Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan ja miten toivuit erosta?
Siepp
23.11.2016 |
Entä kuinka pian tapasit uuden ja missä/miten? Itselläni melko tuore ero takana ja olo on niin äärettömän yksinäinen ja epätoivoinen. Olisipa joksin käsikirja mitä lukea ja noudattaa ja sen avulla olisi jaloillaan jo pikapikaa! Ystävillä ei kestä hermot kuunnella paria päivää pidempää "valitusta" paskoista fiiliksistä. Voiko 30-vuotias vielä löytää jonkun..? Kukaan kavereistani ei ole sinkku, vaikea saada kavereita mihinkään illanviettoihin tms. Valivalivali.
Kommentit (31)
Anteeksi kirjoitusvirheet. Koira yski ja mies tuli paikalle.
Pitääkin etsiä tuo Fischerin kirja!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävittekö itse missään puhumassa asiasta tms? Itse olen pari kertaa käynyt, mutta ikävän pitkiä aikavälejä näissä keskusteluissa. Tyyliin 1 x kk. Öisin välillä hajottaa todella kovin ja on älyttömän paha olla. Päivisin ajatukset hieman selkenee kun on töissä ja pyörittää ns normi arkea. Ihan välistä pelottanut, että hulluksiko tässä on tulossa.
Ap
Tsemppiä! Alku on pahin, ja se toipuminen on aaltoliikettä: joskus tulee parempia päiviä ja sitten taas takapakkia. Pura tunteita rohkeasti vaikka kirjoittamalla,itkemällä yms. Anna itselles aikaa toipua ja hyväksy tunteet sellasena ku ne tulee, ne menee kyllä ohikin. Itse olen seuraavaksi ajatellut tarttua Kimmo Takasen Tunne sydämesi- kirjaan. Luin aiemmin hänen Tunne lukkosi-kirjan. Saan apua niistä asioiden ja itseni prosessoimiseen, kun ei ole ollut ketään kelle puhua. Olen oppinut tuntemaan paremmin itseni ja hyväksymään.
Tein eroa kolme vuotta, ennen kuin mies sitten oikeasti muutti pois. Kertaakaan en itkenyt tai surrut, kun se ovi meni miehen perässä kiinni. Suhteen aikana itkin niin monet kerrat, enkä ikinä muista olleeni niin onneton. Avioliittoa kesti 5 vuotta, josta syntyi 2 lasta.
En tiedä johtuiko se uudelleen syntymisen fiiliksestä, mutta sain todella paljon treffikutsuja heti eron jälkeen, ja tapasinkin nykyisen mieheni ihan sattumalta noin puoli vuotta eron jälkeen. En etsinyt suhdetta, enkä edes kaivannut sellaista, mutta tuo vain onnistui änkemään minun ja lasten elämään. Ja onneksi niin tekikin!
Kaikki siis edelleen hyvin. Exän kanssa välit hyvät, ja uuden kanssa matkalla naimisiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minni_hiiri112 kirjoitti:
Puolitoista vuotta seurustelua ~ vuosi asuttiin yhdessä. Ero tapahtui huhtikussa. Sitä seurasi traumaperäinen stressihäiriö, -22 kilon laihtuminen, neljän kuukauden asunnottomuus, rankka huumeidenkäyttö jakso, paniikkihäiriön uudelleen puhkeaminen, syömishäiriön aggressiivinen pahenemisvaihe yms.
Mutta silti olen onnellinen että suhde loppui. Puolitoista vuotta pelkkää paskaa, pelkille valheille rakennettu pohja ja melkein päivittäistä henkistä väkivaltaa.
Kaikki myötätuntoni edelliselle kirjoittajalle, mutta miten suhde voi kestää puolitoista vuotta ja on ilmeisesti koko ajan (alusta asti) pelkkää paskaa ja valheita. Kai nyt suhteen pitäisi joskus tuntua hyvältä, jos yhteen asti muutetaan...?
Vierailija kirjoitti:
minni_hiiri112 kirjoitti:
Puolitoista vuotta seurustelua ~ vuosi asuttiin yhdessä. Ero tapahtui huhtikussa. Sitä seurasi traumaperäinen stressihäiriö, -22 kilon laihtuminen, neljän kuukauden asunnottomuus, rankka huumeidenkäyttö jakso, paniikkihäiriön uudelleen puhkeaminen, syömishäiriön aggressiivinen pahenemisvaihe yms.
Mutta silti olen onnellinen että suhde loppui. Puolitoista vuotta pelkkää paskaa, pelkille valheille rakennettu pohja ja melkein päivittäistä henkistä väkivaltaa.Kaikki myötätuntoni edelliselle kirjoittajalle, mutta miten suhde voi kestää puolitoista vuotta ja on ilmeisesti koko ajan (alusta asti) pelkkää paskaa ja valheita. Kai nyt suhteen pitäisi joskus tuntua hyvältä, jos yhteen asti muutetaan...?
Veikkaan, että on kyse tavallaan riippuvuussuhteesta:on ehkä hyviäkin hetkiä,mutta enemmän huonoja. Ihminen voi kärsiä läheisriippuvaisuudesta tai olla niin hajalla,ettei pysty/osaa irrottautua haitallisesta kuviosta heti. Toiset ei pääse irti ikinä. En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin pari kertaa työterveyspsykologilla purnaamassa parin tunnin sessioita. Sain hyvää palautetta ja olo parani jo niillä sessioilla.
Öisin käytin välillä nukahtamislääkettä, jotta sain unta.
Itse nyt sitten aloitin Citalopram lääkityksen, mitä aikoinaan olen syönyt paniikkiin/ahistukseen ja päätin etten halua sitä lääkettä enää ikinä syödä. Tässä sitä nyt sitten ollaan.. En tajua miksi koen tämän eron niin äärettömän raskaana. Senkin puoleen tunnen itseni epäonnistujaksi. Kuukausi alkaa jo olla erosta. Melkoista räpiköintiä edelleen. Ja vieläkin sillointällöin olen exälle laittanut viestä yms. mikä on typerää ja teen sillä itselleni pahemman olon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheita ihmisiä. Pelaavat toisten elämillä. Kaksi vuotta erosta enkä ole vieläkään toipunut. Olen katkera ja vihainen. Minut jätettiin toisen naisen takia. Olisi pitänyt itse tehdä samoin, mutta minulla on moraali. Ihme, että näin katkerana ja vihaisena löysin uuden miehen alle vuoden päästä erosta. Vaikeaa on itseni kanssa uudessa suhteessa, koska pelkään taas petetyksi tulemista. Eron ottajalla on helppoa. Jätetyksi tullut ei toivu vuodessa eikä parissa.
Joo en halua ketään laastaroimaan tilannetta. Eikä tässä tuppukylässä sellaista löytyisikään. Jokin uusi harrastus kyllä olisi paikallaan..
Voinpa kertoa pikku erheeni mikä tapahtui viime yönä.. Koirana alkoi jostain syystä yskiä illalla ja sitä jatkui ja jatkui. Hätäpäissäni soitin exälle kellon ollessa lähempänä 23. Mie sitten tahtoi itse tulla paikalle katsomaan ja jäi lopulta yöksi.. Typerää, tiedän! En voi jatkossa turvautua exän apuun. Huoh.
Ap