Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte neuroottisia puolisoita?
30.11.2016 |
"Ihana ku sun mies auttaa noin paljon ja siivoaakin vielä ilman pyytämättä" "mä oon niin kateellinen, ku taas teillä käydessä Mikko siivos joka paikan. Ei meijän Matti vie ees roskia pyytämättä"
Joo no voin kertoa, ettei se ole kivaa, koska mies ei tykkää myöskään harrastaa seksiä likaantumisen vuoksi. Hermostuu, jos kotona on kamala sotku. Tuntuu hermostuvan jotenkin itselleen, eikä minulle ja alkaa imuroida paria hiekanmurua lattialta.
Meillä on lapsi ja sen myötä tämä on vain pahentunut. Mies siivoaa tai etsii katseellaan siivottavaa koko ajan. Jos sisällä ei ole tekemistä hän puunaa autoa tai varastoa.
Hän saattaa jäädä kotiin lapsen kanssa, kun lähden lenkille ja takaisin tullessa koti kiiltää ja ruoka on valmiina. Tämä vie siis myös aikaa lapselta, koska isä ei osaa olla läsnä.
En olisi koskaan uskonut kaipaavani siivoamista näin kovin! Nyt en kerkeä sitä tehdä, koska mies aloittaa tiskeistä jo ennen aamukahvia tai illalla saattaa valvoa, koska pyykkikoneen kerkeää hyvin pyöräyttää.
Toisinaan riitelemme siivoamisesta. Emme siitä kumpi mitäkin tekee, vaan siitä, että minäkin haluan hetken hengähtää siivoillessa, kun hän pitää lapselle seuraa tai menee tämän kanssa ulos. Ulos kun menevät menee vartti ja huudetaan minutkin pihalle, koska varaston siivous ei onnistu taaperon kanssa.
Huokaus en arvannut tämän menevän näin pahaksi! Pelkään jo hetkeä kun hän tulee kotiin, koska vaikka olisin siivonnut hän keksii aina kotitöitä. Vaikka sitten kaappien tai laskujen järjestys. Haluaisin vain viikoksi hotelliin ja elää siellä roskien ja vaatteiden seassa sängyllä syöden RENNOSTI! Ja ei en ole mikään porsas oikeasti, vaan erittäin siisti ihminen minäkin, mutta on myös ok joskus vain maata. Miehestäni se ei minkään tekeminen on jotain, jonka vuoksi hän voi livistää siivoamaan ja jättää taas taaperon minun vastuulleni. En minäkään jaksaisi aamusta iltaan opetella värejä ja eläinten nimiä joskus ois ihan kiva siivota.
Kunhan nyt avauduin, kun ei kukaan ymmärrä miksi siivoushulluus ahdistaa. Muuten hän on ihan ok ja mukavaa juttuseuraa.
Miten te muut neuroottisten puolisot jaksatte?
Kommentit (17)
Miehellesi tekisi hyvää käydä terapeutilla. Kuulostaa OCD:lta, tuo neuroottisuus varmasti häiritsee häntäkin. Sairautta voi hoitaa masennuslääkkeillä. Jos kyse on oikeasta sairaudesta niin turha siitä on ruveta syyttelemään tai riitelemään, hän ei voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin jaksoin pyrkiä miellyttämään ja huolehtimaan että kaikki oli miehen siisteystason mukaista. Lasten synnyttyä totesin että mies joko palkatkoon jokapäiväisiä siivoojia tai siivotkoon itse. En ole sotkuinen itsekään, mutta minulle ei tarvitse olla kaikkien takkien kaapissa (!) siististi ja tasaisesti tai vessapaperin tietyn verran vedettynä ulos rullasta.
Kestän melko helposti varmaan siksi, ettei mies koskaan valita, vaan automaattisesti käy itse vähin äänin laittamassa asiat mieleisekseen. Ei minulla kuitenkaan moneen vuoteen sytyttänyt, ettei se ole ihan normaalia...
Minun puolison neuroottisuus on erilaista. Se on sellaista varmistelua. Hellan ja ovien. Lähteminen kestää aina kauan, kun puoliso käy kurkkaamassa pyykinpesukoneen ja tiskikoneen hanat, että ovat kiinni, varmistaa, että hella on poissa päältä ja rynkyttää kaikki ne ovet läpi, joiden pitää olla kiinni poissa ollessamme. Tavallaanhan tuo on ihan hyvä. Mutta menee oikeasti neuroottisuuden puolelle. Ei riitä, että vilkaisee hellaa ja toteaa, että mikään valo ei pala. Ei. Pitää sormella osoittaa jokaista nappia ja todeta, että se on off-asennossa. Ja sen jälkeen pitää vielä testata varovasti kädellä levyt. Hanoihin pitää niin ikään koskea, jotta voi varmistua, että ovat kiinni. Ovet pitää kokeilla useampaan kertaan, ja avata välillä ja sulkea uudelleen. Toisiaan joudumme parkkipaikalta palaamaan takaisin sisään, kun miehellä ei ole riittävän varma olo. Olen harkinnut terapiaan passittamista.
Tilaa miehellesi sellainen kirja kuin "Kerrasta poikki", siinä on esitetty keinoja sairauden itsehoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolison neuroottisuus on erilaista. Se on sellaista varmistelua. Hellan ja ovien. Lähteminen kestää aina kauan, kun puoliso käy kurkkaamassa pyykinpesukoneen ja tiskikoneen hanat, että ovat kiinni, varmistaa, että hella on poissa päältä ja rynkyttää kaikki ne ovet läpi, joiden pitää olla kiinni poissa ollessamme. Tavallaanhan tuo on ihan hyvä. Mutta menee oikeasti neuroottisuuden puolelle. Ei riitä, että vilkaisee hellaa ja toteaa, että mikään valo ei pala. Ei. Pitää sormella osoittaa jokaista nappia ja todeta, että se on off-asennossa. Ja sen jälkeen pitää vielä testata varovasti kädellä levyt. Hanoihin pitää niin ikään koskea, jotta voi varmistua, että ovat kiinni. Ovet pitää kokeilla useampaan kertaan, ja avata välillä ja sulkea uudelleen. Toisiaan joudumme parkkipaikalta palaamaan takaisin sisään, kun miehellä ei ole riittävän varma olo. Olen harkinnut terapiaan passittamista.
Tämäkin selvä OCD, terapiaan vain. Muistakaa te että nuo oireet häiritsevät varmasti vielä enemmän kumppaneitanne, ja he mahdollisesti myös häpeävät niitä. Tuota neuroottisuutta ei saa loppumaan ilman hoitoa tai itsehoitoa, taikka mahdollista lääkitystä, koska se on sairaus. Tuo on kuitenkin erittäin yleinen ja esimerkiksi masennuksen yhteydessä pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun puolison neuroottisuus on erilaista. Se on sellaista varmistelua. Hellan ja ovien. Lähteminen kestää aina kauan, kun puoliso käy kurkkaamassa pyykinpesukoneen ja tiskikoneen hanat, että ovat kiinni, varmistaa, että hella on poissa päältä ja rynkyttää kaikki ne ovet läpi, joiden pitää olla kiinni poissa ollessamme. Tavallaanhan tuo on ihan hyvä. Mutta menee oikeasti neuroottisuuden puolelle. Ei riitä, että vilkaisee hellaa ja toteaa, että mikään valo ei pala. Ei. Pitää sormella osoittaa jokaista nappia ja todeta, että se on off-asennossa. Ja sen jälkeen pitää vielä testata varovasti kädellä levyt. Hanoihin pitää niin ikään koskea, jotta voi varmistua, että ovat kiinni. Ovet pitää kokeilla useampaan kertaan, ja avata välillä ja sulkea uudelleen. Toisiaan joudumme parkkipaikalta palaamaan takaisin sisään, kun miehellä ei ole riittävän varma olo. Olen harkinnut terapiaan passittamista.
Ihan kuin minä. Kotoa lähteminen on ihan mielettömän stressaavaa. Siinä vaiheessa ei mikään rationaalinen ajattelu toimi, sitä jää vaan kelaamaan päässänsä, että onko se nyt pois päältä, onko se nyt pois päältä...
Olen käynyt vuosikaudet terapiassa, mutta tätä asiaa siellä ei ole koskaan käsitelty. Tavallaan tuntuu aika pieneltä jutulta monen muun rinnalla, toisaalta tuo on niin noloa, ettei siitä hevillä puhu. Huomaan myös pakko-oireisuuden pahenevan stressin myötä.
Kiitos asiallisista kommenteista!
En ole ajatellut, että sotku häntä ahdistaisi, vaikka sen olen tiennyt pakko-oireisistahäiriöistä. Ennemminkin olen ajatellut hänen nauttivan siivoamisesta, koska hän tekee sitä koko ajan. Menee kyllä jo niin liiallisuuksiin, että tuo ahdistus on varmasti totta. En vain ole tajunnut sitä.
Mies on aika ylpeä siivousinnostaan ja varsinkin anopilla tai äidilläni kyläillessä hän mainitsee kuin ohimennen mitä on tänään jo kerennyt tehdä ja laittaa, mutta myös hybin stressaantunut usein.
Ylempänä joku kertoi menneen kauan ennen kuin oli itsekkään tajunnut puolisonsa olevan neuroottinen. Meilläkin meni aika pitkään ennen kuin huomasin, etten ole kertaakaan tehnyt ruokaa saati täyttänyt astianpesukonetta. Kaikki vain hoitui, eikä mitään tarvinnut tehdä.
Tunnen tästä huonoa omaatuntoa ja siitä johtuukin, että toisinaan siivoan hullun lailla kamalassa stressissä ennen kuin mies tulee kotiin. Hän on iltaisin selkeästi väsynyt ja joskus sanookin ääneen, ettei tee enää mitään tänään. Kuitenkin tunnin päästä luutuaa eteistä ja viikkaa lapsen vaatteita kaappiin.
Sitten tulee taas minulle huono omatunto, kun en tajunnut vaatteiden kaipaavan viikkausta tai lattian pesua.
Olen perheestä, jossa nainen teki aina kotityöt siksikin tämä jotenkin tekee oloni kelvottomaksi vaimoksi, vaikka en tietoisesti ajattelekkaan samoin miten minut on opetettu.
Tiedostan kuitenkin tämän olevan minun oma ongelmani. Pitäisi eriyttää mielessä hänen sairautensa ja se etten minä vain voi tehdä kaikkea sitä mitä hänen mielestään talossa pitäisi juuri sillä hetkellä tehdä.
Joku ratkaisu pitäisi löytää.
Mies ei koe olevansa sairas, joten hoitoon hän ei mene :(
Hän myös sanoo usein, ettei odota minun siivoavan oikeastaan ollenkaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä tätä ihmettelevät kaikki,kun minä en tee sitä ja tätä ja mies on tossun alla kuulemma. Anoppi ihmettelee kovaan ääneen miksi minä en pakkaa mökillä tavaroita tai saattaa kovaan ääneen vihjailla, että olisi jo minun vuoroni tehdä tiskit ja miehen lähteä lepäämään. Mies ei ikinä lähde ja aina hän alkaa tiskata ennen kuin kukaan muu on kerennyt edes syödä.
Se että minä pakkaisin ei todellakaan käy, koska tavaroiden pitää olla tietyllä lailla tietyssä järjestyksessä, jopa kaikkien pyykit erillään ja pesuasteen/värin mukaan.
Monesti olen sen virheen tehnyt ja on alentavaa, kun mies menee perässä tarkistamaan olenko tehnyt oikein ja vetää kaikki ulo pakatakseen uudelleen.
En tiedä miksi koen tämän niin nöyryyttävänä, vaikka hän tässä se apua tarviva on :/
Hävettää aivan.
-ap
Tota voi kotikonstein hoitaa vahvalla kalaöljyllä, D-vitamiinilla ja sinkillä. Kaikki ravintolisät hyvä olla siis käytössä. Alkoholin juominen myös vahvistaa noita oireita, se kannattaa karsia minimiin. Tilaa miehellesi se Kerrasta poikki-kirja, siinä oli yksi samankaltainen esimerkkitarina, ehkä hän siitä ymmärtää ettei käytös ole tervettä. Siinä myös neuvotaan miten käyttäytymisestä pääsee kotikonstein eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ovien varmistelija. Renkkaan ovea, tosin pahin on mennyttä. Nykyään luotan jos mies sanoo katsoneensa oven. Ennen minäkin seisoin Hellan edessä varmistamassa, että kaikki levyt pois päältä. Nykyään vain vilkaisen kauempaa palaako valoja.
Todella kuluttavaa olla huolissaan ovista ja helloista. Todella usein myös jää tunne, että jotain unohtui ja sitten käytänkin aikaa sen miettimiseen.
Jonkin sortin ahdistukselta kuulostaa minustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksaa koska me ollaan molemmat samanlaisia.
Miksi neuroottista puolisoa pitäisi jaksaa?
Kyllä minä ehdottaisin hoitoon hakeutumista tuollaiselle puolisolle, tai voisi jatkaa yksin elämäänsä. En todellakaan jaksaisi katsella tuommosta neuroottista toimintaa, joka vie kaiken rentouden elämästä ja mitä, kieltäytyy seksistä likaisuuden takia? Lähtisi mies vaihtoon, niin jyrkältä kuin kuulostaakin, mutta tuohan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko elämään ja arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ovien varmistelija. Renkkaan ovea, tosin pahin on mennyttä. Nykyään luotan jos mies sanoo katsoneensa oven. Ennen minäkin seisoin Hellan edessä varmistamassa, että kaikki levyt pois päältä. Nykyään vain vilkaisen kauempaa palaako valoja.
Todella kuluttavaa olla huolissaan ovista ja helloista. Todella usein myös jää tunne, että jotain unohtui ja sitten käytänkin aikaa sen miettimiseen.
Mitä jos vaan käsittelisit asiaa siitä kulmasta, että ei haittaa, vaikka ovet olisikin auki ja hella päällä? Jätä tahallaan ovet auki ja hana valumaan ja hella ykköselle. Ei siellä mitään kovin ihmeellistä tapahdu kovinkaan suurella todennäköisyydellä, vaikka näin olisikin (jos et tyyliin jättänyt hellalle talouspaperirullaa tai tulppaa pesualtaaseen tai naapurissasi asu murtovaras). Oviinkin saa tarvittaessa sensorit, jotka kertovat, ovatko ne kiinni vaiko auki, ja datan saa puhelimeen netin kautta reaaliajassa, jos niitä ei huvita yhtään jättää auki.
Hellan voi lisäksi vaihtaa induktioliedeksi, nehän ei lämmitä mitään, jos siinä levyllä ei ole mitään, ja niihin varmaankin voi saada ajastimia sammuttamaan itsensä. Jos on jotain muita huolehdittavia sähkövehkeitä (hiustenkiharrin vaikka) niin hanki niihin jotain muutaman euron ajastimia pistorasiaan, että toimivat vain vartin kerrallaan, vaikka ne jättäisikin päälle.
Mies joka ei neuroosin takia kykene seksiin, ei ansaitse parisuhdetta.
Täältäkin löytyy ovien varmistelija-puoliso. Minä en saa mennä enää sisällä käymään sen jälkeen kun mies on kiertänyt paikat muutamaan kertaan, kun olemme jonnekin lähdössä. Minulta on jäänyt joskus joku ovi lukitsematta ja mies arvatenkin järkyttyi. Itse olen sitä mieltä että jos joku nyt meille päättää tulla varkaisiin niin ei se siksi jättäisi puuhiaan kesken koska ovi on lukittu. Se menee sitten vaikka ikkunasta. Sitäpaitsi meillä on vakuutus. Eikä meillä ole mitään varastamisen arvoista muutenkaan.
Harhaanjohtava tuo kohta "jos kotona on kamala sotku" sotku tarkoittaa hänelle lapsen ulkovaatteita lattialla, jos just ollaan pihalta tultu ja oon saanu huutavan lapsen pöytään ruualle, enkä oo kerenny laittaa vaatteita kuivumaan ja pöydälläkin on kattila ja maitopurkki. Eli ei mistään oikeasta sotkusta kyse.
-ap