Siis mä en kestä mun ujoutta! Myöhästyin sitten töistä, kun en uskaltanut pyytää bussissa vieressä käytäväpaikalla istunutta väistämään. ;(

Seuraavalla kerralla nouset vaan etkä puhu mitään. Köhit vaan köh köh

Mikset uskaltanut? Varmaan se olis väistänyt pyytämättäkin jos olisit alkanut liikehtimään siihen tyyliin että olet nousemassa ylös.

Joo toi on suomalainen tapa homma.

Alkaa olla terapian paikka.

:DDD

Mikset vain jyrännyt yli? :D

Busseissa pitäisi olla ne istuimet silleen käytävälle päin niin ei tarvitsisi tuskailla vierustovereita.

Tää ei oo totta...miten pääset ovesta sisään kun ovi on kiinni?

Hmmm... onkohan kyse nyt ihan vain ujoudesta vai kärsitkö ap esim. paniikkihäiriöistä tai sosiaalisesta ahdistuksesta? Sinänsä ujouden ei pitäisi olla esteenä arkitoimitsa selviytymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei oo totta...miten pääset ovesta sisään kun ovi on kiinni?

Avaamalla oven? Pitäisikö vieruskaverikin avata?

Et vaan osaa tätä hommaa.

Eka tungetaan kännykkä takaisin laukkuun hieman ähkien. Sitten vedetään hanskat käteen huolellisesti. HANSKAT on THE MERKKI.

Sit huokaillaan pari kertaa syvään merkitsevästi. Ja jos ei viereinen ääliö vieläkään tajua, niin seuraavaksi rynnitään sen yli sanomatta mitään.

Tai sitten voisit vain kokeilla niellä ujoutesi ja kajauttaa heleällä äänellä "anteeksi, jään tässä pois" ja katsoa mitä tapahtuu.

Tutulta kuulostaa, itsellekin oli joskus vaikea päästä siitä ikkunan vierestä pois.

Elokuvinkaan en pystynyt lippua ostamaan.

Oletko miettinyt, että voisit nauhoittaa kännykkääsi soittoääneksi sanelun: "Anteeksi, jään tässä pois". Ja sitten vain kaivat sen aina asetuksista esille ja kuuntelutat sen.

Ap, otan ihan oikeasti osaa tuskaasi.

Otan osaa! Minä olin tuossa tilanteessa noin 11-vuotiaana. Kuljin kouluun bussilla ja pysäytymisnapit olivat tuohon aikaan korkealla bussin katossa. Niihin ylettyi lapsi vain nousemalla seisomaan penkille tai vaihtoehtoisesti piti pyytää jotain aikuista painamaan. Aina en kehdannut tehdä kumpaakaan ja jännityksellä piti odottaa jääkö joku muu samalla pysäkillä.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Itse sanon kovalla ja selvällä äänellä että jään seuraavalla pysäkillä ja rennosti lähden sen jälkeen.

Jarmo

Ujous ei selitä tota. Ehkä ois terapian paikka.

Vinkki: istu jatkossa käytäväpaikalla. Jos ihmisiä tulee ohi, pidät katseen alhaalla ja oot niinkuin et huomaisikaan muita. Kukaan tuskin pyytää päästä ikkunapaikalle. Tämä ei siis ole toivottava tapa matkustaa, mut parempi kuin lamaantuminen johki päättärille :D

Up

Aloitko edes nousta seisomaan, kyllä ihmiset yleensä sivusilmällä huomaa ja tajuaa mistä on kyse.

Busseissa voi yleensä myös seisoa, se vois olla sulle helpompi tapa matkustaa. Aika monet jää suosiolla seisomaan vaikka olis käytäväpaikkoja vapaana.

Tosin ap taitaa olla trolli mutta kyllähän tuollaista aina jollekin sattuu :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Itse sanon kovalla ja selvällä äänellä että jään seuraavalla pysäkillä ja rennosti lähden sen jälkeen.

Jarmo

No voi V&&¤#. Se että sinä olet ollut niin hemmetin onnellinen, ettet ole joutunut kärsimään, ei tarkoita tarkoita sitä että kaikilla muillakin olisi asiat samalla tavalla. Voit olla onnellinen. Ap:n tyyppiset ihmiset voivat olla pahasti traumatisoituneita ja kehäajattelu ylläpitää haitallisuutta. Se ei ole heidän vikansa.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla terapian paikka.

Eikö mistään ole mahdollista selvitä ilman terapiaa?

Onkohan moni oikeasti mennyt ap:n kaltaisessa tilanteessa terapiaan? Mua aina huvittaa, kun luen näitä terapiaan menemiskehotuksia ja kuvittelen sen tilanteen, kun tyyppi sitten siellä terapiassa kertoo syynsä sinne menemiseen.