Miten pääsen yli siitä, että minä en kelvannut...
Mä olen joskus tästä täällä avautunutkin, mutta en vaan pääse yli. Mun monen vuoden parisuhde kariutui siihen, että minä olisin halunnut lapsia mutta eksäni ei. Se ero otti kipeää, koska siinä oli muuten kaikki niin hyvin. Ja nyt sitten joku aika sitten kuulin, että eksäni on parisuhteessa yksinhuoltajan kanssa (eli niitä lapsiakin on kuvioissa) ja ilmeisesti häätkin on suunnitteilla. Se riittämättömyyden tunne joka mua kalvaa on ihan valtava. Mikä mussa oli (ja on) vikana, että mun kanssa ei voinut ajatella perhettä. Jotenkin mulla on niin loukattu olo, vaikka tietysti tajuan, että tuolla eksän uudella parisuhteella ei ole mitään tekemistä mun kanssa. Miten pääsen tästä yli ja eteenpäin? Kohtalotovereita? Auttaako edes aika tähän mitättömyyden tunteeseen?
Kommentit (11)
Niin kai sitten... Oon aina ajatellut että aika parantaa aina. Aika ja uusi rakkaus. Mutta nyt mun itseluottamus on kyllä ihan nollassa. Miten mä voisin kenellekään kelvata. Äh, ärsyttää tää vellominenkin, miksen vaan pääse tästä itsesäälistä irti :/
Miksi luulet, että sussa on vikaa? Ja mikä se vika olisi? Oletko ajatellut tätä?
Ja kun ajattelet järjellä, luuletko oikeasti, että tästä maailmasta ei löydy KETÄÄN, kuka ei haluaisi kanssasi hyvää suhdetta ja lapsia?
Kuinka vanha olet? Mulla on samanlaisia tunteita vaikka tilanteeni on erilainen ku sulla. Mulla on lapsia, melökein aikuisia jo, ja uutta parisuhdetta on vaikea löytää. Ikääkin jo on.
Saako miehetkin tuntea näin? Saako...
Mutta voimia ap:lle. Olet upea nainen.
Ei se ole aina juuri siitä kiinni että sinussa olisi jokin vikana. Tiedän että tuo sattuu ja tuntuu varmasti kauhealta. Olen seurustellut ihmisten kanssa joiden kanssa en ikinä olisi halunnut lapsia, eikä heissä ollut mitään "vikana". Hankala selittää. Kun se oikea ihminen tulee vastaan niin tämän kanssa haluaa olla vaikka tällä olisikin lapsia. Tai haluaa hankkia niitä lapsia jos niitä ei ole. Yhtäkkiä kaikki vain napsahtaa paikalleen vaivattomasti, eikä ole epäilystäkään esim. lastenhankinnan suhteen. Jatka matkaa eteenpäin, löydät kyllä jonain päivänä oikean henkilön joka haluaa samoja asioita kuin sinä. :)
On eri asia haluta ja aktiivisesti hankkia omia lapsia kuin rakastua ihmiseen, jolla on jo olemassa lapsi. Minäkään en halua omia lapsia, enkä suunnitellut ottavani kumppanikseni miestä, jolla niitä on, mutta toisin kävi. Siinä tilanteessa sitten punnitaan vaihtoehdot ja sopeudutaan olosuhteisiin. Omia lapsia en halua edelleenkään.
Ymmärrän tuskasi, mutta oikeastaan toimitte toisianne kohtaan kunnioittavalla tavalla erotessanne. Ex-miehesi halusi antaa sinulle mahdollisuuden löytää kumppani, joka haluaa tulevaisuudelta samaa.
Terapia ei ole yhtään huono vaihtoehto kelpaamattomuuden tunteiden käsittelyyn. Se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Siitä voisi olla iso apu eteenpäin siirtymisessä ja itsetunnon uudelleenrakentamisessa. Voimia!
Keskittymällä johonkin ihan muuhun. Olen tullut hylätyksi monta kertaa ilman mitään järkevältä vaikuttavaa syytä. Eikä sitä edes tarvitse pohtia.
Kannattaa vain jatkaa elämää ja aktiivisesti keksiä muuta ajateltavaa. Tilanne ei muuksi muutu.
Todennäköisesti kyse oli siitä, että teidän alkuhuumavaiheenne oli ohi ja mies pystyi ajattelemaan järkevästi omia halujaan. Nyt törmäsi uuteen ja rakastui, on ollut siinä huumavaiheessa, jossa kaikki "huonot puolet" on vain sivuseikkoja. Asioita jotka saa kyllä järjestymään. Ja hänen kohdallaan ne olivat rakkauden kohteen lapset. Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät. Muuttavat mieltään.
Minäkin olen ollut ihmeissäni eksässä jostain asiasta, joka ei nyt haittaisi minua lainkaan. Sellaista se on.
Ei sinussa ole mitää vikaa. Mielestäni ajattelet tilanteen väärin ja tuomitset itsesi ihan turhaan.
Entinen miehesi halusi perheen toisen naisen kanssa - ainakin joksikin aikaa. Ehkä heillä on jotain sellaista yhdistävää, mitä teillä ei ollut? Yhteinen harrastus tms.
Maailmassa on miehiä, jotka rakastavat naisia ja joku heistä rakastaa juuri sinua ja haluaa parisuhteen ja lapsia nimenomaan sinun kanssasi. Suosittelen, että mietit tulevaa etkä sure mennyttä. Siitä huolimatta, että jälkimmäinen on helpompaa.
Kelpasit kyllä, mutta ahnehdit liikaa. Siinä voi menettää kaiken niin kuin miljonäärivisassa
Terapia?