Lue keskustelun säännöt.
Lasten joulukalentereista (kulutushysteriaa?)
01.12.2016 |
Olen nyt vasta ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota että lapsille tehdään sellaisia lokerollisia joulukalentereita joihin laitetaan leluja. Harrastetaanko teillä tämmöisiä kalentereita ja mikä niiden idea on? Saako lapsi siis joka päivä uuden lelun ja sitten vielä kasan jouluaattona?
Kommentit (53)
Legokalenteri oli meistä ainoa "järkevä" tavarakalenteri, mutta legot kalliita, jos miettii verrattuna ilman kalenteria samaan määrään. Suklaasta lapsi ei välitä, niin päädyttiin Haribon karkkikalenteriin. Meillä ei ole karkkipäiviä, joten ei haittaa, jos lapsi saa joka päivä muutaman namin kalenterista, jotka yleensä säästää jälkiruuaksi. Viime vuonna oli sama kalenteri ja lapsi säästi melkein puolet karkeista myöhemmäksi. Eli 300g karkkia yhden kuukauden tai puolentoista kuukauden aikana, en pidä sitä mitenkään järkyttävän pahana.
Ensi vuodeksi ajattelin etsiä sellaisen kuvakalenterin, joita itsellänikin oli pienenä. Siinä oli maisema ulkoa tai sisältä ja luukkujen alta paljastui jouluisampi yksityiskohta. Niin että arkisesta kuvasta tuli nätti ja tunnelmallinen joulukuun edetessä. Näitä en ole löytänyt mistään. Nykyiset kuvakalenterit ovat olleen ihan surkeita. Päällä joku kuva ja alta paljastuvat kuvat eivät liity siihen mitenkään, ovat mitä sattuu kuvia valkoisella pohjalla, pöh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko tämä taas alkaa!
JOULUKALENTERI WARS 2 - Return of the touhu
Ei kai niistä tavarakalentereista joka päivä tule uutta lelua vaan tuohon lego kalenteri -tyyliin kerätään osia johonkin yhteen leluun. Meillä on lego- ja barbie-kalenterit, joista molemmista tulee siis yksi palikka tai barbin tarvike päivässä. En osaa nähdä pahana, jos vuoden 365 päivästä alle 30 päivänä saa jonkun tavaran. Oli minullakin ja monilla kavereillani lapsena (80-luku) tavarakalenteri, josta tuli kenelle mitäkin (rikkaille hienompia, köyhemmille tavallisempia juttuja)
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Tuskin niitä edes oli silloin kun olit pieni? Ajattele miten onnekas olet että sun vanhemmat on kuitenkin antaneet sun käyttää kännykkää ja mikroa vaikka heillä ei puenenä sellaisia ollutkaan.
"Kun en minä saa/ saanut niin ei varmasti muidenkaan pitäisi mitään saada sillä silloin ne ei ole/ ei tule olemaan yhtä hyviä ja täydellisiä ihmisiä kuin minä!!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavia noi lelukalenterit nykyään. Kalliita ja opettaa että joka päivä saa krääsää + aattona lahjat. En saanut tuollaisia kun olin lapsi eivätkä saa tulevaisuudessa mahdolliset lapsenikaan.
Tuskin niitä edes oli silloin kun olit pieni? Ajattele miten onnekas olet että sun vanhemmat on kuitenkin antaneet sun käyttää kännykkää ja mikroa vaikka heillä ei puenenä sellaisia ollutkaan.
"Kun en minä saa/ saanut niin ei varmasti muidenkaan pitäisi mitään saada sillä silloin ne ei ole/ ei tule olemaan yhtä hyviä ja täydellisiä ihmisiä kuin minä!!!"
Mulla, 70-luvulla syntyneellä oli lelukalenteri. Mutta se vasta krääsää olikin verrattuna näihin nykyisiin. Noissahan on jotain ideaakin, kun niillä voi oikeasti leikkiäkin (ainakin sen perusteella, kun omallani on ollut LittlestPetShop-kalenteri joskus).
Lego-kalenteri on loistava alusta Chilien istuttamiseen ;)
Meillä on lapsille ollut joko suklaa- tai lelukalenteri. Tänä vuonna yllätettiin ne Lego-kalentereilla, ensi vuonna valitkoon itse. Se on vain joulu ja joulu on vain kerran vuodessa.
Meillä leluja ei saa tuosta noin vain kun mieli tekee, jouluna ja synttäreillä ja EHKÄ jos jossain tulee vastaan joku mistä on haaveiltu tai tarvittu ja se on alessa tai kirpparilla. Yritän opettaa lapset myös siihen että second hand on aina yksi vaihtoehto kun jotain tarvitsee. Siksi jouluinen tavarakalenteri ei maailmaa kaada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tällainen uudelleen täytettävä pussikalenteri jo 80-luvun lopulla/90-luvun alussa. Meillä äitini oli täyttänyt sinne jonkun pienen jutun joka päivälle. Se saattoi olla yksi karkki, muutama tarra, markan kolikko
Sama. Omalla lapsella on nyt toista vuotta "itse tehty" Lego-kalenteri, eli olen ostanut legopakkauksen ja jakanut sen 24 osaan, joka päivä saa muutaman palan. Lapsen varsinaiset joululahjatoiveet ovat hyvin vaatimattomat ja kohtuulliset, joten en koe hemmottelevani pilalle :)
Hei, ihana idea! Miksen itse keksinyt. Ensi vuonna teen samoin :)
Meillä on itsetäytettävät kalenterit 3 lapsella. Laitoin niihin suklaata, muutaman pienen lelun, muutama puuhalappu jne. Lapset odottaa eniten lappuja :D
vierailija kirjoitti:
Ensi vuodeksi ajattelin etsiä sellaisen kuvakalenterin, joita itsellänikin oli pienenä. Siinä oli maisema ulkoa tai sisältä ja luukkujen alta paljastui jouluisampi yksityiskohta. Niin että arkisesta kuvasta tuli nätti ja tunnelmallinen joulukuun edetessä. Näitä en ole löytänyt mistään. Nykyiset kuvakalenterit ovat olleen ihan surkeita. Päällä joku kuva ja alta paljastuvat kuvat eivät liity siihen mitenkään, ovat mitä sattuu kuvia valkoisella pohjalla, pöh.
Partiolaisten kalenteri toimii juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tavalliset kuvakalenterit enää riitä lapsille?
Koska ne ovat riittäneet?
60-70-luvulla ei juuri muuta ollut, joten riittiväthän ne. Ja yleensä niitä sai ilmaiseksi pankeista, ei mulle ainkaan koskaan ostettu sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tällainen uudelleen täytettävä pussikalenteri jo 80-luvun lopulla/90-luvun alussa. Meillä äitini oli täyttänyt sinne jonkun pienen jutun joka päivälle. Se saattoi olla yksi karkki, muutama tarra, markan kolikko
Sama. Omalla lapsella on nyt toista vuotta "itse tehty" Lego-kalenteri, eli olen ostanut legopakkauksen ja jakanut sen 24 osaan, joka päivä saa muutaman palan. Lapsen varsinaiset joululahjatoiveet ovat hyvin vaatimattomat ja kohtuulliset, joten en koe hemmottelevani pilalle :)
Hei, ihana idea! Miksen itse keksinyt. Ensi vuonna teen samoin :)
Meillä on itsetäytettävät kalenterit 3 lapsella. Laitoin niihin suklaata, muutaman pienen lelun, muutama puuhalappu jne. Lapset odottaa eniten lappuja :D
Minä mietin tuotakin vaihtoehtoa tänä vuonna (luin täältä tuosta itse tehdystä legokalenterista) ja totesin ettei se varmaan toimisi meillä. Taloudessa on kaksi intohimoista legofania joten jo kalenterista tulleet osat päätyisivät aivan taatusti johonkin rakennelmaan. Sitten jouluaattona täällä etsittäisiinkin kaikkia puuttuvia osia että saataisiin legopaketti koottua. Tosin voi olla, että muksut yllättäisivät ja jättäisivät nuo osat rauhaan. Ehkä pitäisi ensi vuonna kokeilla tuota.
Minkä kokoisista pakkauksista olette tehneet nuo kalenterit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muksuilla on se perinteinen suklaakalenteri, koska mummo aina ostaa. Yleensä Lidlistä.
Meillä siis ovat teinejä, eikä enää ehkä vingu kalenterin perään. Tykkäsivät, kun mummo ne taas toi. :)
Itse teen pieniä juttuja, joita olen suunnitellut valmiiksi pitkin joulukuuta. Esim just koristellaan kotia pikkuhiljaa ja tehdään leivonnaisia.. sellaista tassuttelua joulua kohden.
Itsenäisyyspäivänä "luukusta" aina on löytynyt joulukuusen koristelu ja ensimmäinen pieni muotoinen jouluateria. ns. pikkuaatto. Linnanjuhlat. Miesväkeä ei kiinnosta, joten saunovat ja pelaavat.
On perheen lautapeli-iltoja. Kaveriperheille pikkujoulua. Glögit sisarusten perheelle (eli lahjanvaihto). jne. Riisipuuroa aamiaisena (mä en koskaan tee aamiaista nykyään enää), käyn hakemassa kouluista ja mennään leffaan... 13. päivä on myös tärkeä.. Meillä käydään 20. päivä haudoilla.
Kyllä. Joulukuu on touhu kuukausi meillä.
Maailma ei vielä olekaan niin täynnä muovikrääsää etteikö sinne mahtuisi länsimaisten lasten kerran leikityt muovilelut sekaan seuraavan 10v ajalta.
Siellä ne kinder-yllätykset kelluu valtamerissä, aiheuttaen kilpikonnien ja muiden eläinten kuolemia.
Hajoten pieniksi palasiksi ravintoketjuun joutuen lopulta ihmisen elimistöön. Sitten itketään kyllä kun on rintasyöpä.
No, olihan se lapsen ilon arvoista. Joo. Kun lapsi ei kertakaikkiaan voi iloita mistään muusta kuin materiasta ja siitä, että hänellä on enemmän kuin muilla.