Koska töihin vaikean masennuksen jälkeen ja häpeä?
Sairastan masennusta jaksan juuri ja juuri olla päivän lapsen kanssa kun mies tulee töistä, tiukkaa tekee. Lapsi on pari päivää päivähoidoss viikossa. Arkiaskareetkin tuntuvat rankoilta ja kaupassakäynti. Koska olen valmis työelämään.
Kommentit (9)
Olet valmis, kun jaksat. Masennuksessa ei ole mitään hävettää, suomalaisten kansantauti taitaa olla. Siitä ei juuri ihmiset vain kehtaa puhua arkielämässä eikä siihen osata suhtautua, mutta häpeän aihe se ei ole. Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi, uskallat antaa itsellesi aikaa toipua.
Aina olen käynyt ylikierroksilla, ollut yliherkkä ja ja ehkä apea. Elen pystynyt kuitenkin hoitamaan kotia ja käymään töissä, vaikka olo on ollut paha. Nyt syksyllä romahdin täysin ja jäin saikulle. Käyn hoitajalla ja lääkärillä. Syön lääkkeitä ja olen saanut niistä apua,en hermostu joka asiasta. Mutta olo on kuitenkin vielä huono. Pelkään että lääkäri laittaa kohta töihin.
Ei se lääkäri laita töihin ellei pidä sua työkykyisenä. Töihin on myös mahdollista palata osittaisella sairaspäivärahalla, jollon et tekis ihan täyttä työviikkoa/tuntimäärää.
Riippuu täysin ihmisestä mikä on sairasloman ja hoidon tarve, ja pystyykö edes palaamaan työelämään.
Todella vaikea vastata koska itse on tosi vaikea joskus hahmottaa mikä kaikki aiheuttaa masennusta.Voi olla niinkin et kun ei käy/tuntee ettei pysty käydä töissä se aiheuttaa huonoa itsetuntoa mistä seuraa masennus.Eli joskus töihin paluu voi jopa auttaa mutta varmaan sekin vaikuttaa miten kuormittavaa työsi on ja mitkä on sun voimavarat selvitä stressaavista tilanteista töissä.
Hävettäå myös kamalasti palata töihin jäin yllättäen syksyllä saikulle enkä tiedä mitä sanoa työkavereille kun kysyvät. Naisvaltanen ala. Löytyy kaikenlaista tyyppiä ja kovaa juoruilua.
Kumpaa pelkäät enemmän? Sitä ettet jaksa vai toisten reaktioita/kyselyjä? Tunnetko ettet jaksa itse työtä vai että et jaksa niitä toisten reaktioita ja selän takana puhumisia? Voisitko vaihtaa työpaikkaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Jos et niin ikävä kyllä se muiden suhtautuminen on vaan kestettävä.On vaanhyväksyttävä että aina on ja tulee olemaan ihmisiä joilla ei ole käytöstapoja eikä hienotunteisuutta.Ei ne kuitenkaan jaksa sun asioita loputtomiin vatvoo.Se kestää jonkun aikaa ja sit tulee juoruakoille uudet mielenkiinnon kohteet.
Sitten kun ei tunnu tuolta vaan paremmalta. Onko lääkitys kunnossa? Käytkö terapiassa? Kauanko olet sairastanut?