Ollaan juuri erottu ja nyt ex ja hänen suku (lähinnä appi) vaatii että minun on luovuttava sukunimestäni
mikä on siis ollut minun nimeni 20v siitä asti kun naimisiin mentiin. Olen tunnettu tällä paikkakunnalla tämän nimisenä koska ja olen ollut tällä nimellä siis lähes koko aikuisuuden ajan. Lapsia meillä 2 ja he luonnollisesti myös tällä mieheni sukunimellä.
Mulla ei mitään suurempaa katkeruutta ex-miestäni kohtaan ole ( enkä ajatellut hänelläkään minua kohtaan olevan) ja ajattelin automaattisesti etten nimeäni ala vaihtamaan. Siksi tämä tuli vähän puskista.
Voiko tähän mua pakottaa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää kun naiset eron jälkeen välttämättä haluavat pitää entisen puolisonsa nimen. Mikseivät vaihda tyttönimeensä takaisin?
Pidin koska kolme tytärtä exän kanssa. Ovessa olisi ollut kolme eri sukunimeä jos tyttönimeni olisin vaihtanut välillä. Vaihdoin vasta kun uusiin naimisiin meniin.
Miksi ei vaihda tyttönimeen takaisin? No minä en ole enää se ihminen ja sehän on minun isäni nimi jos aletaan hiuksia halkoa.
Eikä tämä nykyinen sukunimi ole pelkästään mieheni nimi vaan se on koko perheen nimi. Jos tulisi ero niin en vaihtaisi nimeä. Minä olen minä ja nimeni on tämä...on ollut jo 21 vuotta.
Jos ikinä koskaan menisin vielä naimisiin, luopuisin varmastikin sukunimestäni.
Lapsia minulle ei koskaan enää lisää tule, joten nimien kans ei tule, joten sen suhteenkaan ei tule ongelmia jatkossa. -ap
"Mua aina ihmetyttää kun naiset eron jälkeen välttämättä haluavat pitää entisen puolisonsa nimen. Mikseivät vaihda tyttönimeensä takaisin?" - Ja minua (miestä) on toisinaan ihmetyttänyt kuinka jääräpäisesti osa miehistä haluaa pitää oman nimensä ja vaativat myös puolisoa ottamaan heidän nimensä. - Harvassa ovat ne miehet jotka ovat ottaneet puolisonsa nimen, tai vaikka monen naisen tapaan kaksoisnimen e. pitäneet oman vanhan nimensä ja liittäneet siihen puolson sukunimen. Puhumattakaan millainen parkuminen pääsee monelta mieheltä jos nainen ehdottaa, että lapsi saisi hänen sukunimensä, eikä miehen.
Mies (miksei nainenkin, mutta harvinaisempaa), muista:
Kun haluat että nainen ottaa sinun nimesi, niin ymmärrä, että tällöin annat hänelle myös oikeuden nimeen koko hänen loppuelämänsä ajaksi. Siinä eivät kitinät auta.
Tämmöistä se on. Miehet vaatii naisia vaihtamaan sukunimensä miehen nimeen naimisiin mennessä ja sitten kun tulee ero, pitäisi taas miehen tahdosta olla vaihtamassa nimeä :( . Parasta kun naiset ei nimiään vaihtele vaan pitää jo alunperinkin omansa. Vaihtakoot mies nimensä jos haluaa olla perheensä kanssa saman niminen. Lapset tietenkin myös naisen nimelle.
Tuollaisessa tilanteessa pitäisin exän suvun nimen ihan vaikka veetuillakseni :). 'Koska mä voin' ja naureskelisin joillekin nimenvaihtovaatimukselle. Ärsyttäis tollanen komentelu etten vaihtais. Kävisin vielä hieromassa sitä niiden naamaan jollain tapaa (sillee viattomuuden valepuvussa tietenkin) jos voisin.
Et kai oikeasti harkitse vaihtoa, ap? :o
Pidät tai otat sen nimen joks tuntuu omimmalta, piste. Kenelläkään muulla kuin sinulla ei ole asiaan nokan koputtamista juridisessa eikä moraalisessa mielessä. Se on sinun nimesi, ei kenenkään muun, ja siitä päätät yksin sinä. Vanhemmilta saatu nimi ei ole sen enempää tai vähempää oma kuin mieheltä otettukaan: nainen ei ole enää miehen omaisuutta eikä nimenvaihtokaan kuvaa enää miehen omistusta naiseen vaan muutosta naisen elämässä ja minäkuvassa. Kummatkin ovat siis sinun ja vain sinun nimiäsi ja valitset niistä läheisemmän.
Jos appiukkoa häiritsee olla samanniminen kanssasi, voit ehdottaa, että hän vaihtaa nimensä vaimonsa nimeen tai äitinsä tyttönimeen. Sittenpä ei tarvitse sinua muistella puumerkkiä rustatessa.
Mäkin olen pitänyt oman sukunimeni! Exällä hieno ruotsinkielinen sukunimi, ja oma tyttönimi tyyliin Vumppinen. Aika usein muuten kysytään, että olenko ruotsalainen!
Kun erosin pitkän avioliiton jälkeen, vaihdoin takaisin oman nimeni siinä vaiheessa, kun lapset olivat jo aikuisia.
Molemmat tyttäreni pitivät avioituessaan oman nimensä, ja kun toinen myöhemmin erosi, ei tarvinnut sitten edes miettiä nimenvaihtoa. Hänen tapauksessaan olisi hyvinkin ollut mahdollista, että miehen suku olisi käyttäytynyt juuri niin kuin ap:n kohdalla on tapahtunut.
Minulla on exän sukunimi siihen asti,että lapset ovat täysi ikäisiä.vaikka vihaan sitä niljaketta sydämeni pohjasta haluan olla saman niminen lasten kanssa.Ei sitä nimeä voi kukaan pakottaa muuttamaan.
Jos nmenvaihdos on apelle tärkeä, voisi olla järkevää neuvotella asiasta ja sopivasta korvauksesta. Esimerkiksi "50 000,- euroa, niin vaihdan nimen." Riippuu tietysti siitä, onko sinulla rahalle käyttöä.
Mutta älä neuvottele itse, voi nousta tunteet pintaan puolin ja toisin. Ota joku asiaan viileästi suhtautuva ulkopuolinen avuksi. Mieluiten juristi.
Ap ei osaa pitää keskustelua yllä, en viitsi ehdottaa mitään koska ap ei kommentoi kuin että uusi suhde ei nyt ole ajankohtaista.. no ei varmaan jos just erottu mutta mitäs jos ajattelet eteenpäin. Mitäs sitte jos? Tuskin ap:lla on tarmoa edes vaihtaa omaa ja lasten nimiä kuten ehdotettu kun ei mitään ehdotukseen vastannut. Ei helmiä sioille, ei nimiä eikä ehdotuksia.
Eihän Suomessa sellaista lakia ole, että sun pitäisi nimi vaihtaa. Saavat vinkua, mene lain mukaan.
Mua aina ihmetyttää kun naiset eron jälkeen välttämättä haluavat pitää entisen puolisonsa nimen. Mikseivät vaihda tyttönimeensä takaisin?