Te, joilla olisi vaikka tunti omaa aikaa joka päivä halutessanne! Miten se oma aika järjestyy? Onko teillä lapsia, puoliso, isovanhemmat, kavereita?

Miksi olet tehnyt noin monta lasta?

No on montakin tuntia. Olen opiskelija ja asun yksin. Illat vietän kotona yksin.

Olen aina ottanu oman ajan, vaikka kun lapset nukkuu. Se tunti voi olla pois yöunista, mutta puhdasta kultaa sielulle, se hetki ihan itselle. Antaa enemmän kuin ottaa.

Ja miten et pääse suihkuun jos lapset hereillä? Ei se vie kuin pari minuuttia. 4v pärjää sen hetken itsekseen ja nuoremmat voi ottaa pesuhuoneeseen tai siihen oviaukkoon niin että näkee samalla kun huuhtaisee nopiaan ittensä.

Kuulostaa ihan kamalalta. En ikimaailmassa voisi elää elämääni niin, että tunti omaa aikaa päivässä olisi jotain harvinaista luksusta.

Omaa aikaa lähes rajattomasti. Ei lapsia.

Saan omaa aikaa niin paljon kuin ikinä vain haluan. Lapset 16v, 14v ja 12v. Öitä voin olla pois ilmoitusluontoisesti, koska silloin kotona on joka tapauksessa mieheni. Jos jostain käsittämättömästä syystä meillä olisikin yömeno samaan aikaan, vaikkapa työmatka, niin 300 metrin päässä asuvat vanhempani tulisivat meille yöksi. Tai kilometrin päässä asuva kälyni. Tai 3 kilometrin päässä asuva veljeni. Tai 4 kilometrin päässä asuva veljeni. Tai 6 kilometrin päässä asuva veljeni. Tai 10 kilometrin päässä asuva miehen veli. Tai 11 kilometrin päässä asuva miehen veli. Tai..

Lista on loputon. Pelkästään lähisukua on niin paljon, ettei ole koskaan tarvinnut kavereita pyytää lapsia katsomaan. Vastavuoroisesti meillä on siskojen ja veljien lapsia hoidossa ja yökylässä aina tarvittaessa. 

Pakko sanoa, että vielä reilu 10 vuotta sitten oli tilanne aivan toinen. Minä ja mieheni olemme sisarusparviemme esikoiset, olimme nuoria vanhempia ja kaikki pikkusisaruksemme oli tietenkin aika pieniä hoitamaan montaa pientä lasta. Vanhempamme olivat töissä, joten päivisin oltiin aika omillamme. Kaveritkin luonnollisesti nuoria, eivätkä siinä vastuuntunnottomassa nuoruudessaan ollut ihan sellaisia, joille olisi vauvan, 2-vuotiaan ja 4-vuotiaan jättänyt edes tunniksi..

Eli joo. Nykyään saan aikaa. Ennen en.

Omaa aikaa näin lapsettomana saa melkein aina kun haluaa. Kysyn vaikka mieheltä että voisko hän vaikka alkaa pelaamaan tai tehdä jotain että saan rauhassa vaan olla makkarissa. Töiden jälkeen (ja miehen koulun jälkeen) vietetään yhdessä aikaa jonkin verran, mutta tarvitsen joka päivä "omaa aikaa" pari tuntia. Vain sillä tavalla jaksan arjessa.

Tarvitseeko edes kertoa, että olen introvertti.

Lapsi nukkuu, lapsi on isänsä kanssa tai lapsi on päiväkodissa. Näin saan helpostikin tunnin omaa aikaa. No viimeinen vaihtoehto on harvinaisin, koska sitä ei usein satu etten hakisi lasta heti töiden jälkeen päiväkodista.

Eikä kolmannenkaan kohdalla mieleesi juolahtanut, että näin voi käydä?

Mitäs hankit lapsia.

Minulla on aikaa vaikka kuinka ja paljon. Minulla ei ole eikä tule olemaan lapsia. Voin ottaa silloin tällöin jopa parin kuukauden lomaa ja lähteä reissaamaan. Käyn osa-aikatöissä tai määräaikaisilla soppareilla. Ei lainoja, ei sitoumuksia. Rahaa riittää ja tarpeen tullen saan säästöön, vaikka sosiaalialalla olenkin. Elän vaatimattomasti, mutta nautin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tehnyt noin monta lasta?

Onko kolme monta? Ei ollut tarkoitus valittaa. Siis olen äärettömän onnellinen lapsistani, en ole väsynyt ja jaksan olla lasteni kanssa. Kyse on vain omasta ajasta, joka nyt tässä elämänvaiheessa on vähän kortilla.

Tänään vain kuulin toisen äidin tokaisevan, että oman ajan ottaminen on vain itsestä kiinni. Otin sen ehkä vähän itseeni, koska minun tapauksessani kyse nyt ei vain ole pelkästä ottamisesta. Siis vielä, ehkä tulevaisuudessa on. Nyt on tämä aika.

ap

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Herään klo 7,keitännkahvit ja luen uutiset ja teen aamupalat,8lta herätän lapset,töihin,kouluun,hoitoon,päivällä ruoka tehdään yhdessä,imuroidaan ja viikataan ja pestään pyykit,miehen kotiuduttua yhteinen iltapala,saunominen ja loikoilua,lapaet nukkumaan 21,oma ja miehen aikaa 22,sit vetäydyn vielä rukoilemaan ja meditoimaan,ja mies viettää omaa aikaa 23 asti.lapsia 6 kotona,iät 5-19v.pikkulapsi aikana harrastin kodin ulkopuolella,nyt haluan viettää aikaa vain perheen kanssa,aikansa kutakin :)

Vierailija kirjoitti:

Eikä kolmannenkaan kohdalla mieleesi juolahtanut, että näin voi käydä?

Mitäs hankit lapsia.

Minulla on aikaa vaikka kuinka ja paljon. Minulla ei ole eikä tule olemaan lapsia. Voin ottaa silloin tällöin jopa parin kuukauden lomaa ja lähteä reissaamaan. Käyn osa-aikatöissä tai määräaikaisilla soppareilla. Ei lainoja, ei sitoumuksia. Rahaa riittää ja tarpeen tullen saan säästöön, vaikka sosiaalialalla olenkin. Elän vaatimattomasti, mutta nautin elämästä.

Äh, ei ollut tarkoitus valittaa. Tiedän, että oma aika on vähissä nyt ja tottakai tämä oli etukäteen tiedossa. 

Hankin lapsia, koska halusin lapsia. Kyllä tasan tiesin, että siihen pakettiin kuuluu tämä aika.

Halusinkin vain kysellä, että minkälaisissa elämäntilanteissa tunnin ottaminen on ihan helppoa, kun se ei minulle ole. Tuntuu välillä siltä, ettei kukaan ymmärrä, ettei tässä tilanteessa oma tunti ole noin vain otettavissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Mulla on kaksi kysymystä:

1. Kuinka monta kissaa sulla on nyt?

2. Kuinka monta kissaa aiot vielä hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Huh, miten säälittävä, itsekäs ja köyhä elämä sulla on! Kuolisin sun kengissäs päivässä!

Mulla on 24/7 omaa aikaa

T. kaveriton sinkkuopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Kamalaa. Olet tyypillinen tuleva kiukkuinen mummo, joka vihaa kaikkia lapsia. Ei kestä kauaa, niin vihaat kaikkea. Vaikutat tosi kuivalta ja itsekkäältä ihmiseltä.

Mies vie nuoremman lapsen harrastukseen. Vanhempi jo teini ja pelaa huoneessaan tietsikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Älä hanki lapsia. Kukaan lapsi ei ansaitse sunlaista omaan napaan tuijottelevaa täti-ihmistä.

Lapset teini-ikäisiä, 3 kpl. Parhaillaan yksi lukee huoneessaan kokeisiin, toinen on kuntosalilla ja kolmas tuolla kokkailee meille päivällistä. Minä teen kohta salaatin ja jälkkärin. Mieskin tuli juuri töistä, oli käynyt tullessaan kaupassa. Iltaisin mulla on omaa aikaa n. 5 tuntia, joten hyvin ehdin ulkoilla, harrastaa liikuntaa, tehdä käsitöitä, lukea. Päivällisen syömme perheen kanssa ja joskus teemme jotain yhdessä, mutta se jää enemmän viikonlopulle. Eipä noita 14-18 (kohta 19)-vuotiaita kamalasti äidin seura enää kiinnosta. Mutta tosi kivaa, että joskus vielä haluavat jotain yhteistä tekemistä.

Kun meidän lapset oli noin pieniä, niin eipä sitä omaa aikaa kamalasti ollut, mutta aina vähän aikaa kuitenkin. Olin kotona monta vuotta ja siinä kehittyi ne omat rutiinit: aamutoimet ja aamupala, pyykit ja tiskin pyörimään, ulkoilemaan, sisälle ruuan laittoon, pyykit narulle. Syömään, tiskit, pienin päiväunille, sitten hetki isompien kanssa jotain tekemistä. Sitten isommat leikkimään tai katsomaan lastenohjelmia, minä kahvikupin kanssa lehteä lukemaan, siinä sai olla puolisen tuntia ihan rauhassa. Sitten välipala, ulos, päivällisen tekeminen ja syöminen. Joka ilta poistuin kotoa yksin jonnekin, lenkille, jumppaan, kauppaan, kirjastoon. Mies oli tietysti lasten kanssa. Ja lapset meni meillä nukkumaan viimeistään klo 20, joten senkin jälkeen jäi vielä omaa aikaa vaikka lukemiseen tai käsitöihin. Tai parisuhdeaikaa.

Muutaman kerran vuodessa kävin ystävien kanssa viettämässä kaupunkipäivän, shoppailtiin, käytiin syömässä, taidenäyttelyissä. Ja pari kertaa vuodessa tehtiin miehen kanssa kahdenkeskinen reissu, lapsia hoiti mun sisko, minä olin aikoinaan hoitanut heidän lapsiaan. Kerran kuussa palkattiin lastenvahti ja käytiin ihan vaikka vain leffassa tai syömässä.

Oma aika lisääntyy sitä tahtia, kun lapset kasvaa. Nyt sitä pikkulapsiaikaa jo kaipaa! Vaikka ihana on tämäkin elämänvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen,  valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.

Mulla on kaksi kysymystä:

1. Kuinka monta kissaa sulla on nyt?

2. Kuinka monta kissaa aiot vielä hankkia?

Ei ole yhtään kissaa ja tuskin tuleekaan. Lemmikit ovat liian sitovia nykyisessä elämäntilanteessani. Minusta on ihanaa, että voin tulla ja mennä vapaasti. Koiraa voisin harkita sitten eläkkeellä, jos joku toistaiseksi hypoteettinen tuleva vaimoni haluaa sellaisen ja ottaa sen hoitamisesta päävastuun.