Epäonnistun kaikessa, töissä, harrastuksissa, lasten kanssa

Onko sulla menkat alkamassa? Kuulostaa typilliseltä PMS-fiilistelyltä.

Kiitti! En tiiä, ehkä viikon sisään kyllä. Onko naisen elämä niin peestä että viikon kuusta masistelee ja vetelee ranteita auki, toisen viikon vuotaa, kaks elää suht tavallisesti ja taas mennään..

Tuntuu että nää olot on pahentuneet viime keväästä saakka. Aiemmin jaksoin jotenkin raivolla vaan nyt tuntuu että raivo ei enää kannattele.

Vierailija kirjoitti:

Ennen luulin olevani hyvä työssäni. Nykyään minua korjataan kaiken aikaa (mielestäni väärin perustein) mutta olen niin väsynyt siihen etten jaksa enää reagoida tai pitää puoliani. Luin lisäksi juuri artikkelin jossa sanottiin että kiltit naiset saavat vähemmän palkkaa. Pitää paikkansa.

Harrastukset toivat aiemmin iloa mutta nekin on alkaneet mennä päin mäntyä, löydän vaan itseni samanlaisesta epäonnistumisten viidakosta kuin joskus yläasteella. En tiedä mitä olen välillä kuvitellut olevani. Olen siis 35-vuotias nainen.

Lapset kiukuttelevat jatkuvasti eikä heidänkään kanssa mikään oikein suju, arki on jatkuvaa taistelua.

Tekisi mieli luovuttaa mutta enhän lasten takia voi. Mitä helvettiä teen? En ole saanut enkä saa edes koskaan nukkua tarpeeksi.. turvaverkkoa ei juuri ole..

Kaipaisin jotain käytännön helppoja pieniä vinkkejä, millä helpottaa arkea, arkisia tilanteita ja ihan omaa jaksamista tai nostaa mielialaa..

Nyt tekisi lähinnä mieli vain nukkua tai vetää perseet (tiedän, ei kannata eikä tapoihin kuulu muutenkaan)

En osaa valitettavasti auttaa, mutta voin vain kertoa, ettet ole ainoa. Oma elämäni on pitkälti samanlaista. Ikääkin mulla saman verran. Ruuhkavuodet ja univaje tekevät tollasta toivottomuuden tunnetta. Mielellään itsekin kuulisin vinkkejä mielialan nostamiseen, kun nyt mikään ei oikein tunnu miltään.

Väitän, että se pitkä unen vähyys tuossa tekee sen kaiken. Ei jaksa pitää puoliaan töissä. Ja kun on koko ajan olmi, saa toiset epäoikeudenmukaisesti kimppuunsa koska se ärsyttää heitä. Harrastuksissakin tökkii. Lapset reagoivat, koska eivät he olmia halunneet äidikseen.

Ja sitten tuosta tulee syöksykierre. Kun mikään ei elämässä suju, hukut näköalattomuuteen.

Minkä ikäiset lapset ja mitkä asiat tärkeysjärjestyksessä estää luomasta niitä turvaverkkoja? Onko mies kuvioissa?

Valitse taistelusi ja delegoi. Mieti, oletko joutunut tuohon tilanteeseen siksi, että yrität liian pitkään sinnitellä väkisin, ja sietää sitä mitä ei kannattaisi edes yrittää kestää.

Kehitä joku asia, jolla pääset irtautumaan vaikka hetkeksi niin, että alat löytää niitä näköaloja uudelleen. Vaikea minun on käytännöllisempiä neuvoja antaa, kun en yhtään tiedä tilannetta. Ehkä kerrot jotain esimerkkejä niin voidaan pohtia?