Ekaan työpaikkaan lapsen syntymän jälkeen: A-PU-VA!

Siis sinäkö haet lapsen hoidosta vaikka miehesi pääsee aikaisemmin? Meidän perheessä ei tulisi kuuloonkaan. Ihan selvä työnjako, että toinen vie ja toinen hakee, kalenterit katsotaan pari viikkoa aina eteenpäin kumminpäin tehdään. Jos mies hakee lapset ja on siis aikaisemmin kotona niin tietenkin tekee myös ruuan silloin. Yleensä pyritään siihen, että on mahdollisimman valmista ruokaa aina, valmistuu nopeasti tai vain lämmittämistä vaille. Riippumatta siitä kumpi on lapset hakenut, helpottaa iltoja kun ei tarvi nälkäisinä odottaa ruokaa kamalan kauan.



Mikä puolustus on että jos on raksahommissa niin on oikeus maata illat sohvalla? Ei ymmärrä...

Alusta alkaen ollut jako se, että toinen hakee ja toinen vie (työvuorojen mukaan) ja se kumpi hakee on vastuussa lasten ruokkimisesta. Mieskin onneksi kokkaa ja aika usein lämmitellään edellisen päivän ruokaa eli tehdään vähän isompia annoksia samalla vaivalla. Mun mies ei muuten ennen lasten syntymää ' osannut' laittaa ruokaa, mutta on joutunut tässä vuosien aikana opettelemaan ja hyvin nyt onnistuu :) Eineksiä käytämme melko vähän, mutta niistähän saisi halutessaan nopeasti laitettua iltaruoan ja lämmittäminen onnistuu kehnommaltakin kokilta.



Illalla laitamme aina lasten vaatteet seuraavalle päivälle valmiiksi kasoihin ja pakataan hoitoreput eli aamulla ei mene tähän turhaa aikaa. Lapset herätetään yleensä vasta noin puoli tuntia ennen hoitoon lähtöä, koska eivät syö kotona aamupalaa eli pikaiset aamupesut + vaatteiden pukeminen riittää. Hoitoon heidät viedään klo 8:ksi jolloin siellä on aamupala tarjolla.



Itse herään 1,5-2h ennen töihin lähtöä, koska haluan nauttia rauhallisesta aamusta lehden ja aamuteen kera. Ja on aikaa laittaa itsensä ennen lasten heräämistä. Tämä tietenkin vaatii sen, että menee illalla ajoissa nukkumaan, muuten ei jaksa.

" eli jos hänen työmatkan varrelle veisin aamulla lapsen hoitoon, oma työmatka pitenis 15 km:llä. Jos taas jätän lapsen lähimmälle perhepäivähoitajalle oman työmatkani varrelle, miehelle tulis " lapsenhakumatkaa " samaiset 15 km ja turha lenkki " väärään suuntaan " kodista. Ei olla vielä lyöty lukkoon et miten toi hoitojutska sumplitaan. Joudun todennäkösesti oleen ainaki kesäaikaan ylitöissä harva se päivä, joten jos lapsi samalla paikkakunnalla hoidossa ku mä töissä, niin joutusin hakeen hänet hoidosta ja palaan takas töihin... ei kauheen järkevä idis...



Ja siitä sohvalla makaamisesta: ei siis makaa iltoja sohvalla, mut yleensä torkkuu siinä tunnin töistä päästessään...

1. siivooja palkkaus (käy kahden viikon välein)

2. ruokalistojen suunnittelu, jolloin koko viikon ostokset voi hoitaa yhdellä kauppakäynnillä

3. ruokia tehdään suuria määriä ja pakastetaan tarvittaessa kerta-annoksiksi





Meillä oli muutama vuosi sitten vähän sama tilanne kuin teillä eli minulla tunnin työmatka suuntaansa. Mies vei lapsen ja haki. Teki lisäksi ruoan valmiiksi, joten päästiin suoraan syömään, kun tulin töistä. Olin silti aika naatti, joten jos mies olisi ollut avuttomampi tapaus, niin ei olisi tullut mitään.



Helpottaa kyllä paljon, jos tarvitsee tehdä vaan pari kertaa ruokaa eli selviää lämmittämällä. Esim. keittoja ja makaronilaatikkoa sekä kiusauksia on helppo tehdä kahden päivän annos kerralla. Lisäksi se on myös taloudellista eli rahaa säästyy ruoan suhteen.



Aamulla tosiaan lapsi herätettiin viimeiseksi ja puettiin. Sai sitten hoidossa aamupalan.



Itse koin raskaaksi sen, kun en " saanut" osallistua arkeen. Kun työmatka vaihtui lyhyemmäksi, niin elämä muuttui myös mielekkäämmäksi, kun sain osallistua aamuihin, hoitoon vientiin ja ruoanlaittoon. Jotenkin koin itseni huonoksi äidiksi, kun en voinut osallistua. Tietysti illat oltiin tiiviisti yhdessä ja harrastuksia minulla oli vain yksi tunnin jumppa viikossa.



Homman idea on vaan siinä, että kun äiti on kotona, niin vastuu on äidillä. Kun molemmat käy töissä, niin vastuu jaetaan. Eli molemmat kantavat kortensa kekoon...eli kuten joku aiemmin sanoi, niin mies opettelemaan ruoanlaittoa ja jos pääsee aiemmin töistä, niin kyllä sitten lapsenhaku olisi edessä...

Me olemme pyörittäneet tätä työ+perhe-yhtälöä nyt reilun vuoden verran ja yllättävän helppoa tämä arkemme on. Koen, että arkemme on hyvinkin leppoisaa ja perheellemme jää riittävästi yhteistä aikaa iltaisin. Perheessämme on toistaiseksi yksi lapsi (3-vuotias).



Meidän selviytymiskeinoja ovat:



1. Kotona käy 2 x kuukaudessa siivooja. Aikaa säästyy tosi paljon, kun ei itse tarvitse joka viikko tehdä viikkosiivousta.



2. Kaupassa käydään vain kerran viikossa. Teemme viikko-ostokset aina kerralla. Yleensä käymme arki-iltana koko perheen voimin (poika tykkää autokärryistä) tai sitten niin, että toinen ulkoilee lapsen kanssa ja toinen käy kaupassa. Täydennysostoksia teen kerran pari viikossa työmatkan yhteydessä.



3. Ruoka tehdään aina edelllisenä päivänä valmiiksi ja yleensä sellainen satsi, että siitä riittää pariksi päiväksi. Ruoan valmistus ajoitetaan iltaan. Usein se menee niin, että toinen laittaa ruoan ja toinen lukee samaan aikaan lapselle iltasatua.



4. Aamut ja iltapäivät vedetään vuorovedoin. Eli minä pyrin lähtemään aamulla ajoissa töihin ja mies hoitaa pojan aamuvalmistelut + viennit. Minä taas pystyn lähtemään töistä ajoissa, joten olen hakemassa poikaa jo neljän jälkeen ja kotona olemme noin puoli viisi. Meille jää siis mukavasti yhteistä ilta-aikaa pojan (ja miehenkin) kanssa.