SSRI-LÄÄKKEISTÄ sekä voinnin yhtäkkinen romahdus

Mulla on diagnoosina pakko-oireinen häiriö. Vuodesta 2011 olen syönyt cipralexia 20mg masennukseen (silloin ei pakko-oireista häiriötä oltu vielä diagnosoitu mulla.)

Masennusta en ole oikeastaan vuoden 2011 jälkeen kokenut, kiitos cipralex. Pakko-oireinen häiriö mulla diagnosoitiin elokuussa 2015 ja se on mulla kausittaista. Oikeastaan lähinnä pakkoajatuksia, ei niinkään toimintoja. Hyvinä kausina olen onnellinen ja kaikki menee hyvin, huonoina kausina ahdistaa. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa.

Psykiatrini ehdotti tämän kuun alussa, että vaihdettausiin cipralex seroniliin, jos se auttaisi pakko-oireisiini paremmin. Aloin tiputtaa cipralexia 5mg kerrallaan ja viime lauantai oli viimeinen päivä kun cipralex 5mg-pillerin söin. Sunnuntaina aloitin suoraan Seronil 20mg ja eilen..... Eilen henkinen oloni romahti niin pahasti, että päivystyksestä mut lähetettiin avo-osastolle. Ahdistus, masennus, itku, morkkis koko omasta olemassaolosta, ihan kaikki tuntui yhtäkkiä todella vahvana. Voin väittää että eilinen saattoi olla koko elämäni kamalin päivä.

Tänään olo on ehkä HIEMAN parempi, mutta ahdistaa edelleen. Pyysin hoitajilta lupaa päästä kotiin täksi päiväksi käymään ja täällä on jotenkin helpompi olla. Koti ei ole niin ahdistava paikka kuin osasto.

Kaiken lisäksi sain viime viikon sunnuntaina tietää olevani raskaana (vahinkoraskaus) poikaystävälleni, suhteemme on ihan tuore enkä saa häneltä oikein kunnollista tukea ja minun on hankalaa puhua hänelle. Lisäksi minulla ei ole ainuttakaan ystävää kenelle puhua asioista. Abortti mulla on perjantaina.
Tämä kaikki yhdistettynä lääkkeidenvaihtoon, onko mahdollista että nämä tapahtumat romahdutti vointini tällä tavalla?
Tässä ahdistuksessa on todella vaikeaa ajatella rationaalisesti tai uskoa parempaan huomiseen tai edes parempaan ensiviikkoon, pelkään että oloni ei tule enää koskaan olemaan onnellinen tai yhtä normaali kuin esim kuukausi sitten, vaikka psykiatrini kenelle juuri soitin sanoi, että tämä on vain väliaikainen, mutta hyvinkin sietämätön tilanne.

Pelkään, (mun tyypillisin pakkoajatus) että nyt pimahdin kaikesta ahdistuksesta ja stressistä psyykkisesti niin pahasti että sekosin enkä enää tule koskaan elämässäni näkemään valoisaa päivää.

Onko kellään kokemusta lääkkeenvaihdosta / uuden ssri:n aloitusoireista? :(