Te jotka seurustelette vieläkin tai menitte naimisiin sen ensimmäisen kumppanin kanssa...

18 vuotiaana yhteen ja nyt oltu kimpassa 27 vuotta. Ei ole kaduttanut. Mutta varmaan erotaan kohta.

t. mies

Minä 17 v. mies 19. Nyt jo yli 25 vuotta yhdessä. Avioero ei ole käynyt mielessä, mutta murha muutaman kerran 😁

19 vuotta oltu yhdessä, 13 vuotta naimisissa. Lapsia kaksi. Seurustelun alkaessa oltiin 16 ja 19 vuotiaita. Ei ole katumista ollut missään vaiheessa. Rakkautta on vielä kyllä. Erotaan sitten jos joskus myöhemmin siltä tuntuu. Tuntuu hyvältä, että on ollut toinen rinnalla jo näin kauan - turvallinen tunne <3

18-vuotiaina alettiin seurustella ja nyt 20 vuotta (joista 15 naimisissa) myöhemmin edelleen rakastuneita.

Ollaan oltu yhdessä 15-vuotiaasta lähtien. Nyt 27 vuotta yhdessä, eikä kaduta. Jossain vaiheessa oli tunne, että millastahan seksi olisi toisen kanssa? Mutta eipä oikeestaan enää. Lapset 5 ja 9 vuotta

Olin 25v tavatessamme ja mies 29v. Aviossa olemme olleet 15v. Mies on minulle aarre, huikean rakas ja tärkeä 💛

Olen yllättynyt miten paljon toista voi rakastaa ja miten hyvin voi tulla toimeen :)

Eroa ei olla mietitty koskaan.

Olemme olleet naimisissa 24 vuotta. Olimme 23- ja 25-vuotiaita avioituessamme. Edelleen rakastamme toisiamme, eikä ero ole käynyt mielessä. Rakkaus on vuosien varrella muuttanut muotoaan. Välillä on silti "huumaakin" ja seksuaalinen vetovoima on säilynyt, joskaan ei ihan yhtä kiihkeänä kuin alkuaikoina. Meillä on vahva ystävyys ja kumppanuus. Avioliittomme on ollut suhteellisen tasaista koko ajan.

Mies 23 minä 26. 40 vuotta naimisissa. Hyvin menee. Notkahduksia välillä, vaan kelläpä ei.Tunnemme olevamme onnellisia.

14 vuotta yhdessä, yhteen 16-vuotiaina. Heti kolahti kun tavattiin, tuntui että tässä on nyt se ihminen jonka kanssa vietän loppuelämäni. :) 

Suhteessa on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mutta yhdessä ollaan kasvettu ja nykyään ei enää juuri riidellä mistään. Rakkaus vaan vahvistuu koko ajan. 

Olin 18 ja mies vuoden vanhempi. Ollaan seurusteltu 7 vuotta. Ei ole kaduttanut :)

19-vuotiaina alettiin seurustella, nyt 9 vuotta yhdessä. Ei ole ehtinyt kaduttamaan enkä ole kenestäkään toisesta haaveillut.

Me ehdittiin olla noin 17 vuotta yhdessä, joista 12 vuotta naimisissa. Alettiin seurustella 16v iässä.

Oltiin ihan liian lapsia valitsemaan puolisoa silloin. Tai oliko sitten sitä kuuluisaa erilleen kasvamista? En todellakaan siis aikuisena olisi valinnut samoin. Nyt ollaan onnellisesti eronneita.

20.12.tulee 33v ensitapaamisesta. Olimme silloin 20v ja 21v. Kuukautta myöhemmin menimme kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin (viime kesänä oli siis 32v hääpäivä). Lapset 20v,18v ja 16v. Tottumus on toinen luonto.

7 vuotta yhdessä, seurustelemaan alettiin 18 vuotiaina. En enää edes kyseenalaista suhdettamme, tuo toinen on koti. Puolisoni on minulle kuin käsi/jalka (tiedän kuulostaa typerältä), aina ollut minussa ja ilman en pärjäisi tai pärjäisi mutta eläminen ilman sitä olisi raskasta ja ero tekisi kipeää..ja aina olisi olo että jokin pala puuttuisi. Joo miehenihän on minun puuttuva palanen :'D En oikein osaa selittää mutta onnellinen ainakin itse olen ja toivottavasti tuo ukkokin on :D

17 vuotta oltu yhdessä. Aloitimme 14- ja 15-vuotiaina. En kadu valintaani. Juuri näin on hyvä olla. Kumpikin tuntee toisen läpikotaisin ja silti, tai juuri siksi, olemme intohimoisesti rakastuneita. Hän on paras ystäväni ja paras mahdollinen isä lapsilleni.

Minä 23v ja mies oli 25v kun alettiin seurustella, nyt takana jo 3,5v joista 2v kihloissa. Yksi lapsikin ehtinyt jo tulla, ikää 1v. 2018 ajatus mennä naimisiin, koskaan ei ole kaduttanut että valitsin hänet puolisokseni, parasta mitä voi olla ja hyvä isä.

40 vuotta yhdessä, joista 35 naimisissa, olimme 15 ja 16 aloittaessamme seurustelun.

Koskaan ei ole kaduttanut, pois en vaihtaisi. Parempaa miestä en voi kuvitella. Vieläkin välillä kulkee väristys läpi koko kehon: voi kuinka tuota miestä rakastankaan!

Onpa monia onnellisia pitkiä liittoja.

Itse alettiin kun olimme 18 ja 21, nyt 6 vuotta yhdessä joista yksi naimisissa - ja minä mietin oliko avioliitto virhe :( Avioiduimme miehen halusta ja painostuksesta, itse yritin perääntyä mutten kyennyt pahoittamaan miehen mieltä. Liitto on minulle "ihan ok", ulospäin olemme oikein rakastavaisia kyyhkyläisiä mutta salaa mietin, että onko koko elämä tässä, minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut mitään omaa enkä ole tapaillut erilaisia ihmisiä. Pelkään että seuraavat askeleet ovat asuntolaina ja lapsi - niitä on mahdotonta peruuttaa, mutta ero näin tuoreesta avioliitosta olisi kamala skandaali ja epäonnistuminen. Se voisi olla joko elämäni pahin virhe tai sitten paras päätös ja alku uudelle elämälle.

Anteeksi, en halunnut sotkea ketjua ikävällä valituksella, aihe vain sai minut miettimään olenko muiden kirjoittaneiden tavalla onnellinen vielä vuosikymmenien päästä jos jään tähän liittoon. Minulta ei puutu mitään miksi en VOISI olla onnellinen - se tunne vain puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

40 vuotta yhdessä, joista 35 naimisissa, olimme 15 ja 16 aloittaessamme seurustelun.

Koskaan ei ole kaduttanut, pois en vaihtaisi. Parempaa miestä en voi kuvitella. Vieläkin välillä kulkee väristys läpi koko kehon: voi kuinka tuota miestä rakastankaan!

Täällä vielä vanhempi juttu, mutta samat väristykset edelleen. Ylioppilaskeväänä tapasin kivan teekkaripojan ja se oli menoa se! Nyt ollaan oltu yhdessä pian 45 vuotta ja aina vaan on hyvä olla.

Tapasimme 20-vuotiaina ja olemme olleet nyt 17 vuotta yhdessä. Olemme edelleen kovin rakastuneita ja tiedän, että mieheni on minulle se oikea ja olen mielettömän onnekas että olen löytänyt hänet ylipäätään, saati sitten niin että saimme lapsetkin yhdessä. Ei siis kaduta. Mutta joskus toivon, että minulla olisi enemmän kokemuksia, ihan siis vaan kokemusten vuoksi. En kuitenkaan vaihtaisi elämääni hänen kanssaan mihinkään kokemuksiin.