Näin eilen lapseni entisen koulukiusaajan äitinsä kanssa kaupassa. Ovat siis nykyään eri kouluissa peruskoulun

Eihän se äiti ole tehnyt sulle tai lapsellesi mitään pahaa? Jos se ei ole edes tiennyt, että lapsensa on kiusannut sun lastasi. Olisitte kertoneet aikanaan. 

Ja turha syytellä kiusaajan vanhemmaksi, olen ent. koulukiusatun vanhempi eikä kyllä tulisi pieneen mieleenkään mennä raivoamaan kiusaamisesta vanhemmalle, joka ei ole ollut asiasta tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt, että kuinka surkeat välit on omaan lapseensa, ettei tiedä tämän käytöstä ja tapoja.

Perusluonne ja tavat näkee jo pienestä lapsesta. Ei ne muutu, kasvun myötä paljastuu lisää piirteitä.

Tiettyjä piirteitä on hyvä valjastaa jo pienellä lapsella, että oppii käyttämään negatiivista piirrettä oikein ja positiivisella tavalla.

Kiusaaminen alkaa kotona. Sieltä ne syyt löytyy lapsen ollessa kiusaaja. Lapsi on vain välikappale.

Lapsen persoonallisuus muuttuu yllättävän paljon, kun hän sulkeen kotioven takaan. Tietyiltä osin ihmisen persoonallisuus muuttuu ja kehittyy tilanteen mukaan. Kotona lapsen ei esim. tarvitse kompensoida epävarmuuttaan, kuten esim. sosiaalisissa tilanteissa koulussa.

Sano edes onko kiusaajan etukirjain M? Sekin auttaisi paljon ja aika tuhteja molemmat?

Ap:lle kysymys:

Oletko nyt niin vihainen siksi että lapsellesi on tehty väärin, vaiko siksi että häpeät itse?

Oma lapsesi ei ole voinut puhua sinulle asioistaan, mua ainakin hävertäisi vastaavassa tilanteessa.

Sen sijaan että hyökin muiden kimppuun voisit parantaa sitä omaa äitiyttäsi ja yrittää kasvaa ihmisenä. Sellainen ei ole koskaan hukkaan heitettyä, kannattaa vaikka olisit superihminen lähtöjäsikin.

Minua kiusattiin lapsuudessani, ja olisin itse tarvinnut mieluummin tukevan lämpimän kotiympäristön kuin muiden vanhemmille raivoamista. Tosin kumpaakaan en saanut.

Kotiolot olivat siis ihan ok, mutta vanhemmilla oli tiettyjä sokeita pisteitä joiden petraaminen olisi saattanut auttaa minua niin että olisin selvinnyt paremmin kiusaajistani.