Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka seurustelette vieläkin tai menitte naimisiin sen ensimmäisen kumppanin kanssa...

Vierailija
28.11.2016 |

Monta vuotta olette olleet yhdessä ja minkä ikäisinä päädyitte yhteen? Onko kaduttanut missään vaiheessa?

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
29.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onpa monia onnellisia pitkiä liittoja.

Itse alettiin kun olimme 18 ja 21, nyt 6 vuotta yhdessä joista yksi naimisissa - ja minä mietin oliko avioliitto virhe :( Avioiduimme miehen halusta ja painostuksesta, itse yritin perääntyä mutten kyennyt pahoittamaan miehen mieltä. Liitto on minulle "ihan ok", ulospäin olemme oikein rakastavaisia kyyhkyläisiä mutta salaa mietin, että onko koko elämä tässä, minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut mitään omaa enkä ole tapaillut erilaisia ihmisiä. Pelkään että seuraavat askeleet ovat asuntolaina ja lapsi - niitä on mahdotonta peruuttaa, mutta ero näin tuoreesta avioliitosta olisi kamala skandaali ja epäonnistuminen. Se voisi olla joko elämäni pahin virhe tai sitten paras päätös ja alku uudelle elämälle.

Anteeksi, en halunnut sotkea ketjua ikävällä valituksella, aihe vain sai minut miettimään olenko muiden kirjoittaneiden tavalla onnellinen vielä vuosikymmenien päästä jos jään tähän liittoon. Minulta ei puutu mitään miksi en VOISI olla onnellinen - se tunne vain puuttuu.

Olet todella nuori eikä teillä ole lapsia - sinun kannattaa luottaa tunteisiisi ja intuitioosi eikä tehdä mitään järkivalintoja (tosin kannattaa toki myös selvittää, mitä oikeastaan tunnet ja mistä tunteesi johtuvat).

Vierailija
42/43 |
29.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaapa monien elämä tässä onnelliselta, ihanaa.:) Toivottavasti teillä on vielä yhtä monta yhtä hyvää vuotta edessänne!

t. Ikisinkku 28-v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
29.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä joillain on käynyt oikeasti tuuri, koska itse kun mietin teini- tai varhaisaikuisuusaikojeni poikaystäviä, niin herraisä olisin joko mielisairaalassa, sairaalassa tai tappanut itseni jos ne suhteet olisivat kestäneet yhtään sen pidempään kuin mitä kestivät! Omiin kokemuksiini peilaten ihmettelen joskus pitkään yhdessä olleita, että tietävätkö he täysin varmasti mitä tekevät eli tietävätkö he paremmasta vai tyytyvätkö he tottumuksesta nykytilanteeseen. Vähän kuin yksi kaveripariskunta kaveripiirissä, jossa nainen ei uskalla tehdä mitään koska mies kieltää tai "ei vain kannata, koska mies sanoi niin", ja selvisi että olleet yhdessä jostain 15-vuotiaista. Se on  väistämättä muokannut aika vahvasti naisen minä- ja maailmankuvaa.. Samaten mies pettänyt useasti, joten tavallaan se nainen ollut vankina suhteessa kun mies mennä viipottaa missä tykkää.  

Kaikkein surullisin tapaus oli väärän koivun sukulaisissa (eli melkein sukua, sanotaan vaikka että serkunkumminkaiman setä kyseessä, sukua kuitenkin väärän koivun kautta), jossa nuorempi nainen sitoutui huomattavasti vanhempaan mieheen ja ovat edelleen 20 vuoden jälkeen yhdessä. 14-vuotias pikkuserkkujen kaverityttö alkoi seurustella yli kolmikymppisen pikkuserkkujen sedän kanssa, ja voi luoja kuinka ne häpesivät setänsä puolesta. Kuulemma ollut aika myötähäpeää nostattavaa, kun tää setä haki tän tytön koulusta vanhalla autollaan ja toi aamuisin, ja muutenkin niitä oli nolottanut se koko kuvio kun se tyyppi oli tullut yläasteen limudiskoonkin tanssimaan jotain hitaita ja äh. Tytön vanhemmat eivät joko mahtaneet tai halunneet mahtaa asialle mitään, ja silloin kai sosiaalihuoltokaan ei puuttunut vaikka kuvio oli selkeästi aivan omituinen. Myöhemmin tyttö istui viikonloput autossa parkkipaikalla odottelemassa kun tää mies kävi baarissa sen ajan diskossa tanssimassa. Mietin et nykyisin kai pystyttäisiin paremmin puuttumaan tuollaiseen, mut ei silloin. Nykyisin he ovat naimisissa ja aika monen lapsen vanhempia vuosien yhdessäolon jälkeen, mutta osasta lapsia näkee (ja yleisesti tiedetään) ettei ole tämän sedän aikaansaannoksia. Monesti tulee mieleen, että eikö olisi ollut helpompaa erota eikä purkaa laumaa lehtolapsia maailmaan tuolla tavoin? Tuolla tytöllä jäivät väliin kaikki riennot, opiskelukuviot sun muut koska alkoi seurustella mustasukkaisen ja omistushaluisen tyypin kanssa niin nuorena, ja ollut kaveripiirissä aika naurunaihe just ruotsinlaivaseikkailuistaan joilla pannut kaikkea mikä tulee vastaan. En sillä, etten kannattaisi suuren ikäerojen suhteita, mutta silloin kun ne alkavat kaverin rippikesänä jonkun huomattavasti vanhemman kanssa niin eihän se nyt tervettä ole. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän yhdeksän