en olis hengissä ilman masennuslääkkeitä.

Minä taas selvisin hengissä lopettamalla masennuslääkkeet,ne teki musta ihan sekopään,vei kyvyn itkeä ja yritin 2 krt itsemurhaa,joillekkin hyvästä jolleikkin pahasta.nyt vuoden ilman lääkitystä,ei merkkiäkään masennuksesta,itsetuhoisuudesta tai negatiivisista ajatuksista

Uteliaisuudesta kyselisin, kauanko olet syönyt niitä? Kauanko olet kärsinyt masennusesta? Koska aloit huomaamaan positiivisia vaikutuksia aloitettuasi syömään niitä? :-)

Niin no sehän hyvä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että niiden vaikutus on oikeastaan puhdasta placeboa. Niillä on yleisesti ottaen huomattavasti enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän hyvä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että niiden vaikutus on oikeastaan puhdasta placeboa. Niillä on yleisesti ottaen huomattavasti enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä.

Riippuu tutkimuksesta. Psykologit lähinnä ovat vastaan koska eivät ole lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Uteliaisuudesta kyselisin, kauanko olet syönyt niitä? Kauanko olet kärsinyt masennusesta? Koska aloit huomaamaan positiivisia vaikutuksia aloitettuasi syömään niitä? :-)

2008 vuodesta olen syönyt niitä. 2007 vuodesta olen kärsinyt pahemmasta masennuksesta. En osaa sanoa missä vaiheessa aloin tuntea vaikutukset. Nyt tiedän kumminki että ilman lääkkeitä olisin tappanut itseni jo vuosia sitten. Ap

Itse taas en olis hengissä ilman antipsykoottisia. Masennuslääkkeet muuten melkein vei mun henkeni. Sekosin täysin kun kokeiltiin uutta lääkettä kun etsittiin sopivaa. Oli aivan kamala lääke! Onneks nyt on sopiva.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän hyvä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että niiden vaikutus on oikeastaan puhdasta placeboa. Niillä on yleisesti ottaen huomattavasti enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä.

Riippuu tutkimuksesta. Psykologit lähinnä ovat vastaan koska eivät ole lääkäreitä.

Olet väärässä. Puolueettomat tutkimukset ovat näiden tulosten takana. Ainoastaan lääketehtaat tulkitsevat omia tutkimuksiaan niin, että lääkkeistä olisi jotain hyötyä ja jättävät mainitsematta vakavimmat haitat, kuten itsemurhariskin lisääntymisen.

Ap, et voi ollenkaan tietää, mikä tilanteesi olisi ilman noita mömmöjä. Voisit olla jopa täysin terve. Masennuslääkkeet eivät perustu mihinkään tunnettuun tieteeseen, vaan ovat puhdasta huijausta.

Jumala, Herramme parantaa masennukseen joutuneet, epätoivoiset ja rikkoutuneetkin. <3

Vierailija kirjoitti:

Jumala, Herramme parantaa masennukseen joutuneet, epätoivoiset ja rikkoutuneetkin. <3

Millon se alkaa parantaan? Tässä jo 26 vuotta odotettu.

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän hyvä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että niiden vaikutus on oikeastaan puhdasta placeboa. Niillä on yleisesti ottaen huomattavasti enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä.

Riippuu masennuksen asteesta, lievässä masennuksessa hyödyt vastaavat plaseboa, mutta vakavassa masennuksessa lääkehoito on välttämätön ja erittäin hyödyllinen. Oletteko muuten lukeneet masennuksen käypä hoidon? Siellä on ihan liikunta ja unirytmin normalisointi etupäässä, varsinkin lievemmissä masennuksissa. Samoin esim. yhdellä psykiatrisella osastolla oli kirkasvalohuone kaamosoireita helpottamaan, mutta onhan se kivaa itkeä medikalisaatiosta kun ei ole mitään todellista kosketusta aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, et voi ollenkaan tietää, mikä tilanteesi olisi ilman noita mömmöjä. Voisit olla jopa täysin terve. Masennuslääkkeet eivät perustu mihinkään tunnettuun tieteeseen, vaan ovat puhdasta huijausta.

Sinä sen varmasti teidät. Ilman lääkkeitä en olis tässä. Mulla on vakava masennus. Ja siihen tarvii lääkettä. Kuten muihinkin sairauksiin. Ap

Kyllä minä ainakin sain SRRI-lääkkeistä aikoinaan apua. Jos ei ole käyttänyt lääkkeitä, niin turha kommentoida. 

Sitäpaitsi masennuslääkkeiden kirjo on laaja.

Niinpä. Olen ollut ilman lääkkeitä pitkiä aikoja ja se vasta on ollut toivotonta. Aivan vääränlaisiakin lääkkeitä on kokeiltu ja olen saanut vaikka mitä ikäviä haittavaikutuksia, mutta se tarkoittaa vain etteivät ne sopineet juuri minulle. Oikea lääke selvästi auttaa minua elämään normaalimmin kuin voisin ilman sitä. Jos se olisikin vain placeboa niin ei haittaa, sen verran paljon sillä on vaikutusta. Ja olin aiemmin todella skeptinen, siksi olenkin usein ollut ilman lääkkeitä ennen kuin järkiinnyin. Se on vain totuus että vakava masennus vaatii kaikki mahdolliset keinot, eikä minulla olisi toivoakaan parantumisesta ilman lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Jumala, Herramme parantaa masennukseen joutuneet, epätoivoiset ja rikkoutuneetkin. <3

No eipä auttanut silloin, kun yhdessä kaudessa rukoilin että ottaisi pois tämän pahan, 13 vuotta odottanut ja pahempaan suuntaan mennään :D 

Minä aloitin SSRI-lääkkeet 10 vuotta sitten. Olo alkoi kohentua muutamassa viikossa. Kolmen vuoden käytön jälkeen tyhmänä lopetin lääkkeet, kun olo oli täysin normaali. Vajaa vuosi meni ok, mutta sitten tuli romahdus. Aloitin lääkkeet taas ja noin kuukaudessa olo kohentui. Nyt olen monta vuotta voinut hyvin, mutta enää en halua kokeilla lääkkeiden lopettamista. En välitä, onko vaikutus placeboa vai ei, mutta miksi lopettaisin lääkkeen, josta ei ole minulle haittoja ja jota syömällä olen normaali, tavallinen, tunteva ja asioihin kohtuuden rajoissa reagoiva ihminen? Mahdollisten pitkäaikaishaittojen riskinkin olen valmis ottamaan, kun vaihtoehtona on, että olisin itkeskelevä raivopää, joka pohtii päivittäin junaradalle hyppäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin SSRI-lääkkeet 10 vuotta sitten. Olo alkoi kohentua muutamassa viikossa. Kolmen vuoden käytön jälkeen tyhmänä lopetin lääkkeet, kun olo oli täysin normaali. Vajaa vuosi meni ok, mutta sitten tuli romahdus. Aloitin lääkkeet taas ja noin kuukaudessa olo kohentui. Nyt olen monta vuotta voinut hyvin, mutta enää en halua kokeilla lääkkeiden lopettamista. En välitä, onko vaikutus placeboa vai ei, mutta miksi lopettaisin lääkkeen, josta ei ole minulle haittoja ja jota syömällä olen normaali, tavallinen, tunteva ja asioihin kohtuuden rajoissa reagoiva ihminen? Mahdollisten pitkäaikaishaittojen riskinkin olen valmis ottamaan, kun vaihtoehtona on, että olisin itkeskelevä raivopää, joka pohtii päivittäin junaradalle hyppäämistä.

Juuri näin. Itsekin lopetin lääkkeet kun ajattelin, etten enää tarvitse niitä. Eihän se ihan niin mennyt sitten, kuten arvata saattaa. Todella pitkään venkslasin lääkkeiden kanssa, ennen kuin tajusin että ihan oikeasti ne auttavat ja tekevät olon paremmaksi, eikä niitä saa lopettaa siinä luulossa että olo pysyy senkin jälkeen hyvänä. 

Joiltain kavereilta olen kuullut raporttia, että jokin masennuslääke tekee heille tasaisen tunteettoman olon. Minulle oikea lääke taas tekee tunteistani normaalit ja koen olevani oma itseni, enkä juuri se itkeskelevä masentunut raivopää.