Rakastuminen varattuun mieheen on pilannut koko elämäni
Tämä on aivan hirveää, joudun näkemään häntä päivittäin ja tilanne saa minut todella ahdistuneeksi. Itken joka ikinen päivä näiden tapaamisten jälkeen, vaikka ennen en itkenyt mistään asiasta. Oikein rintaa puristaa ja tuntuu että pakahdun. En pysty nukahtamaan ja heräilen öisin. Tämä mies on mielessäni jatkuvasti, vaikka kuinka yritän keskittyä muihin asioihin. Nämä tunteet pilasivat kesäni ja pilaavat todennäköisesti talvilomareissunikin.. Mitä ihmettä voin tehdä, että pääsisin näistä tunteista eroon?
Kommentit (71)
Ei, ihminen ei tosiaan voi tunteilleen mitään. Sehän tämän niin tuskaiseksi tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan toi ap on selvinnyt jutustaan-
Provo on vuodelta 2016 eli 5 vuotta vanha sepite.Miksi joku aina epäilee kaiken tällä palstalla olevan provosepitettä? Tuollaista työkaveriin ihastumista tapahtui varmasti jo ennen vuotta 2016, tapahtuu tänä vuonna, ensi vuonna, hamassa tulevaisuudessa, niin kauan kuin ihmiset toisiaan kohtaavat. Joskus ne ihastuksen kohteet on varattuja, joskus ei. Joskus ihastumiset johtavat suhteisiin, joskus ei. Tätä se on, elämä.
Tuon ”Lähetä terveisesi...” -ketjua lukeneena sanoisin teeman olevan todella ajankohtainen todella monelle.
Koko elämäsi? Pientä rajaa nyt aikuinen ihminen. Pitääkö ne aivot ihan täysin heittää romukoppaan?
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäsi? Pientä rajaa nyt aikuinen ihminen. Pitääkö ne aivot ihan täysin heittää romukoppaan?
Joo, ei mulla koko elämä, mutta tämänhetkinen elämä on kyllä kuin unessa kulkemista. Jokainen tekeminen ja päivän toiminnot, hän on ajatuksissani koko ajan. Näen kaduilla ihmisiä, joissa on jotain samaa kuin hänessä. Käyn kaupassa, ja mietin millaista olisi yhdessä elää arkea. Töissä etsin häntä katseellani jokaisen mahdollisen hetken. Hän on ensimmäinen ajatuksissa kun herään, viimeinen kun iltaisin alan nukkua. Joskus käy niin hyvin, että hän tulee jopa uniini.
On kyllä pakkomielteistä, tiedän. Yritän että laimenisi, hän kun on varattu. En onneksi ole mitään vokotteluja tehnyt, enkä tee. Mutta tunteita on vaikea hallita, se on tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämäsi? Pientä rajaa nyt aikuinen ihminen. Pitääkö ne aivot ihan täysin heittää romukoppaan?
Joo, ei mulla koko elämä, mutta tämänhetkinen elämä on kyllä kuin unessa kulkemista. Jokainen tekeminen ja päivän toiminnot, hän on ajatuksissani koko ajan. Näen kaduilla ihmisiä, joissa on jotain samaa kuin hänessä. Käyn kaupassa, ja mietin millaista olisi yhdessä elää arkea. Töissä etsin häntä katseellani jokaisen mahdollisen hetken. Hän on ensimmäinen ajatuksissa kun herään, viimeinen kun iltaisin alan nukkua. Joskus käy niin hyvin, että hän tulee jopa uniini.
On kyllä pakkomielteistä, tiedän. Yritän että laimenisi, hän kun on varattu. En onneksi ole mitään vokotteluja tehnyt, enkä tee. Mutta tunteita on vaikea hallita, se on tosi.
Samat tunnelmat täällä, pilkulleen. Olen itsekin varattu, mutta niin vaan pyytämättä ja odottamatta iski tämä ihastus. Jos olisi joku lääke tähän vaivaan, niin ottaisin sen varmasti.
Tätä lukiessa mietin, mikä tilanteeni tulee olemaan viiden vuoden päästä. Ap:n tilanne on muuttunut melkoisesti noista alkuperäisistä kaipauksen päivistä. Kuinka mahtaa itselle käydä.
Ei kai se nyt vielä pakkomielteistä ole, jos etsii häntä katseellaan työpaikalla. Se, että rupeaa etsiytymään paikkoihin joissa häneen voi törmätä saattaisi jo hiukan ollakin. Se että rupeaisi tosissaan stalkkaamaan olisi ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
"rakastunut katseeni näkyy". No voi herranjestas, tyttö, olet oikeasti ravistelun ja järkiintymisen tarpeessa. Teet onnettomaksi itsesi, mutta myös nolaat itsesi. Miksi vitussa sinun pitää luoda häneen palvovia katseita ja käyttäytyä rakastuneesti? No siksi, kun OLET PÄÄTTÄNYT SAADA MIEHEN ITSELLESI. Tomppeli. Lopeta ja päätä, että et saa häntä, sori, et saa häntä. Pääset kyllä ihastumisvieroitusoireista irti aikanaan. Piste.
Geenimiehellä on tällainen vaikutus useaan naiseen. Syntyy tunteita joita ei voi hallita ja joissa ei ole välttämättä mitään järjellä perusteltavaa. Monet keskivertomiehet ja hyvätkin miehet voivat aina olla varuillaan, kuka tietää kuinka rakastunut mies on naiseen mutta joka kulman takana voi tulla vastaan se oman elämän herra oikea.
Voisiko paradoksaalinen intentio (käänteispsykologia) toimia? Eli voisit provosoida itseäsi olemaan vieläkin rakastuneempi? Eipä taida auttaa, mutta tunteiden tukahduttaminen tunnetusti tehostaa tavattomasti niiden intensiteettiä. Rakkauden tunnustaminen voisi myös helpottaa, mutta ei liene mahdollisuuksien rajoissa? ; /
Noita ihastumisia tulee lähes kaikille. Ongelma on sitten, kun tunteet muuttuvat rakkaudeksi. Jotkut pystyvät säätelemään tunteitaan ja vähitellen sitten heikkenevät. Toisilla taas auttaa vain työpaikan vaihto. Minusta ihastumisessa varattuna ei ole mitään pahaa, jos ei tietoisesti petä. Eihän ihminen tunteilleen mitään voi.