Lue keskustelun säännöt.
Miksi politiikasta keskustelu on niin vaikeaa? Miten siitä saisi arkipäiväistä.
29.11.2016 |
Joku sanoo että äänesti persuja. Sävähdät. Vältät puhumista. Mieleesi tulvahtaa kasa tunteita, assosiaatioita joita liität häneen, pelkästään niiden muutaman sanan perusteella.
Aloitat keskustelun politiikasta seurassa jossa et tiedä ihmisten kantoja. Tunnet olosi epävarmaksi, kuin kävelisit heikolla jäällä, yrität tehdä kompromisseja mielipiteissäsi ennen kuin olet edes kuullut vastalauseita - ettei vain mielipiteeni olisi liian jyrkkä.
Kaikki maahanmuuttokriitikot ovat rasisteja, julistat ja katselet seuralaisiasi haastavasti. Äänekkyytesi nousee oktaavilla kun joku ehdottaakin kompromissia. Keskustelu kuolee.
Miksi politiikasta puhuminen on niin vaikeaa? Ylläolevia tuntemuksia kokeneena, ihmettelen että miksi juuri politiikka on sellainen aihe mistä tunnen usein tarpeettoman vahvasti, vaikka en tietäisi asiasta paljonkaan - en seuraa asioita kuin ehkä puoli tuntia päivässä, ja lähteeni ovat kapeat.
Politiikka on tärkeää - se määrittelee miljoonien hyvinvoinnin. Siksi olisi äärimmäisen hyvä juttu, jos siitä pystyisi keskustelemaan järkevästi. Mutta miten siihen päästään? Pitäisikö kampanjoida sen puolesta, ettei kenestäkään ajateltaisi pahaa, ennenkuin heidän kanssaan on keskusteltu ainakin tunti heidän poliittisten mielipiteidensä taustoista?
Vai olemmeko yhä liian lapsenkengissä, mitä sivistykseen tulee?
Tuli vaan mieleen. 😝
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat assosiaatiokoneisto. Kategorisointi, niin ihmisten kuin asioiden, on tehokasta. Yritä olla ajattelematta esim. McDonald'sia ilman sitä keltaista M-kirjainta. Ai ei onnistu? Niinpä.
Aivojen tehtävä on myös välttää huonoja assosiaatioita, joka olikin aloituksen ydin. Miksi politiikassa on niin vaikeaa pysyä viilipyttynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Politiikasta puhuminen on vaikeaa silloin, kun siitä ei tiedä tarpeeksi. Kun luet valtakunnan ja puolueiden historiaa vaikka reilun sadan vuoden ajalta ajatuksella, opit perustelemaan kantasi ja keskustelu on jopa kivaa. Jos siis keskustelet muiden asioista melko hyvin perillä olevien kanssa etkä nahistele kapeakatseisten kanssa silkalla tunteella ja mutulla.
Politiikan tulenarkuus johtuu siitä, että kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten käytellään rahoja, jotka on pakolla kerätty verovelvollisilta. Ja mistä sitä saisi helpoimmin riidan aikaan kuin kukkarolle pyrkivistä toisinajattelijoista?
Aivot ovat assosiaatiokoneisto. Kategorisointi, niin ihmisten kuin asioiden, on tehokasta. Yritä olla ajattelematta esim. McDonald'sia ilman sitä keltaista M-kirjainta. Ai ei onnistu? Niinpä.