Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlautumisen ikuisuuskysymys. Olenko teidän mielestä kihloissa?
28.11.2016 |
Tää on niin ikuisuusaihe, että miten se kihlautuminen määritellään, tiedetään. Itse en ajattele olevani kihloissa, mutta tästä on tullut jo suvunkin kanssa vääntöä kahvipöydissä, niin kertokaas.
- Aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa. Ihan jo alkuvaiheessa (tyyliin tokat treffit) puhuttiin siitä, että etsitään molemmat loppuelämän kumppania jonka kanssa mennä naimisiin ja perustaa perhe.
- Viime vuonna puhuttiin, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen olisi sopiva aika mennä kihloihin. Naimisiinmenon päivästä ei ole puhuttu, muuta kuin että "jos hankitaan lapsia, niin sitä ennen on hyvä mennä naimisiin).
- Ollaan molemmat sanottu että halutaan olla loppuikä yhdessä ja mies on sanonut, että "aikoo vielä pyytää minua vaimokseen", minkä pyynnön hetken eli varsinaisen polvistumisen ja kysymisen koen itse kihlautumisen hetkeksi. Mulle itselleni nimenomaan se konkreettinen "Tuletko vaimokseni?" ja sitä seuraava hääpäivän sopiminen on se kihlautuminen, ei niinkään tuo "aiotaan varmaan mennä naimisiin jos kaikki menee hyvin", mikä ei ole konkreettinen lupaus mennä naimisiin - samalla tavalla kuin ajatus yhteisen kodin hankkimisesta tulevaisuudessa on eri asia kuin talokauppapaperien allekirjoittaminen. Jos nyt eroaisin, kokisin purkavani seurustelusuhteen/avoliiton, en kihlausta.
No, mammaraati? Peukku ylös -> en ole kihloissa, peukku alas -> olen mielestänne jo kihloissa.
Kommentit (28)
Jos "aiotte varmaan mennä naimisiin", et ole kihloissa.
Jos olette sopineet menevänne varmasti naimisiin, olet kihloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mekin avokin kanssa keskustellaan useinkin tulevaisuuden suunnitelmista ja mm. naimisiinmenosta. Ja sanottu molemmat, että kyllä tämä avioliittoon johtaa. Mutta molemmat ollaan melko konservatiivisia myös, eli jomman kumman (meillä mies) tulee ihan kosimaan sitten kun ajankohta tuntuu tälle hyvältä. Eli ei olla kihloissa, vaan avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mekin avokin kanssa keskustellaan useinkin tulevaisuuden suunnitelmista ja mm. naimisiinmenosta. Ja sanottu molemmat, että kyllä tämä avioliittoon johtaa. Mutta molemmat ollaan melko konservatiivisia myös, eli jomman kumman (meillä mies) tulee ihan kosimaan sitten kun ajankohta tuntuu tälle hyvältä. Eli ei olla kihloissa, vaan avoliitossa.
Meillä on aivan sama tilanne. Lisäksi en halua mennä avioliittoon ilman että mieheni kysyy isäni suostumusta, jota ilman en koe olevani kihloissa myöskään. Tuttavapiirissä vaan on muutama "Jos ootte avioliittoon menossa niin sitten ootte kihloissa"-vänkääjä ja näitä näyttää tuollakin naimisiin.infon kosintaodottelu -ketjussa olevan.
- AP
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
Njuu asiaan. Itse ajattelin olevani kihloissa sen jonkun viikon verran mitä meni maistraattiajan varaamisesta vihkimiseen. Sitä ennen oli puhetta juu mutta tuossa kohtaa asia oli selvä.
Kihlaus tarkoittaa juuri sitä, että on päätetty yhdessä, että mennään joskus naimisiin. Se, että mennään ehkä naimisiin, jos kaikki jatkuu näin hyvänä, ei tarkoita kihloja.
Se, että mennään naimisiin joku päivä, vaikkei kumpikaan ole kosinut eikä päivää päätetty, on kihlaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mekin avokin kanssa keskustellaan useinkin tulevaisuuden suunnitelmista ja mm. naimisiinmenosta. Ja sanottu molemmat, että kyllä tämä avioliittoon johtaa. Mutta molemmat ollaan melko konservatiivisia myös, eli jomman kumman (meillä mies) tulee ihan kosimaan sitten kun ajankohta tuntuu tälle hyvältä. Eli ei olla kihloissa, vaan avoliitossa.
Ei se ole konservatiivisuutta, vaan tahallista uusliberalismia - halutaan antaa sanalle uusi merkitys oman maun mukaan. Olette kihloissa, vaikkei mies ole kosinutkaan, koska olette sopineet menevänne naimisiin. Voit toki leikkiä sanaleikkejä tai vaikka kotileikkejä, mutta ei se ainakaan perinteitä muuta.
Eikä myöskään ole kovin "konservatiivista" elää avoliitossa btw.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Ei ole olemassa viattomia perinteitä. On vain käsityksiä ylläpitäviä perinteitä (vrt. muslimien huntu) ja sitten on olemassa tasa-arvo.
Minun isäni ei kuulu millään lailla minun avioliittooni tai muihin juridisiin sopimuksiini. Ei hän minua mihinkään taluttanutkaan, osasin kävellä ihan omillani siinä missä allekirjoittaa sopimukseen oman nimenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Mahtavaa, haen popcornit.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Ei ole olemassa viattomia perinteitä. On vain käsityksiä ylläpitäviä perinteitä (vrt. muslimien huntu) ja sitten on olemassa tasa-arvo.
Minun isäni ei kuulu millään lailla minun avioliittooni tai muihin juridisiin sopimuksiini. Ei hän minua mihinkään taluttanutkaan, osasin kävellä ihan omillani siinä missä allekirjoittaa sopimukseen oman nimenikin.
Se hyvä puoli nykyajassa on, että sinä voit valita olla noudattamatta näitä perinteitä ja minä voin valita niitä noudattaa.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et todellakaan ole kihloissa. Miksi mies ei ole sitten kosinut ja hankkinut sormusta, jos hän olisi aivan varma, että haluaa kanssasi joku päivä naimisiin. Ei ole tarkoitus ilkeillä, mutta kun tiedän tapauksia, joissa mies myötäilee että mennään "joku päivä" naimisiin vaan koska ei jaksa asiasta keskustella/kokee painostavana kun tietää naisen odottavan kosintaa.
Vierailija kirjoitti:
No et todellakaan ole kihloissa. Miksi mies ei ole sitten kosinut ja hankkinut sormusta, jos hän olisi aivan varma, että haluaa kanssasi joku päivä naimisiin. Ei ole tarkoitus ilkeillä, mutta kun tiedän tapauksia, joissa mies myötäilee että mennään "joku päivä" naimisiin vaan koska ei jaksa asiasta keskustella/kokee painostavana kun tietää naisen odottavan kosintaa.
Ollaan opiskelijoita molemmat. Kihlautumisen ja sormusten hankkimisen lykkääminen miehen valmistumisen jälkeiseen on ihan yhteinen päätös, koska nyt rahaa ei ole paljon ja pientenkin häiden järjestäminen olisi mahdotonta vielä vuosiin.
Ymmärrän kuitenkin mitä haet takaa.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaako isäsi miehellesi että olet neitsyt? Ihanan romanttista ja vanhanaikaista!
Ette ole kihloissa.
Jätäthän isäsi pois naimasuunnitelmistasi, siitä tulee niin perverssi fiilis.
Kihlaus on sopimus avioliitosta, ei sitä, että jompikumpi kosii ja ojentaa sormuksen. Mutta ei se myöskään ole sitä, että ehkä mennään naimisiin sit joskus jos suhde jatkuu ja kaikki käy kuten suunnitelmissa on.
Joko on kihlasormus sormessa jossa kihlapäivä? Silloin olet kihloissa. Nykyaikana sitä hääpäivää ei tarvi heti lyödä lukkoon. Ja mulle olis tullut vaivautunu olo jo jos mies olisi polvistunut, saati sitten että olis isältä alkanu lupia kyselemään. Toki jos jollekin tärkeää, toimikoon niin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Suomalaisessa perinteessä kihlapari kävelee yhdessä rinta rinnan alttarille. Morsiamen luovutus on tuontitavaraa lähinnä anglosaksisesta kulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mekin avokin kanssa keskustellaan useinkin tulevaisuuden suunnitelmista ja mm. naimisiinmenosta. Ja sanottu molemmat, että kyllä tämä avioliittoon johtaa. Mutta molemmat ollaan melko konservatiivisia myös, eli jomman kumman (meillä mies) tulee ihan kosimaan sitten kun ajankohta tuntuu tälle hyvältä. Eli ei olla kihloissa, vaan avoliitossa.
Meillä on aivan sama tilanne. Lisäksi en halua mennä avioliittoon ilman että mieheni kysyy isäni suostumusta, jota ilman en koe olevani kihloissa myöskään. Tuttavapiirissä vaan on muutama "Jos ootte avioliittoon menossa niin sitten ootte kihloissa"-vänkääjä ja näitä näyttää tuollakin naimisiin.infon kosintaodottelu -ketjussa olevan.
- AP
Mää sanoin mun avomiehelle, että jos se ikinä kosii niin mitään isän suostumuksia ei sitten kysellä (mies siis kerran vitsaili asiasta). En suostu jos on mennyt mun isälle ensin asiasta juttelemaan :D Isälle kerrotaan sitten iloiset uutiset jälkeenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Siis et tietenkään ole kihloissa ja sukusi on outo, jos väittää niin.