Tiedoksi, sinunkin olisi välillä ihan viisasta poistua siitä kuuluisasta minä-kuplasta ja yrittää luoda ympärillesi hyvää fiilistä pienillä teoilla.

Olen nyt viimepäivinä kiinnittänyt huomiota mediassa ja ihan omassakin elämässä muutamiin asioihin, jotka ovat saaneet pohtimaan sitä, kuinka pää pensaassa moni ihminen tuntuu oikeasti elävän. Pari esimerkkiä aiheesta:

1. Luin jutun siitä, kuinka nykyään lapsilla on trendinä jättää joku porukan ulkopuolelle esim. synttärikutsuihin liittyen. Mielestäni on kauhean surullista, että lapset jo pienenä löytävät tällaisia keinoja osoittaa omaa valtaansa. Ja mitä tekevät vanhemmat? No sallivat tämän kaiken, antavat lapselle hyväksynnän, että jo tarhaiästä asti on ok jättää joku ulkopuoliseksi, jos se oma mussukka nyt vain mielivaltaisesti päättää että hän haluaa kutsua kaikki muut ryhmän lapset paitsi sen yhden, joka nyt sattuu olemaan hiukan outo tai erilainen. Eikä kyse ole siitä, että kaikkien tulisi olla sydänystäviä toistensa kanssa vaan siinä, että tajuatteko millaisiin toimintatapoihin kasvatatte niitä lapsianne tällä tavoin tulevaisuutta ajatellen? Ja eivätkö nämä vanhemmat mitenkään pysty ajattelemaan sitä, miltä tuntuisi itse olla sen AINOAN kutsumattoman lapsen äiti tai isä? No itselle ei olisi tullut mieleenkään pienenä edes toimia näin, eivätkä mun vanhemmat sitä olisi kyllä edes hyväksyneetkään.

2. Tämä case jossa pikkutyttö oli heitetty bussista ilman rahaa (en ota kantaa aiheen saamaan huomioon), niin mietityttää ne muut matkustajat siinä bussissa. Siis kyse oli ilmeisesti 0,99eurosta?! Siinä bussissako ei ihan totta ollut yhtäkään aikuista/nuorta, jolle olisi tullut mieleen puuttua tilanteeseen ja tarjoutua maksamaan tämä järkyttävä summa, jonka jälkeen kaikki olisivat voineet jatkaa matkaansa tyytyväisenä? Ja taas voisi jokainen miettiä, että miltä tuntuisi, jos se hätääntynyt lapsi olisi sun oma tai vaikkapa pikkusisarus, eikä kukaan vaivautuisi auttamaan. Kokevatko ihmiset sen tosiaan niin kiusallisena tuollaisessa tilanteessa astua esiin ja toimia eritavalla kuin muut? En tiedä, kun itse taas pitäisin sitä täysin luontevana tapana toimia.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että suurin syy tähän meidän lähes kaikesta tyytymättömään ja valittavaan yhteiskuntaamme on normaalien käytöstapojen ja empatiakyvyn puute. Kannattaa aina miettiä, että se yksi teko voi olla todella pieni sulle (esim. yksi synttärivieras lisää, euro tuntemattoman lapsen bussilipusta), mutta ihan valtavan tärkeää jollekin toiselle.