Näin eilen lapseni entisen koulukiusaajan äitinsä kanssa kaupassa. Ovat siis nykyään eri kouluissa peruskoulun

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei kyllä empatia ja sympatia säteile. Millainen vanhempi jättää kertomatta opettajalle?! 

Siis kiusattu ei kertonut vanhemmille kun pelkäsi että tilanne vain pahenee. Mikä usein pitääkin paikkaansa.

Kuten olen sanonut, mulla on itse kiusattu lapsi. Mut koen silti velvollisuudekseni selvittää asiat perin pohjin ensin. Tiedostan myös et vaikka kuinka opetan ja kasvatan lapsiani joku päivä joku voi tulla mulle sanomaan et mun lapsi kiusaa. Niin voi tapahtua ja edellytän silloin myös samanlaista käytöstä toisilta mua kohtaan. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla itsellä on lapsi, joka ainakin kokee olevansa kiusattu ja välillä on ollutkin. En juoksis suoraan syyttelemään kiusaajan vanhempaa. Haluaisin ensin istuutua keskustelemaan rauhassa molempien osapuolten versiot. Näin ollaan tehtykin ja se auttoi hahmottamaan asiat paremmin. Ja lapset on saanu asiansa sovittua. Ei se oman lapsen versio ole välttämättä usein koko totuus ollenkaan.

Tässä tapauksessa se on koko totuus kyllä. Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon kun aina suhtaudutaan jotenkin niin, että kyllä kiusatussakin jotain syytä täytyy olla. ap

Suurin ongelma kiusaamisessa on juuri tämä asenne. Eihän minun lapsessa ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut omassa lapsuudessa (vierestä nähnyt) kun syytön syyllistettiin kiusaajaksi. Ei kuule ollut oikein sekään! Huomiota hakeva prinsessa oli uhri, jota paapottiin kunnes muut lapset kertoivat totuuden. Pikkuhiljaa paljastui koko kuvio. Miten luulet et "kiusatun" vanhemmat reagoivat? Tietenkin uskoivat omaansa. Miten eri tavalla asiat olis menneet jos HETI olis käyty ne avoimet keskustelut. En syyllistä sun lastaa mut kyseessä voi olla esim väärinkäsityskin tai riita tai muu vaihtoehtoinen selitys. Idioottimaista kulkea laput silmillä.

Ehkä tuollaistakin on 1% tapauksissa. Usein kiusattu on kuitenkin se hiljainen ja arka tyyppi, joka on helppo ottaa uhriksi. Tuollaiset prinsessatyypit on yleensä itse niitä kiusaajia. niinhän se olikin kiusaaja! Ja peluri pahimmasta päästä. Kuinka paljon lohduttaa tuota leimattua lasta et hän kuuluu siihen yhteen prosenttiin? Ei yhtään.

Olisiko ollut lapsesi etu, että asia olisi kaivettu esille? Onko hän toipunut tuosta kiusaamisesta ja mennyt elämässään eteepäin? 

" - Ymmärrän erinomaisen hyvin, että vanhempana puollustat tarvittaessa viimeiseen asti omaa lastasi. Mutta varoisin kovin mustavalkoista ajattelua, jossa osa lapsista ovat kiusaajia kun eivät muutakaan voi tai kykene ja osa kiusattuja. - Sen sijaan, että oikeasti istuttaisiin yhdessä alas ja yritettäsiin hahmottaa, että mistä kiusaaminen johtuu ja miten se voidaan saada loppumaan. Aivan pieni lapsi ei välttämättä itse tajua tai saata ymmärtää vahingoittavaa käyttätymistään ja seurauksia. Mutta on myös hyvin vaikeaa tajuta tai ymmärtää, että oma lapsi voi olla "se" kiusaaja."

-"Tuo voi pitää paikkaansa kun kyse pienistä lapsista, mutta ei enää yläkouluikäisistä. Mielestäsi kiusaaminen ei koskaan ole mustavalkoista vaan aina myös kiusattukin voi olla kiusaaja tai ainakin jotain vikaa hänessä  täytyy olla? Ok...."

- Yläkoululaisia?  - No enpä tuota kieltämättä ensimmäisestä viestistäsi osannut lukea saati päätellä. - Mutta kertaan vielä, että itse yritän välttää musta-valkoista tai joko - tai ajattelua. Toki on mahdollista, että on vain ja ainoastaan (koulu)kiusaamisen viettomia uhreja, ihan kuin minkä hyvänsä ei toivotun käyttäytymisen tai toiminnan uhriksi voi joutua vieton tai viettomia,

Mutta kuten edellä totesin, niin varoisin lähtökohtaisesti kovin mustavalkoista ajattelua kiusaamisessakaan. Tai ainakin haluaisin selvittää, että mistä kiusaaminen mahdollisesti johtuu - vaikka se johtuisi sitten kiusaajan mielivallasta ja pidäkkeettömästä käytöksestä on vastaus -selvityksen tulos- on parempi kuin se, että ei edes yritä katsoa, onko asialla olemassa, myös toinen puoli. - En usko siihen, että kukaan on läpikotaisin paha. - Vaikka tällaiseen uskominen joskus kieltämättä on vaikeaa.    

Vierailija kirjoitti:

jälkeen. Olisiko kannattanut puhua suunsa puhtaaksi tai edes jotain sanoa? Äiti ei siis tiedä että tyttö on koulukiusaaja koska lapseni ei kertonut opettajalle.

Ilmeisesti sinäkään et sitten asian tultua ilmi osannut hoitaa asiaa yhtään mitenkään? Eli tuosta asiastahan olisi vaikka silloin voinut keskustella koululla yhdessä opettajan /rehtorin/ kuraattorin kanssa?

Eli sinä sait selville kiusaamisesta kun lapsesi kertoi, mutta et tehnyt asialle mitään? Ja nyt sun tekisi mieli huutaa kaupassa? Okei... :/

Niin ymmärsinkö oikein että lapsesi kertoi tästä kiusaamisesta vasta kun se oli jo menyttä? Eiköhän ap ole nyt vaan aika jatkaa eteenpäin ja kärvistellä. Mitä ajattelit siitä hyötyä että otat asian esille tässä kohtaa? Onko tavoitteesi pahoittaa vuorostaan jonkun toisen mieli vai mitä? Kyllä tällaiset kiusaamisjutut kuuluu hoitaa silloin kun ne on päällänsä. Ja jokainen osapuoli saa sanoa sanansa. En puolustele kiusaajia mutta kaikelle on yleensä syynsä. Oma lapseni on myös kokenut kiusaamista mutta asiat puhuttiin puhki heti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut omassa lapsuudessa (vierestä nähnyt) kun syytön syyllistettiin kiusaajaksi. Ei kuule ollut oikein sekään! Huomiota hakeva prinsessa oli uhri, jota paapottiin kunnes muut lapset kertoivat totuuden. Pikkuhiljaa paljastui koko kuvio. Miten luulet et "kiusatun" vanhemmat reagoivat? Tietenkin uskoivat omaansa. Miten eri tavalla asiat olis menneet jos HETI olis käyty ne avoimet keskustelut. En syyllistä sun lastaa mut kyseessä voi olla esim väärinkäsityskin tai riita tai muu vaihtoehtoinen selitys. Idioottimaista kulkea laput silmillä.

Ehkä tuollaistakin on 1% tapauksissa. Usein kiusattu on kuitenkin se hiljainen ja arka tyyppi, joka on helppo ottaa uhriksi. Tuollaiset prinsessatyypit on yleensä itse niitä kiusaajia.

Huomiota hakeva prinsessa? Kyseessä Harkimon poika?

Miten äiti ei voi tietää? Miten opettaja ei tiedä? Etkö säkään tiennyt?

Syyllistyt itsekin lapsesi kiusaamiseen, kun et puuttunut tilanteeseen silloin.

Harmi, että lapsesi ei peruskoulun aikana kertonut sinulle, että häntä kiusataan. Silloin asiaan olisi ollut hedelmällistä puuttua, mutta nyt jälkikäteen kiusaajan vanhemmalle suorat sanat sanomalla ei saavuta oikein mitään. Vanhemman kannattaa luoda kotiin turvallinen ilmapiiri, jotta lapsen on helpompi puhua asioistaan, mutta ymmärrän, ettei lapsi siltikään aina kerro kipeistä asioista, vaikka välit vanhempiin olisivat kuinka hyvät. Minua kiusattiin aikanaan kutosluokan ajan (ei onneksi pidempään), mutta en koskaan saanut kerrottua vanhemmilleni tai opettajalle. En myöntänyt asiaa edes silloin, kun tarkkasilmäinen opettaja useamman kerran kysyi minulta kahden kesken suoraan, että kiusataanko minua. Häpesin niin kovasti. Häpesin silti, vaikka koko kouluaika valistettiin koulussa siitä, miten vika on aina kiusaajan, eikä koskaan kiusatun. Olen yhä aikuisenakin aika sulkeutunut ja huono puhumaan kipeistä asioista.

Kiusaamiseen voi olla hankala puuttua, ja se on äärimmäisen surullista. Toivon kaikkea hyvää kiusatulle tyttärellesi, vaikka kiusaajan vanhempien kanssa asian selvittäminen taitaa olla jo liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Syyllistyt itsekin lapsesi kiusaamiseen, kun et puuttunut tilanteeseen silloin.

Olen oppinut av:lta että vika kuitenkin loppupeleissä kiusatussa, joka on kuitenkin myös itse kiusaaja tai muutoin itse syyllinen kiusaamiseensa. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja myös kiusaajissa on paljon ihania, hyviä puolia. (ei ap)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tuo et alkaisit huutamaan jos äiti ei mitään edes tiedä kertoo aika paljon susta.... Ei asioita noin hoideta. Mitäs jos omaksikin on kiusaaja? Niitäkin huomionkerjääjiä on, jotka itse uhriutuu ensimmäisenä mut osaa kyllä itsekin olla inhottavia.

No en siis alkanut huutamaan, mutta tunsin raivon sisälläni. Et ole itse tainnut kokea sitä kun omaa lasta kiusataan? Kumma kun aina pitää alkaa syyttämään kiusattua kiusaajaksi, tässä ei ole sellaisesta kyse lainkaan.

En ole ylempi mutta sekä minua että lastani on kiusattu koulussa enkä kyllä tunnista mitää tuollaista raivon leimahdusta. SIlloin lapsena toivoin kiusaajalleni kaikkea pahaa ja halusin hänen kärsivän, mutta kyllä aikuisen pitää osata suhtautua tuohon kypsemmin. Miksi ihmeessä kiusaamisasiaa ei ole käsitelty eikä edes kerrottu opettajalla? Ja mitä kuvittelet äidille raivoamisen auttavan jos hän ei edes tiedä koko kiusaamisesta.

Teette nyt jonkun facebook jaon ja soitatte iltapäivälehtiin. Kyllä tälläistä traumaa pitää ylläpitää läpi elämän vielä vuosiakin tapahtuman jälkeen. 

Mitä lapselle kuuluu NYT?

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että lapsesi ei peruskoulun aikana kertonut sinulle, että häntä kiusataan. Silloin asiaan olisi ollut hedelmällistä puuttua, mutta nyt jälkikäteen kiusaajan vanhemmalle suorat sanat sanomalla ei saavuta oikein mitään. Vanhemman kannattaa luoda kotiin turvallinen ilmapiiri, jotta lapsen on helpompi puhua asioistaan, mutta ymmärrän, ettei lapsi siltikään aina kerro kipeistä asioista, vaikka välit vanhempiin olisivat kuinka hyvät. Minua kiusattiin aikanaan kutosluokan ajan (ei onneksi pidempään), mutta en koskaan saanut kerrottua vanhemmilleni tai opettajalle. En myöntänyt asiaa edes silloin, kun tarkkasilmäinen opettaja useamman kerran kysyi minulta kahden kesken suoraan, että kiusataanko minua. Häpesin niin kovasti. Häpesin silti, vaikka koko kouluaika valistettiin koulussa siitä, miten vika on aina kiusaajan, eikä koskaan kiusatun. Olen yhä aikuisenakin aika sulkeutunut ja huono puhumaan kipeistä asioista.

Kiusaamiseen voi olla hankala puuttua, ja se on äärimmäisen surullista. Toivon kaikkea hyvää kiusatulle tyttärellesi, vaikka kiusaajan vanhempien kanssa asian selvittäminen taitaa olla jo liian myöhäistä.

Kiitos asiallisesta ja kannustavasta vastauksesta! Ajattelin jo, ettei tänne kannata enää kirjoittaa mitään kun saa vain niin ilkeitä vastauksia, mutta kannattaapa sittenkin. ap

Onko etukirjaimet kiusaajalla MP? Jos näin Kyseessä on erityisen myrkyllinen parivaljakko josta on paljon soppaa...

Miksi et ole aikaisemmin ottanut yhteyttä kiusaajan äitiin? Oletko lapsesi kanssa jotain vässyköitä jotka toisiinne kietoutuneina heijaatte nurkassa miten paha maailma on ilman, että teette asialle mitään. Sitten kun joku päivä päätätte "nyt sain tarpeeksi kynnysmattona olemisesta!" niin kirutte kuin heikkopäiset keskellä kauppaa ja huidotte ja riehutte ja menette kotiin tyytyväisenä miten tuli kerrankin sanottua.

Vai menikö minulta nyt jotain oleellista ohi?

Mä olen ihmetellyt, että kuinka surkeat välit on omaan lapseensa, ettei tiedä tämän käytöstä ja tapoja.

Perusluonne ja tavat näkee jo pienestä lapsesta. Ei ne muutu, kasvun myötä paljastuu lisää piirteitä.

Tiettyjä piirteitä on hyvä valjastaa jo pienellä lapsella, että oppii käyttämään negatiivista piirrettä oikein ja positiivisella tavalla.

Kiusaaminen alkaa kotona. Sieltä ne syyt löytyy lapsen ollessa kiusaaja. Lapsi on vain välikappale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että lapsesi ei peruskoulun aikana kertonut sinulle, että häntä kiusataan. Silloin asiaan olisi ollut hedelmällistä puuttua, mutta nyt jälkikäteen kiusaajan vanhemmalle suorat sanat sanomalla ei saavuta oikein mitään. Vanhemman kannattaa luoda kotiin turvallinen ilmapiiri, jotta lapsen on helpompi puhua asioistaan, mutta ymmärrän, ettei lapsi siltikään aina kerro kipeistä asioista, vaikka välit vanhempiin olisivat kuinka hyvät. Minua kiusattiin aikanaan kutosluokan ajan (ei onneksi pidempään), mutta en koskaan saanut kerrottua vanhemmilleni tai opettajalle. En myöntänyt asiaa edes silloin, kun tarkkasilmäinen opettaja useamman kerran kysyi minulta kahden kesken suoraan, että kiusataanko minua. Häpesin niin kovasti. Häpesin silti, vaikka koko kouluaika valistettiin koulussa siitä, miten vika on aina kiusaajan, eikä koskaan kiusatun. Olen yhä aikuisenakin aika sulkeutunut ja huono puhumaan kipeistä asioista.

Kiusaamiseen voi olla hankala puuttua, ja se on äärimmäisen surullista. Toivon kaikkea hyvää kiusatulle tyttärellesi, vaikka kiusaajan vanhempien kanssa asian selvittäminen taitaa olla jo liian myöhäistä.

Kiitos asiallisesta ja kannustavasta vastauksesta! Ajattelin jo, ettei tänne kannata enää kirjoittaa mitään kun saa vain niin ilkeitä vastauksia, mutta kannattaapa sittenkin. ap

En ihmettele saamiasi vastauksia. Avauksessasi kuulostit kiusaajalta. Hyökkäisit tietämättömän kimppuun kaupassa?