:) Lapset on 30, 28, 21 ja 17. Vaihdevuosivaivojaan kukaan tuskin osaa ennalta arvata:) Saati lastensa lisääntymistä.
Itse sain lapseni 35- ja 38-vuotiaana... miksi niin myöhään?! No kun mieheni löysin vasta 32-v ikäisenä enkä heti halunnut lapsia. Nyt olen 42 ja luulen että voisin tulla vielä raskaaksi. Aiemmat raskauteni lähtivät alkuun helposti ja vieläkin menkat on säännölliset ja ovuloin selvästi lähes joka kuukausi. Omalla kohdallani 40v taisi olla kyllä se takaraja.
Alue: Aihe vapaa
Jos haluat vaihdevuosissa tempoilla murrosikäisen kanssa.