Miksi ihmiset on niin sokeita omalle käytökselleen?
Tiedän parikin ihmistä jotka valittaa kun kumppania ei löydy vaikka he ovat niiin mukavia. Yhdellä on paska hygienia, todella sotkuinen kämppä ja vaatteet on ikivanhoja ja kuluneita riepuja. Toinen ei omaa minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, valittaa puolituntemattomillekin murheitaan ja puhuu muiden päälle. Ja vittuilee ihan kaikesta.
Kommentit (11)
On helpompi syyttää muita kuin myöntää, että vikaa voi olla myös itsessä.
Joo samat kokemukset. Tämän takia suhtaudun varauksella näihin jotka valittaa kun kukaan ei kiinnostu. Oikeassa elämässä nämä tyypit on usein kaukana normaalista.
Tunnetteko paljon ns hyviä tyyppejä? Itse törmään nykyään vain pahansuopaisiin keski-ikäisiin naisiin. Eipä tietysti ihmekään ettei heidän kanssaan synkkaa. Udellaan kaikki henkilökohtaisetkin asit ja puhutaan eteenpäin, jos jotain irti saadaan.
Kyllä mulle on aina löytynyt vaikka vikoja on vaikka muille jakaa. Haluan jopa kehittää itseäni mutta kukaan ei suostu suoraan analysoimaan mitä kaikkia vikoja mussa on. Siksi varmaan se on vaikeaa suoraan nähdä vikoja kunnharvoin kukaan suostuu suoraan sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko paljon ns hyviä tyyppejä? Itse törmään nykyään vain pahansuopaisiin keski-ikäisiin naisiin. Eipä tietysti ihmekään ettei heidän kanssaan synkkaa. Udellaan kaikki henkilökohtaisetkin asit ja puhutaan eteenpäin, jos jotain irti saadaan.
Missä sä törmäät pahansuopiin keski-ikäisiin naisiin? Käytkö niiden kanssa treffeillä?
No onhan itsekritiikki kuitenkin aika vaikea laji. Minulla on kaveri, joka on halukas kuuntelemaan kaikki mahdolliset vinkit. Ja parhaansa mukaan yrittää myös muuttaa käytöstään sulavammaksi vinkkien mukaan. Mutta niin vain silläkin meni tunteisiin, kun mainitsin kodin siisteydestä. Ei kuulemma jaksa koko ajan siivota. Niin kuin sinkkukämpässä olisi koko ajan siivottavaa. Vaan kuka nainen haluaa miehen, jonka kämppä on läävä.
Minusta aito rakkaus ei kyllä katso tuollaisia seikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aito rakkaus ei kyllä katso tuollaisia seikkoja.
Huono hygienia ei anna sille aidolle rakkaudelle edes mahdollisuutta syntyä. Jos mies haisee voimakkaasti hielle, niin nainen sanoo moro, ennen kuin mies ehtii edes kunnolla esittäytyä.
Niinno. Eiköhän meissä kaikissa ole vikoja, ap. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei meistä parisuhteessakaan elävistä. En ainakaan kehtaisi asettaa itseäni sinkkujen yläpuolelle tuolla lailla ja vihjailla, että kaikissa sinkuissa on jotakin vikaa ja vähintäänkin nyt huono itsekritiikin taito...
Enemmänkin mä epäilen, että kyse on joidenkin - siis huom. joidenkin, ei kaikkien tai edes enemmistön - kohdalla kohtuuttomista odotuksista. Kyllä molemmissa sukupuolissa on epäsiistejä ja sosiaalisesti kömpelöitä, joten jos he vain ikäänkuin löytäisivät toisensa, niin hommahan olisi siinä. Vaan kun ei ole. Heillä saattaa olla odotuksia jostakin paljon hohdokkaammasta kuin samanlaisesta epäsiististä "Rapa-Ripasta", mitä itsekin ovat.
Ja sitten on ihan vaan tolkuttoman huonoa tuuria. Ei niitä samantasoisia ja sinkkuja ihmisiä ihan tulvimalla vastaan tule. Ja lopulta juttuihin pääsyn, saati deittailun ja parisuhteen alkamisen edessä on tsiljoona tilannetta, jossa voi homma mennä mönkään.
Mä sanoisin siksi, että parisuhteen saamisessa on ihan hitosti tuuria ja sattumaa mukana!
t. saman miehen kanssa tulee nyt joulun alla 30 vuotta täyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aito rakkaus ei kyllä katso tuollaisia seikkoja.
Huono hygienia ei anna sille aidolle rakkaudelle edes mahdollisuutta syntyä. Jos mies haisee voimakkaasti hielle, niin nainen sanoo moro, ennen kuin mies ehtii edes kunnolla esittäytyä.
Höpö höpö. Menen aina treffeille hienhakuisena ja aina ne haarat ovat auenneet, jos olen halunnut. Se on se raavaan miehen tuoksu, joka nämä naiset ovat lumonneet.
Voe mahotonta.