Lue keskustelun säännöt.
Lasten joulukalentereista (kulutushysteriaa?)
01.12.2016 |
Olen nyt vasta ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota että lapsille tehdään sellaisia lokerollisia joulukalentereita joihin laitetaan leluja. Harrastetaanko teillä tämmöisiä kalentereita ja mikä niiden idea on? Saako lapsi siis joka päivä uuden lelun ja sitten vielä kasan jouluaattona?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että ostaisin kankaisen kalenterin johon pistän itse karkkeja sun muita. En ole hyvä ompelemaan joten olen koittanut kirpputorilta etsiä mutta toistaiseksi en ole löytänyt.
Onhan nuo kaupan luukkukalenterit aika epäekologisia.
Osta pikkusukkia ja laita yllätykset niihin. Tai pieniä paperipusseja. Askartelukaupassa oli puisia laatikkokalentereita. Tai osta yksi joulusukka tai tonttulakki ja yllätys ilmestyy aina samaan sukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika sai Lego-kalenterin ja tytär Sephoran kalenterin.
Saivat valita mieluiset ja noihin päätyivät. Lego-kalenteri on hyvä, jos legoista tykkää. Se meillä on ollut jo useana vuotena. Tytär on nyt sen verran "teini", että kosmetiikkakalenteri oli toiveissa. Tuo Sephoran kalenteri oli kuitenkin halvempi kuin Body Shop - ja muutama muu, mitä katselin, oli kehnoja sisältönsä puolesta.
Meillä on käytössä mun mummon tekemä taskukalenteri, joka oli mulla ja mun veljellä pieninä :D
Joka taskussa 2 karkkia (siis 1/lapsi). Itsenäisyyspäivälle on suomi-tikkarit ja aatolle pätkikset.
Lisäksi Aku Ankan ja Dipp-tutkimuksen kirjeen mukana tulleet kuvakalenterit.
Viimevuonna esikoisella (silloin 4v) oli Lego-kalenteri. Mummo osti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Juu, vankimmat ja jyrkimmät kannat ovat aina pelikentän reunalla....
Mitä kulutushysteriaa siinä on, jos kalenterista saa vaikkapa legoja? Legolalenterit ovat hyvon suosittuja, meilläkin ollut monena vuonna. Legoja kun on ihan kiva olla kohtalainen määrä, niin niistä voi rakentaa vaikka kaupungin.
Tai jos lapsi keräilee vaikkapa jalkapalloilijakortteja, onko jotenkin erityisen paljon pahempi juttu saada niitä yksi kerrallaan joulukalenterista kuin pinkka kerralla?
Oikeasti. Minä toivon, että et ikinä lapsia hanki, tai ainakin vasta hiukan kasvatettuasi järkeä ja empatiaa. Se, että sinulla ei ole ollut lapsena lelukalenteria ei tee kaikista lelukalentereista automaattisesti huonoja ja merkkiä "huonosta vanhemmuudesta". Ylipäätään ajattelu, että vain oma tapa on oikea, on aika teiniä.
Olen eri henkilö kuin se jolle vastasit. Ei ole pahempi saada niitä kortteja yksi kerrallaan kuin kasa, mutta koska ne on jo annettu ennen joulua niin jouluksi pitää sitten keksiä lisää lahjoja. Lapsi myös tottuu siihen että joka päivä saa jotain. En vain käsitä miten lahjakalenterit tukevat perinteisiä joulun arvoja. Toki nykyisin suurin osa vanhemmista taitaa olla todella hyvätuloisia niin lapsetkin hukkuvat leluihin. Mutta vaikka voittaisin miljoonan lotossa, en silti antaisi lapselleni kuukauden ajan joka päivä uutta lelua. Edes pientä lelua. Hän saa muutoinkin jo ihan tarpeeksi leluja.
Minäkään en ole se henkilö, jolle itse vastasit.
Voi hurja, lapsi saa kokea iloista joulun odotusta, kyllä siitä aivan varmasti menee pilalle loppuelämäkseen. Vuodessa on 365 päivää, joten kiva pieni yllätys 24 päivänä ei todellakaan totuta siihen, että joka päivä saa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostin lapsille sellaiset korukalenterit joista tulee jotain rihkamahelyjä jotka kiinnitetään kalenterista tulevaan rannekoruun. Tykkäävät koruista muutenkin, niin en näe mitään pahaa siinä että rihkamaa ovatkin. Paljon parempi vaihtoehto kuin joku suklaa.
Harkitsin omatekoista, mutta meillä tuo koruinnostus on nyt ollut niin isoa, etten alkanut edes miettimään muuta kun sellaiset löysin.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys mutta mitä iloa on kuvakalenterissa? Mitä iloa on jostain kuvasta.
Avaamisen ja arvaamisen ilo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko tämä taas alkaa!
Lööpit vois julistaa " vanhemmuus mitataan nyt Joulukalentereilla "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Juu, vankimmat ja jyrkimmät kannat ovat aina pelikentän reunalla....
Mitä kulutushysteriaa siinä on, jos kalenterista saa vaikkapa legoja? Legolalenterit ovat hyvon suosittuja, meilläkin ollut monena vuonna. Legoja kun on ihan kiva olla kohtalainen määrä, niin niistä voi rakentaa vaikka kaupungin.
Tai jos lapsi keräilee vaikkapa jalkapalloilijakortteja, onko jotenkin erityisen paljon pahempi juttu saada niitä yksi kerrallaan joulukalenterista kuin pinkka kerralla?
Oikeasti. Minä toivon, että et ikinä lapsia hanki, tai ainakin vasta hiukan kasvatettuasi järkeä ja empatiaa. Se, että sinulla ei ole ollut lapsena lelukalenteria ei tee kaikista lelukalentereista automaattisesti huonoja ja merkkiä "huonosta vanhemmuudesta". Ylipäätään ajattelu, että vain oma tapa on oikea, on aika teiniä.
Olen eri henkilö kuin se jolle vastasit. Ei ole pahempi saada niitä kortteja yksi kerrallaan kuin kasa, mutta koska ne on jo annettu ennen joulua niin jouluksi pitää sitten keksiä lisää lahjoja. Lapsi myös tottuu siihen että joka päivä saa jotain. En vain käsitä miten lahjakalenterit tukevat perinteisiä joulun arvoja. Toki nykyisin suurin osa vanhemmista taitaa olla todella hyvätuloisia niin lapsetkin hukkuvat leluihin. Mutta vaikka voittaisin miljoonan lotossa, en silti antaisi lapselleni kuukauden ajan joka päivä uutta lelua. Edes pientä lelua. Hän saa muutoinkin jo ihan tarpeeksi leluja.
Wannabeantropologina tarttuisin noihin mainitsemiisi "joulun perinteisiin arvoihin"... Siis meinaatko nyt jotain Jeesuksen/Dionysoksen/Horuksen syntymäjuhlaa, vai jotain vielä varhaisempaa?
Ja ihmisenä joka on joutunut oikeasti miettimään kuinka lapsensa kasvattaa suhtautumaan rahaan, ihan ilman lottovoittoa, en enää pelkää sitä rahaa samalla tavalla kuin aiemmin. Lapseni eivät kärsi siitä, että 24 päivää ennen joulua (jota meillä vietetään ns. cocacolapukin merkeissä ateisteina) he saavat pieniä yllätyksiä aamuisin. Eivätkä he kärsi matkustelusta, tai siitä että syödään hyvin. He eivät kärsi, jos saavat iPadin joululahjaksi. Kyllä rahan arvo näytetään ihan muissa asioissa - viikkorahoissa, konkreettisilla esimerkeillä asioiden hinnasta ja ihmisten palkkatasoista yms.
Kuinka tiukka vanhempi tarvitsee olla, että haluaa käyttää jouluakin koulutustilaisuutena rahasta, sen sijaan että käyttäisi sen näyttääkseen kuinka kiva on ilahduttaa ja olla ilahdutettavana? Ihan hyvin lapset voi viedä vierailemaan vanhainkotiin kotitekoisten korvapuustien kanssa vaikka he saisivatkin joulukalenterista jonkun tavarayllätyksen kokonaisena 24 päivävän 365:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat jo vuosikausia tehneet itse joulukalenterit toisilleen. Ei nyt ihan taaperoiässä, mutta jo 3vuotiaat ovat piirtäneet kalenteria ja kuvia luukkujen taakse. Toki minä olen auttanut. Nyt nuorin on 12v ja vanhin 19v ja vielä tänä vuonnakin tekivät kalenterit toisilleen (meillä yhteensä 4 lasta ja arpovat aina että kuka tekee kellekin kalenterin). Vikass luukussa on yleensä joku arvoitus, jonka ratkaiseminen johtaa salaiseen piilopaikkaan, josta löytyy suklaajoulupukki tms.
Jos meillä ei näin olisi, niin kokisin suklaakalenterin paljon järkevämmäksi kuin tavarakalenterin. Tavaraa on muutenkin niin hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Juu, vankimmat ja jyrkimmät kannat ovat aina pelikentän reunalla....
Mitä kulutushysteriaa siinä on, jos kalenterista saa vaikkapa legoja? Legolalenterit ovat hyvon suosittuja, meilläkin ollut monena vuonna. Legoja kun on ihan kiva olla kohtalainen määrä, niin niistä voi rakentaa vaikka kaupungin.
Tai jos lapsi keräilee vaikkapa jalkapalloilijakortteja, onko jotenkin erityisen paljon pahempi juttu saada niitä yksi kerrallaan joulukalenterista kuin pinkka kerralla?
Oikeasti. Minä toivon, että et ikinä lapsia hanki, tai ainakin vasta hiukan kasvatettuasi järkeä ja empatiaa. Se, että sinulla ei ole ollut lapsena lelukalenteria ei tee kaikista lelukalentereista automaattisesti huonoja ja merkkiä "huonosta vanhemmuudesta". Ylipäätään ajattelu, että vain oma tapa on oikea, on aika teiniä.
Mutta huonoa vanhemmuutta ja empatiakyvyttömyyttä on se ettei osta lapsille kalliita lelukalentereita? Se, onko ansainnut lapsia, riippuu täysin siitä haluaako ostaa lapsilleen kaiken minkä tajuavat mankua? Okei... Nyt ymmärrän miksi tällä palstalla käydään niin järjetöntä kilpailua lahjoista ja kalentereista. Mitä kalliimmat tavarat, sen paremmat vanhemmat ja tyytyväisemmät lapset, eivät saa traumoja. Ja minun ajattelutapa oli teiniä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2-vuotiaalle taskukalenteri, josta löytyy pikkuautoja/junanvaunuja, tehtäviä, tarroja ja "erityisiä retkiä" (ei siis mäenlaskua tai muuta arkista, vaan esim. teemapuistoretki viikonloppuna jne). Onhan sen arvo rahassa aika suuri, mutta toisaalta sisällön saan valita itse ja nautin lapseni ilahduttamisesta, eikä meillä lapsi syö karkkia. Muutenkin kävisimme teemapuistoissa jne.
Varmaan lapsi olisi innoissaan kuvakalenteristakin, mutta täältä päin maailmaa ei sellaisia löytynyt ja toisaalta halusin itselleni tällaisen kivan jouluprojektin kalenterin keksimisessä.
Jouluna lapsi saa sitten isompia lahjoja (esim. kerätyille autoille parkkitalon jne), joten tavallaan lahjojen määrä on sama kuin muutenkin olisi.
Meilläkin oli ihan kunnollisia pieniä lelujakin esikoisen ollessa pieni joulukalenterissa. Kyllähän sitä yhdelle lapselle hankkii vaikka mitä. Lapsen lähennellessä kouluikää tajusin, että meillä on aivan kamalasti tavaraa ja leluja (tähän mennessä oli kokeiltu myös lego yms tavarakalentereita). Kokeiltiin sitten ihan suklaakarkkia pusseihin ja lapsi tykkäsi siitä eniten. Nyt meillä onkin jo 3 lasta ja olen tyytyväinen, kun siirryttiin itsetehtyyn suklaakalenteriin. Helppo ja halpa lykätä sinne kolme karkkia joka päiväksi. Esikoisenkin mielestä jostain syystä tämä suklaakalenteri on ollut kaikkein paras :)
hghgfdh kirjoitti:
Joulukalenteri kun ostetaan vain kerran vuodessa, niin poika saa valita juuri sellaisen kuin haluaa, riippumatta siitä minkälaisia kalentereita isäukolle oli tarjolla joskus 30 vuotta sitten. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, tyhjänpäiväisellä nillityksellä ei ole mitään virkaa.
Valitsi muuten Dumle-kalenterin.
Meillä on sama periaate. Lapset saavat valita kalenterinsa itse. Viime vuonna kumpikin halusi Lego City-kalenterin, tänä vuonna toinen valitsi perinteisen suklaakalenterin, toinen muovailuvahakalenterin. Joskin suklaakalenterin valinnut kyllä mietti jälleen legokalenteria mutta koska en osannut sanoa, tuleeko samat jutut kuin viime vuonna, päätyi toiseen kalenteriin. Ei sillä, että että se haittaisi (tulevat leikkeihin joka tapauksessa) mutta hän halusi että on jännitystä enemmän. Mummulta tuli myös kuvakalenteri ja sekin on lasten mieleen. Tänään ihastelivat kuinka ihana kuva paljastuikaan ekan luukun takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se alkuu vähensi jouluaaton lahjaähkyä... eli pienelle lapselle (-4v) aattona vain muutama paketti joihin jaksaa keskittyä.
Joulukalenterista on tullut jotain leimasin- ja värikynäsettejä osa kerrallaan, hiuslenksuja ja muuta oikeasti tarpeellista, karkkipäivän karkit, legopaketti pari osaa kerrallaan, piparitalon ainekset leipomispäiväksi, villasukat lempivärissä , joulukoristeita tms.
Nyt isommalle (alakoululainen) on ollu palapeli parikymmentä palaa kerrallaan.
Se on leikki. Lapsi tekee aarrekartat kalenteriin ja käy sitten joka aamu kartan kanssa hakemassa yllätyksen. Luulen että se on ihan yhtä kivaa vaikka yllätyksenä olis käpylehmä.
Meillä on ollut tuollainen. Siinä on tullut sukkia, pikkareita, pieni karkki tai isompi karkki karkkipäivänä, taikataikinaa, josta tehtiin tuikkukipot, seuraavana päivänä niitä varten tuli maalit, sitä seuraavana omat led tuikut niihin kippoihin, joskus tullut pikkuautoja, ponnareita, pinnejä, ikkunatarroja, tarroja, kynät, eli siis kaikkea sellaista, mitä olisi muutenkin tullut.
Mikä paremmuudesta kilpailu tästäkin on tullut? Siis lasten joulukalentereista! Ne keillä on kuvakalenterit, ovat automaattisesti parempia äitejä ja tekevät lastensa kanssa paljon jne. Ne joilla on suklaakalenteri, ovat heti huonoja vanhempia, koska se yksi pieni suklaa pilaa lapsen kokonaan. Mutta auta armias, jos on pussikalenteri. Hyvä vanhemmuus menetetty ja lapset ovat pilalla totaalisesti.
Vaikka meilläkin tuo kalenteri on ollut, lapset ovat silti innoissaan isomummun lähettämästä joka jouluisesta kuvakalenterista.
Mammat kyllä ostelee itselleen pitkin vuotta siideriä ja viiniä, mutta kerran vuodessa ei yhtä vaivaista lelukalenteria voida lapselle ostaa.
Oon päiväkodissa töissä ja innoissaan lapset eilen kertoivat kaikista edellä mainituista kalentereita. Ei ollut vertailuja kenen kalenteri on oikea tai paras.
Jo mun lapsuudessa oli lelukalentereja ja tarrakalentereja. Ja sitten niitä itsetehtyjä "pussukkakalentereja", joihin äiti laittoi aina jotain. Mulla ei ollut tuollaista, olin kade niille, joilla oli. Jonkin lelukalenterin saatoin saada, niistä sai aina sellaisen pienen, n. 1,5-2 cm korkean muovisen figuurin. Ja tämä siis 80-luvulla.
Omalla lapsella ollut "joulusukka", johon on vaihtelevasti laitettu tarroja, hiuslenkkejä, pinnejä, purkkaa, leivontaohjeita, piparimuotteja, pikkuleluja, sukkia, askartelujuttuja esim. kimalleliimaa, askartelutarroja, -nauhoja tms, karkkia (lauantaisin eli karkkipäivänä) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Juu, vankimmat ja jyrkimmät kannat ovat aina pelikentän reunalla....
Mitä kulutushysteriaa siinä on, jos kalenterista saa vaikkapa legoja? Legolalenterit ovat hyvon suosittuja, meilläkin ollut monena vuonna. Legoja kun on ihan kiva olla kohtalainen määrä, niin niistä voi rakentaa vaikka kaupungin.
Tai jos lapsi keräilee vaikkapa jalkapalloilijakortteja, onko jotenkin erityisen paljon pahempi juttu saada niitä yksi kerrallaan joulukalenterista kuin pinkka kerralla?
Oikeasti. Minä toivon, että et ikinä lapsia hanki, tai ainakin vasta hiukan kasvatettuasi järkeä ja empatiaa. Se, että sinulla ei ole ollut lapsena lelukalenteria ei tee kaikista lelukalentereista automaattisesti huonoja ja merkkiä "huonosta vanhemmuudesta". Ylipäätään ajattelu, että vain oma tapa on oikea, on aika teiniä.
Siinä tapauksessa mun vanhemmat on todella teinejä.
Olen eri henkilö kuin se jolle vastasit. Ei ole pahempi saada niitä kortteja yksi kerrallaan kuin kasa, mutta koska ne on jo annettu ennen joulua niin jouluksi pitää sitten keksiä lisää lahjoja. Lapsi myös tottuu siihen että joka päivä saa jotain. En vain käsitä miten lahjakalenterit tukevat perinteisiä joulun arvoja. Toki nykyisin suurin osa vanhemmista taitaa olla todella hyvätuloisia niin lapsetkin hukkuvat leluihin. Mutta vaikka voittaisin miljoonan lotossa, en silti antaisi lapselleni kuukauden ajan joka päivä uutta lelua. Edes pientä lelua. Hän saa muutoinkin jo ihan tarpeeksi leluja.