Häirikkölapsen äiti avautuu. "Anteeksi".

Sairaita joidenkin kommentit. Jos lapsella on neurologinen häiriö, kutsutaan vajakiksi.

Kaikenlaista ihmissaastaa sitä löytyykin. Teidän lapsistanne varmasti kasvaa todella empaattisia, hyviä ihmisiä.

Jos ei muuta auta, menkää lastenne kanssa kouluun. Meidän tytöllä oli kausi jolloin hän häiriköi luokassa. Uhkasin sillä että tulen koulupäivän ajaksi istumaan luokkaan. Ei uskonut, joten ei se auttanut ottaa palkatonta ja mennä.

Tyttö oli jäänyt selvästi jälkeen opetuksessa, olo tunneilla väsynyt. Lisäksi olin lievästi sanoen järkyttynyt koulun ruokatarjonnasta. Kun näkee ne lapsensa heikkoudet itse on niihin helpompi puuttua. Meillä teinin huoneesta lähti tv ja pleikkari, puhelin jätetään illaksi keittiöön ja kouluun otti eväät mukaan. Niin, ja ipetin lapselle ne jutut mitä ei osannut. Lisäksi on uhka siitä että äiti tulee taas istumaan luokkaan. Liekö se sit se pahin joka saa hänet jopa avautumaan jos kokee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koulunkäynnin ohjaajan hommia ennen työtapaturmasta (pari sormea sijoiltaan oppilaan toimesta) johtuvaa työkyvyttömyyttäni ja nimenomaan erityisluokalla. Ihan hirveä paikka ja eniten kävi sääliksi niitä lapsia, jotka olisivat sen erityisopetuksen tarvinneet. Heille ei vaan aikaa jäänyt, kun puolet luokasta eivät olleet koulukelpoisia lainkaan vaan täysin häiriintyneitä. Lyöntejä, potkimista, raapimista, puremista, kurkku suorana huutoa, luokkatoverien pahoinpitelyä, saksien piilottamista osalta lapsista, karkailua, sylkemistä, v*ttusaatanaa, raivoa. Tuota oli työpäiväni muutaman vuoden ajan alle kymmenenvuotiaiden parissa. Nyt ei sitten tarvikaan töitä tehdä, kiitos yhden sormenvääntäjän. 

Miten kahden sijoiltaan menneen sormen vuoksi voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Tunnen ammattikoulun opettajan, jolta katkesi kaksi sormea opiskelijoiden pelleillessä sirkkelillä. Opettaja oli muutaman viikon sairauslomalla ja palasi sitten töihin. Itsekin työskentelen opettajana ja voisin kuvitella tekeväni työtä tarvittaessa vaikka ilman toista kättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koulunkäynnin ohjaajan hommia ennen työtapaturmasta (pari sormea sijoiltaan oppilaan toimesta) johtuvaa työkyvyttömyyttäni ja nimenomaan erityisluokalla. Ihan hirveä paikka ja eniten kävi sääliksi niitä lapsia, jotka olisivat sen erityisopetuksen tarvinneet. Heille ei vaan aikaa jäänyt, kun puolet luokasta eivät olleet koulukelpoisia lainkaan vaan täysin häiriintyneitä. Lyöntejä, potkimista, raapimista, puremista, kurkku suorana huutoa, luokkatoverien pahoinpitelyä, saksien piilottamista osalta lapsista, karkailua, sylkemistä, v*ttusaatanaa, raivoa. Tuota oli työpäiväni muutaman vuoden ajan alle kymmenenvuotiaiden parissa. Nyt ei sitten tarvikaan töitä tehdä, kiitos yhden sormenvääntäjän. 

Miten kahden sijoiltaan menneen sormen vuoksi voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Tunnen ammattikoulun opettajan, jolta katkesi kaksi sormea opiskelijoiden pelleillessä sirkkelillä. Opettaja oli muutaman viikon sairauslomalla ja palasi sitten töihin. Itsekin työskentelen opettajana ja voisin kuvitella tekeväni työtä tarvittaessa vaikka ilman toista kättä.

En ole kysyinen henkilö, mutta sanalla sijoiltaan käsittäisin tapahtuneen nivelen sijoiltaanmenon eli luksaatio. Itselleni tuli vain pieni nivelsiteen venähdys ja näin 10 v jälkeen nivelessä on edelleen liikerajoitus ja särkyä rasituksessa. Onneksi ei ole kyseessä peukalo tai etusormi eikä dominoiva käsi. Jos sulla on voimaton ja liikkumaton dominantin käden peukalo nin voi siinä vaikea olla töitä tehdä, kun et voi kynään tarttua, sepallusta sulkea jne. Näillä niukilla tiedoilla en alkaisi toista vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Huomioikaa että myöskään erityiset lapset eivät saa joutua väkivaltaa pelkäämään päivän aikana. Ei se ole mikään tavisten yksinoikeus saada olla rauhassa.

Just näin! Vanhemmat on suurennuslasin alla "eihän sitä lasta vaan pahoinpidellä kotona ja onhan varmasti nyt hyvät oltavat"mutta onko ok että sosiaaliviraston (tai onko se nykyään varhaiskasvatuspalvelu) alaisena eli päiväkodissa tai koulussa ei olekaan niin vakavaa jos lapsi joutuu kokemaan väkivaltaa toisten lapsien taholta? Eikö lapsen tarvise olla suojassa väkivallalta myös päiväkodissa tai koulussakin, olkoon sitten kyseessä tavis tai erityislapsi? Kaikki erityislapsetkaan eivät ole niitä väkivaltaisia toisten muksijoita. Heidät voisikin sijottaa ihan omaan ryhmään toisiaan muksimaan.

Taidan joko itse elää jossakin kuplassa, tai sitten joku muu elää sellaisessa, mutta minua oikeasti ihmetyttää nämä kirjoitukset, joissa esim. samaan ip-ryhmään, tai luokkaan on sijoitettu "järjetön" määrä vakavia käytöshäiriöitä omaavia lapsia. Kuinka yleistä tämä on? Ja eikö tuollaiset ryhmät nyt ylipäätään ole jo alun perin koottu väärin? Vai johtuuko nämä ongelmat asuinalueista, kun en itse ole näihin törmännyt?

Aina tai ainakin hyvin usein jokaiseen ryhmään kuuluu ainakin se yksi riehuva ns. " hankala" lapsi, mutta se, että esim. yhteen luokkaan näitä sijoitettaisiin useampia tuntuu uskomattomalta. Eikö noiden integroitujen ryhmien tarkoitus ole, että ns. normaaliin luokkaan sijoitetaan esim. 1-2 erityislasta, eihän sinne 15 laiteta! Niin ja miksi ei ryhmiä hajoiteta, jos ne eivät toimi? Eikö integrointia voi purkaa, jos siitä ei ole kuin haittaa? Valistakaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koulunkäynnin ohjaajan hommia ennen työtapaturmasta (pari sormea sijoiltaan oppilaan toimesta) johtuvaa työkyvyttömyyttäni ja nimenomaan erityisluokalla. Ihan hirveä paikka ja eniten kävi sääliksi niitä lapsia, jotka olisivat sen erityisopetuksen tarvinneet. Heille ei vaan aikaa jäänyt, kun puolet luokasta eivät olleet koulukelpoisia lainkaan vaan täysin häiriintyneitä. Lyöntejä, potkimista, raapimista, puremista, kurkku suorana huutoa, luokkatoverien pahoinpitelyä, saksien piilottamista osalta lapsista, karkailua, sylkemistä, v*ttusaatanaa, raivoa. Tuota oli työpäiväni muutaman vuoden ajan alle kymmenenvuotiaiden parissa. Nyt ei sitten tarvikaan töitä tehdä, kiitos yhden sormenvääntäjän. 

Miten kahden sijoiltaan menneen sormen vuoksi voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Tunnen ammattikoulun opettajan, jolta katkesi kaksi sormea opiskelijoiden pelleillessä sirkkelillä. Opettaja oli muutaman viikon sairauslomalla ja palasi sitten töihin. Itsekin työskentelen opettajana ja voisin kuvitella tekeväni työtä tarvittaessa vaikka ilman toista kättä.

Saan vielä tällä hetkellä sairauspäivärahaa, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta kuvittelepa, että sinulta väännetään hallitsevasta kädestäsi keski- ja etusormi miltein 180 astetta väärään suuntaan. Takana kaksi leikkausta ja kolmas edessä, seurana päivittäinen hermosärky, sormien liikkuvuus on sentin luokkaa ja työssä pitäisi kantaa ja nostella, kirjoittaa, syöttää ja koittaa vielä pitää naamansa peruslukemilla kun niin sattuu jatkuvasti. Mutta hienoa, että sinä se sentään tekisit töitä vaikka ilman kokonaista raajaa! Eihän se varmaan tuon nykyisen aivottomuuden lisäksi olisi enää haitta eikä mikään :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä ennen kuriin saatiin ja saataisiin nytkin, jos haluttaisiin laittaa. Osa uskoo puhetta, osa ei, mutta kyllä kipua uskoo jokainen. Jos jo ameeban kaltainen selkärangaton alkueläin reagoi ympäristöstä tuleviin kipuärsykkeisiin, niin miksei erityslapsikin reagoisi?

Juurikin näin. Täällä on aivan järkyttäviä kertomuksia koulunkäyntiavustajista, joilta murtuu sormet yms. näiden pikku terroristien kanssa. Minä olisin valmis varustumaan opettajat ja koulunkäyntiavustajat jopa sähkölamauttimilla, jotta pahimmat häiriköt saadaan kuriin.