Mitä häpeät kumppanissasi/häpesit exässä?
Nykyisen kanssa ainoa tilanne oli kun hän alkoi kuorsata kesken teatteriesityksen :D tekee vuorotyötä ja on välillä todella uupunut.
Mutta ex:
* Huusi auton ratissa kuin raivohullu, ikkunat auki niin että muut kuulivat
* Sanoi että häpeää _minua_ koska luin hänen kavereidensa paikalla ollessa yo-kirjoituksiin "Mikä vi*un nörtti sä esität olevas"
* Sanoi että häpeää sitä, etten ääntele sängyssä kovaa, koska "muidenkin muijat" ääntelevät
Siinähän se sitten selvisi, että hän tosiaan tiesi miten ne muiden muijat ääntelivät kun oli testannut heitä... Miksi, oi miksi kestin tuota puoli vuotta?
Kommentit (62)
Haisevaa hengitystä. Miesparka, se oli aidosti oikea ongelma. Haisi metrin säteellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex tyttöystävässäni häpesin hänen huonoa tilannetajuaan. Se näkyi hänen puheissaan ja pukeutumisessaan. Välillä piti kysyä häneltä, että oletko ihan tosissasi lähdössä noissa vaatteissa tekemään hommaa X.
Häpesin myös sitä miten hän käyttäytyi vanhempieni ja sisarusteni seurassa. Seurustelimme useita vuosia, mutta hän ei silti onnistunut käyttäytymään rennosti heidän seurassaan. Äitini kanssa tulivat riittävän hyvin toimeen, mutta isäni ja siskoni kanssa todella jähmeää, vaikka he eivät edes ole mitään tärkeilijöitä, vaan ihan tavallisia ja rentoja ihmisiä.
Kerro tarkemmin? Siis että missä vaatteissa oli menossa ja mitä hommaa tekemään? Kiinnostaa :)
Ap
Saattoi olla menossa revenneissä ulkoiluvaatteissa ja likaisella tukalla käymään vilkkaassa kaupassa, kun itselläni oli päällä paljon tyylikkäämpi vaatetus. Olisi voinut laittaa vaikka pipon päähän ja farkut jalkaan, jotta olisi näyttänyt asiallisemmalta. Kyllä saatan itsekin käyttää joskus ulkoiluvaatteita kaupassa, mutta kyllä niiden sentään puhtaita ja ehjiä pitää olla jos liikuntaan kuitenkin kaupungin keskustassa. Muutenkin kontrasti on vähän turhan suuri jos toinen on pukeutunut hyvin ja toinen kulkee repaleisissa housuissa.
Hänellä ei tuntunut olevaan myöskään mitään käsitystä siitä, että miten mitäkin vaatekappaleita voi yhdistää. Meinasi kerran lähteä toppahousuissa ja villakangastakissa.
Exä hörppi kahvinsa, tosi ärsyttävää heti aamusta tuollanen ryystäminen. >:(
Ikäeroa. Mieheni on minua 21 vuotta vanhempi. Hävettää siis se, että ainoa järkevä mies, joka minua lähestyi oli tuollainen ikäloppu. Miksi muilla on kivoja ikäisiään miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Ikäeroa. Mieheni on minua 21 vuotta vanhempi. Hävettää siis se, että ainoa järkevä mies, joka minua lähestyi oli tuollainen ikäloppu. Miksi muilla on kivoja ikäisiään miehiä?
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
En hävenny mitään. Hän on kunnon juntti sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja mua se nauratti, rakastin vaan vielä enemmän.
Exässä sitä kun sanoi sinne tänne englanniksi sanoja tai lauseita. Suomalainen oli.
Exässä häpesin
- Sitä kun hän huusi naama punaisena, suoraa kurkkua minulle myös julkisilla paikoilla hävyttömyyksiä
- Sitä kun hän joi itsensä ihan kamalaan konttauskuntoon ja aloitti huutamaan
- Sitä kun hän machoili naisjutuillaan ja flirttaili ystävilleni
- Sitä kun hän alkoi vokottelemaan muita naisia humalassa
Uutta en ota ennen kun löytyy sellainen, jonka käytöstä ei tarvitse hävetä.
Alkoholismi, mustasukkaisuus, juoppohulluuskohtaukset paranoian kanssa, viikon krapulat, riidan haasto... selvinpäin mukava, hauska ja mielenkiintoinen, mut niitä hetkiä oli lopulta liian vähän. Toista ei voi pelastaa eikä parantaa, joten piti pelastaa itseni. Vieläkin kyllä rakastan sitä selvää miestä, enkä varmaan ikinä tule pääsemään erosta yli. Erosta on nyt 6 vuotta :/
Exällä oli valikoivaa mutismia. Kavereidensa seurassa rehvasteli ja esitti kovaa jätkää. Kun oltiin muussa seurassa (ei hänen ystäviään/sukuaan), sulkeutui ihan täysin. Jos koulun lehtori/mun sukulainen tms koitti ystävällisesti jutella, vastaukset oli yhden tai kahden sanan mittaisia. Yltiöpuhelias ei tarvi olla, mutta kunnollinen lause tai pari ois ollu kiva.
Exässä häpesin 70- luvulta olevaa nahkatakkia parikymppisellä miehellä...
Exä oli/on kunnon juntti. Käyttää sivistyssanoja joiden merkitystä ei tajua ja siksi sanoo ne väärissä yhteyksissä.
-hänen naureskeluaan homoille, köyhille, yksinhuoltajille, maahanmuuttajille, lihaville, kehitysvammaisille...
-perussuomalaisten kannattaminen osaamatta määritellä miksi hän heitä kannattaa
-mv-lehden jakaminen fb:ssä
-itsensä kehittämisen, opiskelun ja määrätietoisuuden halveksiminen
-kykenemättömyyttä keskustella luontevasti muusta kuin omista harrastuksista
-(kielteistä) asennoitumista työntekoon
Vierailija kirjoitti:
Exällä oli valikoivaa mutismia. Kavereidensa seurassa rehvasteli ja esitti kovaa jätkää. Kun oltiin muussa seurassa (ei hänen ystäviään/sukuaan), sulkeutui ihan täysin. Jos koulun lehtori/mun sukulainen tms koitti ystävällisesti jutella, vastaukset oli yhden tai kahden sanan mittaisia. Yltiöpuhelias ei tarvi olla, mutta kunnollinen lause tai pari ois ollu kiva.
Niin, toisen poikkeavuutta ei voi muuttaa vaikka se itsestä tuntuisi kivalta.
Rakastan miestäni, joten kunnioitan häntä, enkä halua nolata muiden edessä. Silti jotkut hänen tapansa hävettävät, enkä mahda sille mitään...
- Mied pukeutuu yleensä fiksusti (ei esim. tarvitse miettiä, osaako pukeutua häihin tms. juhlatilanteeseen). Silti hänestä on ihan ok lähteä kaupungille joku korisjengin lippis tai jalkapallojoukkueen kaulaliina päällä. Ymmärtäisin parikymppisellä, mutta keski-ikää lähestyvällä ja muuten ei-niin-nuorekkaasti pukeutuvalla tuntuu tyylirikolta... ja tulee ikävä mielleyhtymä Timo Soiniin... 😂
- Noin kerran vuodessa juo itsensä tilaan, jossa menettää muistinsa eikä pysty huolehtimaan itsestään. Yleensä silloin, kun en ole paikalla. Osaan varautua ja yleensä jossain vaiheessa yötä tsekkaan, että pääsee kotiin - mutta nolottaa sitten niin maan pirusti olla se pikkujouluihin soitteleva vaimo. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pakko on olla, jos haluaa miehen elävänä kotiin (oon mm. noutanut pakkasessa ratikkapysäkiltä, jonne on nukahtanut jne.). Aikuista on paha mennä kieltämään, ja kun tapahtuu kuitenkin harvoin, ei itse oikein hahmota olevansa alkoholiongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni, joten kunnioitan häntä, enkä halua nolata muiden edessä. Silti jotkut hänen tapansa hävettävät, enkä mahda sille mitään...
- Mied pukeutuu yleensä fiksusti (ei esim. tarvitse miettiä, osaako pukeutua häihin tms. juhlatilanteeseen). Silti hänestä on ihan ok lähteä kaupungille joku korisjengin lippis tai jalkapallojoukkueen kaulaliina päällä. Ymmärtäisin parikymppisellä, mutta keski-ikää lähestyvällä ja muuten ei-niin-nuorekkaasti pukeutuvalla tuntuu tyylirikolta... ja tulee ikävä mielleyhtymä Timo Soiniin... 😂
- Noin kerran vuodessa juo itsensä tilaan, jossa menettää muistinsa eikä pysty huolehtimaan itsestään. Yleensä silloin, kun en ole paikalla. Osaan varautua ja yleensä jossain vaiheessa yötä tsekkaan, että pääsee kotiin - mutta nolottaa sitten niin maan pirusti olla se pikkujouluihin soitteleva vaimo. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pakko on olla, jos haluaa miehen elävänä kotiin (oon mm. noutanut pakkasessa ratikkapysäkiltä, jonne on nukahtanut jne.). Aikuista on paha mennä kieltämään, ja kun tapahtuu kuitenkin harvoin, ei itse oikein hahmota olevansa alkoholiongelmainen.
Alkoholiongelmainen, kum kerram vuodessa jiodut viinit menee pahasti päähän niinku kellä vaan harvon juovalla? :D
Eksässä:
Alkoholismia. En kehdannut kertoa kenellekään ennen kuin olin päättänyt varmasti erota. Sittenkin kerroin vähitellen pikku hiljaa.
Tapaa väheksyä ja solvata kehitysvammaisia, oli mm. sitä mieltä että jos saisimme vammaisen lapsen, hän ei alkaisi sille isäksi. Kuulemma myös vammaiset voisi kuolla pois eli kuula kalloon, jotta hänen kaltaisensa valioyksilöt valtaisivat maailman.
Kouluttautumattomuutta, hän on nyt 28v eikä edelleenkään ole saanut suoritettua mitään koulua loppuun peruskoulun jälkeen. Amista kävi jotain 8 vuotta laihoin tuloksin, samaa linjaa siis koko ajan.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä tytöttelyssä on kamalaa. Mielestäni tuo on imarteleva ja ihan luonnollinen termi. Itse en ainakaan loukkaannu jos minua vanhempi ihminen kutsuu minua pojaksi, koska heidän silmissään olen poika ja mielestäni itsekin olen poika suhteessa heihin. Tietenkin jokseenkin outoa jos itseäni nuoremmat pojittelevat minua, mutta en minä kyllä siitä osaisi loukkaantua. Lähinnä ihmettelisin, että minkä ikäisiä nuo ovat itse ja minkä ikäiseksi minua luulevat.
Mielestäni tämä on taas niitä juttuja, että siitä on keksitty joskus loukkaantua, koska se on ollut sovinistisissa piireissä käytetty termi ja se on yhdistetty naisen alistamiseen. Koska se on ehkä joskus ollut loukkaava, niin sitä halutaan nytkin pitää loukkaavana terminä, vaikka kyseessä on täysin neutraali termi heille, jotka eivät tee asiasta ongelmaa.