Venezuelalla on 60 kertaa enemmän öljyä kuin Norjalla, mutta maa on syvässä kriisissä – miten se on mahdollista?

jatkuu

Chavismon perintö

Venezuelan kriisiä ei voi ymmärtää tarkastelematta edesmenneen presidentin Hugo Chávezin (1954–2013) talousuudistuksia. Vuonna 1999 valtaan nousseen Chávezin poliittinen ohjelma, chavismo, oli yhdistelmä populismia, nationalismia ja sosialismia.

Ensi töikseen Chávez teki öljy-yhtiöistä valtion vallassa olevia osakeyhtiöitä. Sitten hän kansallisti kaasu- ja kaivosteollisuuden, konepaja- ja sementtialan, pankkitoiminnan ja televiestinnän sekä suuria maatiloja. Samalla presidentti erotti valtion uuden öljy-yhtiön PDVSA:n johdosta kymmeniä tuhansia ja nimitti tilalle omia tukijoitaan.

Vuonna 2003 Chávez otti käyttöön valuuttakontrollit. Venezuelan valtio päätti, kuka sai Yhdysvaltain dollareita ja millä kurssilla. Se asetti myös hintakaton ruokaa ja muita hyödykkeitä myyville yrityksille auttaakseen pienituloisia.

Bensan hinta painettiin kalliilla tukiaisilla alas. Toimien seurauksena Venezuelan kotimainen teollisuus tyrehtyi. Yritysten oli vaikea saada dollareita raaka-aineiden ja välituotteiden maahantuontiin.

Kotimarkkinoille suunnattu teollisuus taas ei ylipäänsä ollut usein kannattavaa, koska valtio oli asettanut hinnoille katon. Kaiken lisäksi Venezuelan oma valuutta, bolívar, vahvistui öljyn kallistuessa. Vientituotteista tuli kalliita ja tuontituotteista halpoja. Tätä ilmiötä kutsutaan Hollannin taudiksi. Valtaosa kulutustuotteista ostettiin ulkomailta.

”Venezuela oli nettoviejä esimerkiksi sokerissa, lihassa, maidossa ja kananmunissa. Se kaikki loppui kuin lekalla lyöden, noin vuonna 2006”, sanoo entinen suurlähettiläs Pyhälä.

”Noihin aikoihin loppui myös esimerkiksi lähes kaikki kenkä-, tekstiili- ja pienelektroniikan tuotanto. Maahantuotu tavara oli niin paljon halvempaa.”

Chávezin ei tarvinnut laajentaa talouden pohjaa, koska öljyn hinta lähti 2000-luvun alkupuolella nousuun ja kiihdytti vuotuisen talouskasvun yli viiteen prosenttiin.

Ennen Chávezin valtaannousua öljybarrelin hinta liikkui alle 10 dollarissa. Seuraavan yhdeksän vuoden aikana se nousi yli 140 dollariin. Samalla öljyn osuus maan viennistä nousi 80 prosentista nykyiseen noin 95 prosenttiin.

”Kyvyttömyys monipuolistaa taloutta on ollut yksi chavezilaisen politiikan suurista epäonnistumisista. Siinä epäonnistuivat myös hänen edeltäjänsä”, sanoo Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Öljystä tuli sosiaalipolitiikan väline. Chávez ohjasi valtion öljy-yhtiön rahoittamaan muun muassa hintatukia, työpaikkoja, pienituloisten asumista, terveydenhuoltoa ja ilmaista koulutusta köyhille.

Valtion tilastojen mukaan lapsikuolleisuus väheni ja köyhyysaste tippui 50 prosentista vuonna 1998 noin 30 prosenttiin vuonna 2013. Myös tuloerot supistuivat merkittävästi. Tilastoista on kiistaa, mutta suunta on selvä.

”Chávez otti sosiaaliohjelmat vakavasti. Kaikesta klientelismistä, korruptiosta ja tehottomuudesta huolimatta hänen politiikkansa todella auttoi köyhiä”, arvioi Harvardin yliopiston politiikan tutkimuksen professori Steve Levitsky taannoin Harvard Political Review -lehdessä.

Sosiaaliohjelmat olivat tehokkaita, mutta rahaa ei jäänyt juuri säästöön. Venezuelan ulkomainen velka nelinkertaistui Chávezin kaudella. Julkinen alijäämä suhteessa talouden kokoon kasvoi lopulta 15 prosenttiin, vaikka öljyn hinta oli huipuss

jatkuu

Öljyn hinnan romahdus

Vuonna 2008 öljyn hinta romahti hetkellisesti globaalin finanssikriisin myötä. Venezuelan valtion öljy-yhtiö leikkasi tuotantoaan.

Hinta kipusi pian takaisin, mutta tapaus oli esimakua tulevasta.

Kun öljyn hinta alkoi halventua nopeasti vuoden 2014 heinäkuussa, Venezuelan nykyisen kriisin alkutahdit oli lyöty. Öljytulot kattavat noin puolet valtion budjetista. Kun raakaöljyn viitehinta laski 115 dollarista nykyiseen 40 dollariin, se jätti valtavan loven Venezuelan kirstuun.

Venezuela

Haluatko seurata tätä aihetta?

HS vieraili salaa venezuelalaisessa sairaalassa, jossa jengiläiset ryöstävät lääkäreitä ja kaikesta on pulaa – ”Potilaat tulevat tänne kuolemaan” 16.10.2016

Öljyä riittäisi, mutta kansa jonottaa keskellä yötä leipää ja vaippoja – HS:n reportaasi romahtavasta Venezuelasta 2.11.2016

Samalla kun öljy on halventunut, Venezuela on pumpannut vähemmän. Tuotanto on alimmalla tasollaan 13 vuoteen. Investointien puutteen takia maan öljyteollisuus on rapautunut siihen pisteeseen, että se ostaa osan kevyemmästä öljystään nyt Yhdysvalloista.

Venezuelan suurimmat öljyvarat ovat raskasta laatua, mikä tekee niiden käsittelystä kallista. Lisäksi öljy on vaikeassa paikassa Orinocon alueella.

Öljyvarat vaativat siis riittävän korkeat markkinahinnat ja tehokkaan tuotannon. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa kaivaa esiin ja myydä sitä satumaista vaurautta, jonka päällä se istuu.

Puutteita kauppojen hyllyillä oli esiintynyt Venezuelassa jo ennen öljyn hinnan romahdusta. Valuuttasääntely vaikeutti maahantuontia, välistävetäminen ja harmaa talous rehottivat. Valtion tukemia halpoja tuotteita myytiin markkinahinnoilla naapuriin Kolumbiaan.

Kun öljyn hinta romahti, tilanne paheni entisestään.

Mahdollisuudet keplotella suuria voittoja pimeillä markkinoilla ovat lisääntyneet ja maahantuojille jaettavia dollareita on entistä vähemmän. Osittain tämä johtuu siitä, että Kiinan avokätisesti tukema Venezuela maksaa edelleen joka ikisen sentin velkojilleen.

Muun muassa Harvardin yliopiston taloustieteen professori ja Venezuelan nykyisen presidentin Nicolás Maduron tunnettu kriitikko Ricardo Hausmann on vaatinut maata laiminlyömään velkansa. Se voisi vapauttaa rahaa kipeästi kaivattujen lääkkeiden, ruoan ja muiden tuotteiden maahantuontiin.

Maduro on kuitenkin vannonut maksavansa velat. Maahantuonnin supistuminen entisestään on johtanut inflaatioon ja siihen, että nyt jopa hyvätuloisten voi olla vaikea löytää wc-paperia.

Öljyn kirous

On kenties houkuttelevaa tarkastella Venezuelaa sosialistis-populistisen talouspolitiikan epäonnistumisena.

Sitä se varmasti onkin. Tarina on kuitenkin liian helppo. Maan talousromahdus on myös esimerkki yleisemmästä ilmiöstä, niin sanotusta resurssikirouksesta.

Kun maista tulee riippuvaisia muutamasta raaka-aineesta, ne saattavat lakata panostamasta muuhun talouteen. Hausmann on laskenut, että kun öljyteollisuus siivotaan pois luvuista, Venezuelan bruttokansantuote työntekijää kohden supistui 36 prosenttia vuosina 1979–2002.

Venezuela oli ollut jo kauan ennen Chávezia poikkeuksellisen öljyriippuvainen ja kehittymätön talous. Chávez teki maasta entistä haavoittuvamman, mikä selviää esimerkiksi vertailulla naapuri Brasiliaan.

Kun Chávez tuli valtaan, Venezuela oli kaksikosta vauraampi maa. Nyt bruttokansantuote asukasta kohden on Brasiliassa huomattavasti suurempi, maan omista ongelmista huolimatta.

Professori Teivainen huomauttaa, että Brasilian vasemmistohallitus auttoi köyhiä suorilla tulonsiirroilla, ei hintoihin ja valuuttakurssiin puuttumalla. Lisäksi Brasilia on kehittänyt muuta teollisuutta sekä maataloutta raaka-ainetalouden rinnalle.

Venezuela toimi päinvastoin. Se maksaa siitä nyt kovaa hintaa.

Vasemmisto ja sosialismi. Vertaa Chileen, jonka talous kukoistaa kun vassarit putosivat vallasta.

Koska vasemmisto on syöpä.

Koska öljyn hinta on ennätysalhaalla.

Koska Norja on tehnyt öljyrahoillaan järkeviä sijoituksia.

Chavezhan ihaili Suomea ja presidentti Halosta ja ilmeisesti sovelsi Halosen näkemyksiä maansa talouteen.

Koska Norjassa asuvat valkoihoiset ja Venezuelassa mutiaiset. Sen lisäksi mutiaiset palvovat yhä sosialismia.

Ei se varanto niinkään vaan nykyinen hinta. Korruptio ihan valtava ongelma.

En jaksa tarkistaa nykyisiä tilastoja, mutta taannoin maailman suurimmat öljynviejät olivat naapurimaamme Norja ja Venäjä. Ehkä yllättävä fakta kun Suomessa ei ole öljyä pätkääkään.

Sosialisimin tuhovoima on hirvittävä. Tuskin kukaan kuitenkaan uskoi, että edes Chavezin kaltainen diktaattori kykenisi Venezuelaa laittamaan polvilleen, mutta väärässä olimme.

Chavezin politiikka auttoi köyhiä lyhyellä tähtäimellä mutta tuhosi maan tulevaisuuden.

Tässä onkin ollut Hesarissa muutama poikkeavan laadukas juttu - faktat taipuu talouskeskustelussa ja eilinen kommentti ulkopolitiikan selontekoon, joten paluu vanhaan höpöttelyyn tuntuu erityisen ankealta.

Chavez sössi mahtavat voimavarat sosialismilla. Tähän kuului mm. jutussa mainittu kansallistaminen, mutta yhtälailla jutusta pois jätetty ulosheitettyjen öljy-yhtiöiden anelu takaisin - toki parhaaseen sosialistityyliin peiteltynä - jotta edes sitä öljyä saatiin porattua.

Suomen näkökulmasta olisi tavattoman tärkeää, että sosialismin - sen joka romahti ja joka ei koskaan ole missään toiminut - lähes väkivaltainen ihailu 70-80 - luvuilla perattaisiin. Suomi on yksi harvoja maita, joissa mitään totuuskomissioita ei ollut, vaikka syytä olisi ollut enemmän kuin monessa muussa.

Vain meillä nämä entisen (nykyiset) tunarit voivat olla ihailtuja valtiomiehiä ja jopa presidenttejä. Ja muun muassa pitää edelleen panttivankinaan toimittajakoulutusta ja kulttuurielämää mukaan lukien, mutta ei rajoittuen esim. taiteilija-apurahojen jakamiseen.

Ja sieltä sylttytehtaalta se tämäkin yksi monesta sosialismin epäonnistumisen valkopesujutuista kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Chavezhan ihaili Suomea ja presidentti Halosta ja ilmeisesti sovelsi Halosen näkemyksiä maansa talouteen.

Tuskin näin, mutta Halonen ihaili Chavezia, kuten demarit ovat aina ihalleet myös Nicaraguan sosialisteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Chavezhan ihaili Suomea ja presidentti Halosta ja ilmeisesti sovelsi Halosen näkemyksiä maansa talouteen.

Tuskin näin, mutta Halonen ihaili Chavezia, kuten demarit ovat aina ihalleet myös Nicaraguan sosialisteja

Sosialismia arvioitaessa tulisi muistaa, että jo sosialismin esi-isät, Marx ja Engels totesivat, että sosialismi ei toimi, eikä tule milloinkaan toimimaan: Karl Marx teki henkilökohtaisen konkurssin kahdesti, ja rikas playboy-perijä (joka ei milloinkaan tehnyt töitä) Friedrich Engels kävi miljoonineen lunastamassa Marxin ulos vankilasta.

Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että jos ideologian oppi-isätkään eivät osaa hoitaa edes omia asioitaan, saati muiden ihmisten ja yhteiskuntien asioita, heidän kehittelemänsä ideologiakaan tuskin on uskottava sisällöltään.

Vierailija kirjoitti:

Venezuelan pitäisi olla satumaisen vauras, mutta se käy läpi yhtä historiansa pahinta kriisiä. Maan koko talous rakennettiin kalliin öljyn varaan. Sitten maailman rikkaimmalle kriisivaltiolle tuli romahdus.

Se on satumaisen rikas. Pienellä eteläamerikkalaisella valtiolla on maailman suurimmat raakaöljyvarannot, yhteensä 300 miljardia barrelia.

Mittaluokkaa voi olla vaikea käsittää. Vertailun vuoksi: Se on 60-kertaa enemmän kuin öljystään tunnetulla Norjalla. Se jättää taakseen jopa Saudi-Arabian. Se on yhtä paljon kuin Yhdysvaltain, Länsi-Euroopan, Aasian, Afrikan ja Venäjän kaikki raakaöljyvarat yhteensä.

Mustaa kultaa on niin paljon, että Suomenkin moottoriteitä on päällystetty venezuelalaisesta öljystä valmistetulla asfaltilla, arvioi Caracasin-suurlähettiläänä vuosina 2006–2013 toiminut Mikko Pyhälä. Neste Oil omistaa puolet ruotsalaisesta Nynasista, joka on vuosien ajan ostanut Venezuelasta raskasta öljyä.

Sitten se toinen ääripää. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi Venezuelan talouden supistuvan 10 prosenttia tänä vuonna, enemmän kuin missään muualla. Maan inflaatio on kiihtynyt satoihin prosentteihin. Monet kansalaiset heräävät varhain aamuyöllä jonottamaan perustarvikkeita kaupasta.

Ja kun kauppaan lopulta pääsee sisään, ei sieltä usein löydy edes wc-paperia.

Kontrasti öljyvaurauden ja kurjuuden välillä on hätkähdyttävä. Helsingin Sanomien toimittaja Maria Manner ja kuvaaja Juhani Niiranen vierailivat Venezuelassa äskettäin (HS 16.10. ja 2.11.) todistamassa maan historian ehkä pahinta kriisiä.

Sen merkit ovat kaikkialla: terveydenhuolto romahtaa, sähköstä ja kulutustuotteista on pulaa, väkivalta lisääntyy.

Ehkä osuvin symboli Venezuelan ahdingolle on kuitenkin juuri wc-paperin puute. Se havainnollistaa, miten monisyisestä kriisistä on kyse.

Voisi ajatella, että jos kaupasta ei löydy edes wc-paperia, Venezuela olisi todella luhistunut. Maan elintaso on kuitenkin itse asiassa suhteellisen korkea. Maailmanpankki luokitteli sen viime vuonna suurituloisten maiden joukkoon.

Venezuela ei siis ole romahtanut. Mutta jopa maailman köyhimpien maiden kaupunkien kaupoista löytää wc-paperia. Mitä ihmettä Venezuelassa on siis oikein tapahtunut?

Vastaus ei ole helppo. Luotettavia tilastoja on vaikea enää löytää. Sosialistien johtamasta maasta on tullut keppihevonen poliittisissa kiistoissa. Ilma on sakeana syytöksiä, salaliittoteorioita, paisuttelua ja valheita.

Vaikeasta vyyhdistä hahmottuu kuitenkin pari selkeää tekijää. Venezuela on malliesimerkki siitä, mihin suuret öljyvarat, markkinat täysin sotkeva talouspolitiikka ja kaiken laittaminen yhden kortin varaan voivat pahimmillaan johtaa.

jatkuu

Sosialismi ja korruptio ei ole tehokkain yhdistelmä.

Normaali ylhäältä ohjattu reaalivasemmistolaisuus eli sosialismi.

Kaikki tapaukset ovat päättyneet talouden, luonnon ja ihmisoikeuksien raiskaamiseen.

Näyttää siltä, että mikään määrä annettuja resursseja, esim. luonnonvaroja ei riitä kompensoimaan reaalivasemmistolaisuuden vaikutusta hyvinvointiin. Toisaalta veikkaan, että eliitti voi hyvin.

Mutta, jos kerran Euroopassa halutaan lyödä asioita läskiksi, niin tämähän on ihan pätevä vaihtoehto?

Toinen Halosen ja kumppaneiden ihailema tyyppi oli Nicaraguan sosialistipresidentti sandinisti Ortega, joka samoin tuhosi maan, ja siinä ohessa niisti suomalaisten veronmaksajien kehitysyhteistyö rahoja perheelleen.. Sosialismi on sellainen aate, että sitä ei voi järjellä käsittää.

Ei kyse ole siitä että vika olisi sosialismissa tai sosialisteista yleensä. Kyllä se on aina valtaapitävien kyvyttömyys jotka tällaisia ongelmia saa aikaan oli valtion talousjärjestelmä ja poliittinen järjestelmä mikä tahansa.

Yritysten kansallistaminen on tosin juuri sosialistien harrastama helmasynti eikä se ole koskaan toiminut missään.

Siellä päätettiin, että maatalous on liian kallista, ostetaan kaikki ruoka ulkomailta. ja kas, siitäpä syntyi melkoinen nälänhätään verrattava ilmiö. Yllättäen maailmalta ei ostettukaan halpaa ruokaa, koska kaikki tietävät, että Venezuelalla ei ole omaa tuotantoa, se maksaa melkein mitä vain, että saa jotain ruokaa.

HS vieraili salaa venezuelalaisessa sairaalassa, jossa jengiläiset ryöstävät lääkäreitä ja kaikesta on pulaa – ”Potilaat tulevat tänne kuolemaan”

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1476502090321

Erittäinkin valaiseva esimerkki siitä mitä bolivaarinen sosialismi ja pohjaton vallanhimo on saanut aikaan rikkaassa Venezuelassa, jossa nyt asuu köyhä kansa. Maa on ajautunut Pohjois-Korean malliin mukaiseen diktatuuriin, jossa puolue-eliitti ja armeija elävät loisteliaaasti, mutta tavallinen kansa näkee nälkää.

Sosialisimi on utopia, jota on helppo levittää populistien toimesta. Luvataan ummet ja lammet ilman mitään vastuita.

Kukaan ei kuitenkaan ole villeimmissä unissaankaan ennustanut, että sosialismi voi tuhota kokonaisen kansakunnan näin nopeasti, vieläpä vauraan ja melko kehittyneen sellaisen. Venezuela ei ehkä ollut täydellinen yhteiskunta ennen Chavezia, sillä tuloerot olivat valtavat ja taloudellinen valta oli keskittynyt eliitille. Venezuela maana kuitenkin toimi melko hyvin. Kuvaavaa on se, että Caracasin suurimman slummin, Petaren, asukkailla oli kodinkoneet, ilmastoinnit ja muotivaatteet päällä. Monilla perheillä oli myös oma auto tai vähintään moto. Slummin asukkaiden elämä muistutti monen naapurimaan keskikuokan vastaavaa. Siksi monet ylittivätkin rajan laittomasti ja tulivat nauttimaan vauraan öljymaan varoista.

Ennen Chavezin sosialismia Venezuela oli myös poikkeuksellisen yhtenäinen maa. Yhteenkuuluvuuden tunne oli kansallinen ylpeyden aihe. Venezuelalaiset paasasivat, että mikään ei voi hajoittaa kansaa, kukaan ei voi luoda eripuraa ihmisten väliin. Ei politiikka, armeija tai ulkovallat. Sosialsimi senkin kykeni kuitenkin tuhoamaan. Chavezin avulla laillistettiin yksityisomaisuuden ryöstäminen poliitiisesti luotettaville toimijoille. Ryöstön kohteena oli yksityisiä yrityksiä, maatiloja, koteja ja muuta varallisuutta. Liike-elämä romahdutettiin täysin synnyttämällä sosialsitisia viritelmiä yksityisen sektorin rinnalle. Öljyteollisuuden tuottavuuden romahdutti PDVSa:n nimitetyt Chavezin hännystelijät ja maatilat ryöstäneet gangsterit eivät osanneetkaan viljellä tai kasvattaa eläimiä. Saiko Chavez neuvoja mielipuoliselta Mugabelta vai voiko sosialsimi todella olla noin käsittämättömän tehokas tuhovoima.

Venezuela on täynnä arvomineraaleja, öljyä, kaasua ja vesivoimaa. Sen maaperä on hedelmällisimpiä maailmassa ja pitkä rannikko mahdollistaa kalastuksen. Luonnonkauneus on mykistävää ja kansa melko koulutettua. Mahdollisuuksia siis vielä on. Vaalit, kiitos