Lue keskustelun säännöt.
Onko lääkäri heittänyt sinulle ilmasta masennusdiagnoosia?
28.11.2016 |
Onko minulla kohtalotovereita: menet lääkäriin ja yhtäkkiä lääkäri esittää sinun olevan masentunut ja ongelmiesi johtuvan siitä?
Nuorena uskoin ja kokeilin jopa lääkitystä viikon, kahden ajan. Nyt aikuisena sama on tapahtunut kahdesti ja olen osannut olla ottamatta diagnoosia vastaan. Mutta samalla lääkärin kiinnostus asian selvittämiseen lakkaa.
Kommentit (3)
Silloin nuorena oli jotain outoja sairauksia koko ajan (autoimmuuni). Nyt vanhempana kilpirauhasongelmia (poistettu rauhanen eikä lääkitystä saada toimivaksi) ja outoja päänsärkyjä, joihin särkylääke ei auttanut, tällöin oli toinen vanhemmista kuolemaisillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin nuorena oli jotain outoja sairauksia koko ajan (autoimmuuni). Nyt vanhempana kilpirauhasongelmia (poistettu rauhanen eikä lääkitystä saada toimivaksi) ja outoja päänsärkyjä, joihin särkylääke ei auttanut, tällöin oli toinen vanhemmista kuolemaisillaan.
Tämä oli siis ap. Lisäksi minusta on aika edesvastuutonta, että silloin parikymppisenä lääkäri kirjoitti jonkun trisyklisen masennuslääkkeen ilman sen kummempia keskusteluja ja kertomatta mistään mahdollisuudesta keskusteluapuun. Veikkaan, että osa meidän tämän päivän masennuslääkityistä teineistä on turhaan lääkittyjä. Omalta osaltani kyse oli ihan puhtaasta surusta, joka meni suremalla ohi eikä ollut mikään kliininen masennus.
No ei kai se lääkäri ihan ilmasta sitä diagnoosia heitä? Millä hän tätä arvelua perusteli? Joskus ihminen voi oikeasti olla masentunut niin, ettei itse sitä tiedosta vaikka miettisi.
Minulle on käynyt niin, että lapsen psykiatri kiven kovaan väitti minun olevan masentunut, vaikka tiedän ja tunnen itseni (ja olen aikoinaan ollut masentunut) ja tiesin etten silloin ollut masentunut. Ainoastaan ahdistunut ja peloissani kun psykiatrian tutkimusjaksolla meitä vanhempia vain syytettiin kaikesta mahdollisesta eikä uskottu mitään mitä sanottiin ja väännettiin ja käännettiin kaikki teot ja sanat ihan vääriksi. Tämän vuoksi usein palavereissa itkin (kun olen aina ollut herkkä itkemään) kun jouduttiin siellä väittelemään ja puolustamaan itseämme jatkuvasti.
Eli ei tuokaan lapsen psykiatrin "diagnoosi" ihan ilmasta ollut heitetty, olinhan hänen nähdäkseen itkuinen ja ahdistunut jatkuvasti (kun ei hän minua muussa tilassa nähnyt). Sattui vaan olemaan silloin väärä.