Lue keskustelun säännöt.
Miten ja mistä kavereita koulukiusatulle 15-vuotiaalle pojalle?
24.11.2016 |
Täällä ei ole mitään urheilumahdollisuuksia, joissa voisi niin sanotusti vain höntsäillä. Kaikki seuratoiminta keskittyy kilpaurheiluun. Pojan seura kelpaa muille jos hän on maksumiehenä mutta muulloin ei. Hän kuuli kuinka ilkeästi toiset puhuvat hänestä kun ns "kaveri" ei osannut laittaa mutta päälle puhelimessa. Itki pitkälti aamuyöhön yksinäisyyttään ja haluaisi muuttaa pois tältä paikkakunnalta ja löytää edes jostain kavereita.
Onko olemassa mitään verkostoja, joiden kautta yksinäiset pojat voisivat edes yrittää saada kavereita? On surullista katsoa vanhempana vierestä kun toinen viettää parhaimman nuoruutensa kiusattuna ja surullisena. Pitäisikö tilata aika psykiatrilta tai psykologilta? Poika on ainoa lapsi ja teimme kai virheen kun kasvatimme hänestä kiltin ja kohteliaan yksilön.
Kommentit (35)
Ei itsensä puollustaminen tarkoita tai herjan takaisin heittäminen tarkoita rumaa kielenkäyttöä. Se tarkoittaa sitä, että nuori vastaa toisten härnäysyrityksiin pysyen härnääjän kanssa samalla tasolla. Jos vastaus on alistuva, tullaan nuorta alistamaan seuraavankin kerran. Ettekö te vanhemmat ole koskaan olleet nuoria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakunnan vaihto. Syrjäseuduilla miehen malli on kapea, eikä siellä oikein täysjärkinen pärjää. Oma poika sai lukiossa kavereita ja aivan uuden aseman ryhmässä. Hankimme hänelle myös terapeutin, jolla kävi monta vuotta. Nyt on lääkiksessä ,
Vierailija kirjoitti:
Syrjäseuduilla miehen malli on kapea, eikä siellä oikein täysjärkinen pärjää.
Riippuu kyllä ihan syrjäseudusta, tuttavapiiristä ja omasta persoonasta. Jos on mölli syrjäseudulla, on sitä kaupungin keskustassakin, ja siellä vasta on helppo hukkua yksinäisyyteen ja syrjäytyä. Syrjäseudulla sentään kuuluu yhteisöön.
Onko poika hyvä koulussa? Entä matematiikassa? Jos on, niin suosittelen harkitsemaan lukioksi Päivölää tai sitten jotain huippulukiota. Niissä poikasi kaltaisen nuoren on paljon helpompi saada kavereita kuin tavallisessa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuorella on pulmaa vuorovaikutustaidoissa, ei kiusatuksi tuleminen lopu paikkaa vaihtamalla.
Mitä nämä vuorovaikutusongelmat tarkalleen ottaen ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kiusaamista on ollut ekaluokasta lähtien ja poika tulee surulliseksi, kun häntä pahoinpidellään..? Haloo, hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo monta vuotta sitten!!! Tällaisissa tapauksissa pitää vääntää koulun kanssa tasan niin kauan, että kiusaaminen loppuu. Onhan näitä kai ollut tapauksia, että yhtäkkiä kiusaamiselle onkin osattu tehdä jotain, kun asiaa on viety vaan ylemmälle tasolle ja lopulta oikeuteen asti. Ei se jutustelu open kanssa pari kertaa vuodessa välttämättä auta mitään. Jos ei ala onnistua, vaihdatte yksinkertaisesti paikkakuntaa, vaikka olisittekin sitten "tyhjän päällä". Tällaisessa tapauksessa ainakin minä suon vanhemmille yhteiskunnan tuet ihan mielelläni, tätä varten sos. turvaverkko on. Herätys: lapsenne on tällä hetkellä, ollut jo monta vuotta, ilmeisesti tyhjän päällä!
Löytyykö alueelta vapaapalokuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaksi pistää kun ette ole puolustaneet lastanne! Ollaanko sitä aivan kädettömiä????
Jos vanhemmat valitsevat asuinpaikakseen syrjäseudun, jossa lapsilla ja nuorilla ei ole muita harrastusmahdollisuuksia kuin kilpaurheilu, minusta vanhemmat ovat silloin velvollisia kuskaamaan lapsiaan kauemmas harrastuksiin. Eivät läheskään kaikki lapset ole kiinnostuneita kilpaurheilusta, kaikki eivät edes urheilusta muutenkaan.
Teidän kannattaisi nyt ensin miettiä, mitä teini itse haluaisi harrastaa. Ja millaisia asioita hän haluaisi tehdä sitten, kun hänellä olisi kavereita. Ts mitä hän niiden kavereiden kanssa tekisi. Voiko sellaisia asioita edes tehdä paikkakunnalla, jossa nyt asutte? Entä voisiko näitä asioita tehdä, vaikka kaveri ei olisikaan fyysisesti paikalla? Esikoiseni löysi itselleen kavereita ja yhteistä tekemistä netistä, kun aikoinaan joutui pitkälle sairaslomalle odottamaan selkäleikkaukseen pääsyä. Valokuvaus ja digitaalinen kuvankäsittely olivat nämä asiat, jotka yhdistivät nuoria ja alkuaikojen virtuaalikaveruus muuttui joidenkin kanssa myöhemmin oikeaksi ystävyydeksi, vaikka maantieteellistä etäisyyttä olikin. Junat ja bussit kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on pieni paikkakunta, niin sellaisissahan perinteisesti kaikki tuntevat kaikki, varsinkin kun ilmeisesti olette jo vuosia siellä asuneet? Itse menisin suoraan näiden kiusaajien kotiin selvittämään asiaa vanhempiensa kanssa. Ja aina uudelleen menisin niin kauan kuin kiusaamistapauksia esiintyy. Tämä ei varmasti tee kiusaajista poikasi kavereita, mutta jospa jättäisivät hänet edes rauhaan. Tuskin heistä kavereita kuitenkaan enää tulee muutenkaan, jos yhteistä kouluhistoriaa on jo 8v takana. Jos naapurikunnista ei löydy pojalle mielekästä harrastusta, voisitko sinä tai pojan toinen vanhempi ajatella "uhraavansa" yhden/ muutaman illan viikossa siihen, että veisitte poikaa harrastamaan vähän pidemmälle. Olisi varmasti hyväksi pojan henkiselle hyvinvoinnille jos löytäisi omanhenkisiä ihmisiä ja voisi kokea kuuluvansa joukkoon ja itsensä hyväksytyksi. Varsinkin kun murrosiän pahin myllerrys on alkanut/alkamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pitkä matka lähimpään isompaan kaupunkiin? Tai naapuri kylillä jotain?
Itse ehdotan partiota, mutta seudulla ei ole yhtään lippukuntaa?
Onko 4h kerhoa, nuokkaria, kuoro, kuvataidekerho, internetin kautta ystäviä?
Jos nuorella on pulmaa vuorovaikutustaidoissa, ei kiusatuksi tuleminen lopu paikkaa vaihtamalla.