Lue keskustelun säännöt.
Raskaana oleminen on kamalaa
21.11.2016 |
Aina ennen ajattelin kuinka ihanaa olla sen söpön pallomahan kanssa ja korostaa sitä vaatteilla. Saa hehkua ja mies palvoo. Mutta jos olisin tiennyt millasta tää oikeasti on en olisi ikinä hankkiutunut raskaaksi vaan olisimme adoptoineet. Ensimmäiset 14 viikkoa oli niin hirveää pahoinvointia, ettei voinut kuvitella. Hajut oksetti, ihmisten ilmoilla oli vaikea olla ja jouduin jäämään sairaslomalle. Sen jälkeen oli hetken aikaa suht helppoa paitsi iho oli kuiva ja arpia alkoi tulla, hiukset ohenivat ja olo kaikkea muuta kuin hehkeä.
Tää loppuraskaus onkin ollu kamalin vaihe vaikka alussa luulin ettei sen hirveempää ookkaan. Mukaan on tullut kaikkea peräpukamista alkaen.
Haaveissa oli kaksi lasta mutta en aio enää ikinä olla raskaana tämän jälkeen. Olen ollut nyt melkein 8kk aivan toinen ihminen kuin oikeasti olen. Eristäytynyt kotiin ja tuntenut oloni todella kurjaksi.
Nostan hattua kaikille teille, jotka tämän kokemuksen jälkeen vielä hankkiudutte uudestaan raskaaksi!
Kommentit (35)
Jokainen kerta on erilainen. Koeta jaksaa!
Mulla oli niin että eka raskaus oli helppo ja ihana. Sitten syntyi tosi vaativa koliikkivauva. Romahdin vaaleanpunaisista pilvistä naama edellä asfalttiin.
Jospa sulle syntyis helppo vauva 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauden aikainen hehku on vain salaliitto saada naiset tiineiksi!
Viimeiset kuukaudet ovat kirjaimellisesti raskaita.
22 raskausviikkoa täynnä eikä vielä ole ilmennyt muita oireita kuin pieni pömppis... noh ehkä loppuraskaus on karmeampi.
Ihan hirveää. Joka paikkaan sattuu, vituttaa, ei saa nukuttua, kusettaa ja väsyttää koko ajan, ei jaksa liikkua, pelottaa kaikki mahdollinen ja mahdoton koko ajan, närästää vielä kaupan päälle. Masentaa, masentaa ja masentaa. Mulla on vielä neljä lasta, koska joka kerta jälkikäteen unohtanut sen kauheuden. Ja heti synnytyksen jälkeen mieliala on kohentunut joka kerta ja se on tuntunut aivan ihmeelliseltä, olen kuin uudesti syntynyt samantien :D Vauvavuodesta olen aina nauttinut paljon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki raskaudet ole yhtä kamalia. Mulla ei ollut esimerkiksi lainkaan pahoinvointia, ehkä pientä kuvotusta viikon tai pari. Muutenkaan ei juuri vaivoja ollut. Kävelin vielä synnytystä edeltävänä päivänä pariksi tunniksi kaupungille pyörimään.
No okei, raskausdiabetes oli, mutta se hoitui ruokavaliolla ja liikunnalla. Vauvakin oli pikkuruinen siihen nähden. Synnytyskin meni itse asiassa ihan putkeen. :D Nyt jännätään, josko toinen olisi tärpännyt. Toisen raskausaika ja synnytys ovat tietenkin sitten kahta kauheampi tuon edellisen helppouden takia...
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki raskaudet ole yhtä kamalia. Mulla ei ollut esimerkiksi lainkaan pahoinvointia, ehkä pientä kuvotusta viikon tai pari. Muutenkaan ei juuri vaivoja ollut. Kävelin vielä synnytystä edeltävänä päivänä pariksi tunniksi kaupungille pyörimään.
No okei, raskausdiabetes oli, mutta se hoitui ruokavaliolla ja liikunnalla. Vauvakin oli pikkuruinen siihen nähden. Synnytyskin meni itse asiassa ihan putkeen. :D Nyt jännätään, josko toinen olisi tärpännyt. Toisen raskausaika ja synnytys ovat tietenkin sitten kahta kauheampi tuon edellisen helppouden takia...
Ja raskausdiabetes ei tullut siksi, että olisin mitenkään ylipainoinen. Suvussa on kakksotyypin diabetestä, isällä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoajan nälkä, mutta pitää pelätä ettei vauva kasva liian isoksi. Omaa kehoaan alkaa kaipaamaan jo takaisin.
Onnea niille, joilla raskausaika menee heittämällä läpi ja synnytyksessäkin vauva vaan pulpahtaa ulos.
Sama täällä. Raskaus ihan karseeta. Onneksi synnytys meni hyvin ja nyt ihana 4 kk tyttö. Ainoaksi jää, koska raskaus on aivan syvältä ja seuraava synnytys ei välttis mene hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolmas raskaus loppusuoralla ja ekaa kertaa mulla on ollut "kamala" raskaus. 2kk olin kuin 24/7 elämäni kamalimmassa krapulassa ja siinä piti vielä lapsia hoitaa. Nyt olen nukkunut viimeisen kolmanneksen tunnin pätkissä, pelkkä nukkumaanmeno jo pelottaa kun tietää, että koko yö on yhtä heräilyä. Onneksi tämä on viimeinen raskaus, jos olisi ollut ensimmäinen niin varmaan olis jäänyt meilläkin lapsiluku yhteen :D
Niin raskaus on naiselle paljon muutakin kuin söpö pallomaha..fyysisesti ja psyykkisesti. Yritä ajatella positiivisia asioita sen sijaan että keskityt negatiivisiin. Itselläni kolme raskautta takana ja viimmeisin ehdottomasti raskain mm. alkuraskaudessa olin sairaalassa järkyttävän oksentelun vuoksi. Kuitenkin yritin tavallani nauttia raskausajoista vaikka odotinkin kovasti että saan olla taas oma itseni liikkua ja voida hyvin. Nyt en lapsia enää tee ja olen tyytyväinen että loin itselleni raskauksista tietoisesti myös hyviä muistoja. Aluksi vaikutti etten ehkä saisi omia lapsia, joten sillä etten ole pitänyt raskauksia itsestään selvinä on varmasti ollut osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, ymmärrän sua niin hyvin! Mulla on myös eka raskaus aivan loppusuoralla ja mua niin iljettää nuo viestin nro 13 kirjoittaneen kaltaiset empatiakyvyttömät kiusaajaämmät. Oma raskauteni on ollut aika samanlainen kuin sun, paitsi että se hajuherkkyys kesti suunnilleen 25. viikolle asti ja nyt on tullut riesaksi hulluksi tekevä kutina joka ei anna edes nukkua öisin. Kutian kaikkialta korvakäytävistä kantapäihin ja viime yön vietin sohvalla raapien itseäni hiusharjalla. Hepatoosia ei ole löytynyt eli on vaan kärsittävä vielä muutama viikko. En pelkää synnytystä pätkääkään koska olen valmis kärsimään vaikka millaista kipua että tämä tuska loppuisi. Keskiraskauskin oli yhtä helvettiä iskiaksen ja muiden kiputilojen kanssa. Kyljen kääntäminen sai itkemään kivusta ja jouduin vähentämään työmäärää reippaasti, ja yksityisyrittäjänä en tietenkään saa mitään sairaspäivärahaa. On ihme että avioliittoni on vielä kasassa ja osaan jo iloita tulevasta vauvasta, mutta en hitto vie tule tekemään tätä uudestaan.
Joo, itsekin synnytystä odottelen. Laskettu aika meni jo. Raskaana oleminen on kamalaa. Esikoinen jo teini-ikäinen ja siksi ei ole ennen tätä muita lapsia tullut kun jäi siitä raskaudesta karmeat muistot. En todellakaan ymmärrä miksi rupesin tähän nyt uudestaan, ihan yhtä kamalaa tää on nytkin. Onneksi kohta ohi. Kolmatta kertaa en tähän rupea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, ei sitä suotta kutsuta raskaudeksi.
Samma här.
Nyt VASTA viikolla 25 ja tässä on ehditty jo kokea kamalat "krapulat", jatkuvat päänsäryt, kohdun kasvukivut, selkäsäryt ja mitä muita näitä nyt olikaan.
Ei enää ikinä uudestaan!
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ymmärrän sua niin hyvin! Mulla on myös eka raskaus aivan loppusuoralla ja mua niin iljettää nuo viestin nro 13 kirjoittaneen kaltaiset empatiakyvyttömät kiusaajaämmät. Oma raskauteni on ollut aika samanlainen kuin sun, paitsi että se hajuherkkyys kesti suunnilleen 25. viikolle asti ja nyt on tullut riesaksi hulluksi tekevä kutina joka ei anna edes nukkua öisin. Kutian kaikkialta korvakäytävistä kantapäihin ja viime yön vietin sohvalla raapien itseäni hiusharjalla. Hepatoosia ei ole löytynyt eli on vaan kärsittävä vielä muutama viikko. En pelkää synnytystä pätkääkään koska olen valmis kärsimään vaikka millaista kipua että tämä tuska loppuisi. Keskiraskauskin oli yhtä helvettiä iskiaksen ja muiden kiputilojen kanssa. Kyljen kääntäminen sai itkemään kivusta ja jouduin vähentämään työmäärää reippaasti, ja yksityisyrittäjänä en tietenkään saa mitään sairaspäivärahaa. On ihme että avioliittoni on vielä kasassa ja osaan jo iloita tulevasta vauvasta, mutta en hitto vie tule tekemään tätä uudestaan.
YELin alainen saa kyllä Kelasta sairauspäivärahaa?
Vierailija kirjoitti:
Turhaa vikinää ja valitusta itse hankitusta raskaudestaan.
Jos vauvan odotus olisi iisiä ja siihen ei liittyisi mitään vaivoja, niin sittenhän sen nimeksi olisi voinut laittaa vaikkapa KEVEYS!:D;)
Ken leikkiin ryhtyy, sen kestäköön.
Ei se raskausaika kuitenkaan naisella ole koko elämää kestävä, vain 9 kuukautta, ja sitten synnyttäminen ja oolrait, vauva ulkona, ja sitten se vasta monellakin naisella elämä muuttukin, kun ja jos raskausajan pikkunipistelyihin asennoituu valivalivalitusvirttä veisaamalla, niin eipä se pikkuvauvan hoitohommakaan niin ruusunpunaista höttöä ja kevyttä työtä ole valvomisineen jne. työmäärän lisääntyessä kotona täysin avutonta lastaan hoidellessaan, puhumattakaan jos lapsi ei olekkaan täysin terve. Siihenkin pitää varautua, että lapsi voikin olla hyvinkin vaativa tapaus. Mutta aikuinen ihminen osaa suhtautua ja asennoitua tilanteiden mukaisesti, eikä syytä muita omista valinnoistaan, vaan hoitaa lapsensakin odotusajan kuin myös lapsensa hoitamisen iloisella ja positiivisella mielellä. Huom: Lapsihan kasvaa koko ajan, ja on hauskaa ja mukavaa seurata oman pienoisensa kehittyminen ja kasvaminen kohti omatoimisuutta ja itsenäistä aikuisuutta.
Haha, mulla on kolme lasta (vanhin teini, nuorin vauva) ja elämä ei todellakaan ole ollut raskasta. Lapset ovat olleet hyviä nukkumaan ja muutenkin kaikin puolin perustyytyväisiä lapsia.
Mutta raskausajat ja synnytykset....kaikki kolme suoraan helvetistä. Onneksi lapsiluku on täynnä, ei tarvitse kokea sitä kärsimystä enää.
Ma olen tokaa kertaa raskaana, nyt rv 32. Kummassakaan raskaudessa ei ole ollut yhtaan pahoinvointia. Ei selkakipuja, ei liitoskipuja, ei harjoitussupistuksia. Vahan on narastanyt, mutta se on ollut pieni vaiva. Painoakin tullut maltillisesti, pystyn elamaan taysin normaalia elamaa. Eivat siis kaikki karsi, alkaa nyt sen takia raskautta pelatko ja hylatko lapsihaaveita!
Raskaus on kamalaa, mutta sen unohtaa onneksi nopeasti. Sitten pääseekin jo nälvimään niitä, jotka kehtaavat vielä avautua vaivoistaan. (Tämä siis nälvijille, ei ap:lle.)
En ole ikinä ollut raskaana mut näitä kokemuksia on nii paljon, että ehkä adoptio on mulle se oikea vaihtoehto. Sitten joskus :D