Kerro epäreiluin kokemuksesi lapsuudesta
Ei haittaa vaikka olisi kuinka pieni kokemus/tapahtuma, jos silloin lapsuudessa tuntui suurelta.
Itse muistan kuinka ensimmäisen luokan ensimmäisenä päivänä söimme ruokalassa lihapiirakat. Minulta valui vähän täytettä tarjottimelle ja keittäjä tuli sanomaan kiukkuisesti että heitäpä se loppu piirakka possun astiaan, vie tarjotin pois ja mene aulaan odottamaan. Siellä sitten minä itkuinen ja ujo ekaluokkalainen joka ei tuntenut ketään, pyörin ja itkeskelin enkä tiennyt mitä tehdä tai mihin mennä. Ruokalaan takaisin en uskaltanut mennä.
Kommentit (23)
Pikkuveli oli syönyt joulukalenterini tyhjäksi eikä saanut siitä mitään rangaistusta. Äiti tarjosi hyvitykseksi, että ostaa minulle suklaa levyn ja yritti selittää, että siinä on enemmän suklaata kuin kalenterissa. Huutava vääryys! Otin opikseni kerrasta ja jatkossa pidin suklaakalenterini koulussa lukollisessa lokerossani.
Minä, tosi (liian) kiltti, ehkä tokaluokkalainen poika, kerrankin riehuin koulussa muiden luokkalaisteni tapaan. Opettaja tuli paikalle ja sanoi tosi pettyneellä äänensävyllä vain: "sinäkin, Antti?!". Tilanne ja opettajan kommentti tuntui silloin ihan musertavalta. Liika ujous ja kiltteys on seurannut mua läpi elämäni.
Isosiskoni sai harrastaa vaikka mitä, hinnasta riippumatta. Ei arvostanut mahdollisuuksiaan ja kaikki jäi kesken. Näinollen minä en saanut harrastaa yhtään mitään, mihin olisi mennyt rahaa tai aikaa. "Et sä kuitenkaan osaa" äiti ivasi esimerkiksi kun tahdoin aloittaa jonkun soittimen soittamisen :( muutenkin siskoa vietiin matkoille, reissattiin kotimaassa (ulkomaille ei sentäs ollut varaa), käytiin tapahtumissa, leireillä... Minun kanssa äiti ei suostunut edes pelaamaan lautapeliä. Äiti muutenkin lyttäsi AINA kaikki toiveet ja haaveet, minusta kasvoikin huonoitsetuntoinen ihminen joka herkästi luovuttaa jo ennen kuin aloittaakaan. Vähän ärsyttää vieläkin kuinka kaksi saman perheen lasta on saanut niin eriarvoisen kohtelun.