Lue keskustelun säännöt.
Kadulla joku pyysi ohikulkijoita apua...
21.11.2016 |
Kun pysähdyin ja kysyin, mikä hätänä, hän kertoi, ettei hänellä ole rahaa ruokaan ja tarvitsisi vähän käteistä. Sanoin, ettei ole käteistä, mutta ruokaa on, ja jos hän haluaisi voisin antaa hedelmän. Tämä käänsi katseen maahan ja sanoi, että ei tarvitse. En alkanut sitten enemmän tyrkyttämään ruokaa, vaan lähdin pois.
Jäi vähän mietityttämään tilanne. Miksiköhän se hedelmä ei kelvannut, antaakohan kukaan hänelle rahaa? Mitä te olisitte tehneet?
Kommentit (13)
Minä annoin kerran spurgulle rahaa joka pyysi ihan rehellisesti rahaa viinapulloon. :D
Tuollaiset "ruokaan" tai "bussilippuun" rahaa kerjäävät eivät saa minulta lanttiakaan, jos epäilen rahan menevän oikeasti johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisi kerätä kolehtia Alkoon.
Varmaankin. Jäi surullinen mieli, kun mielelläni autan muita ja voisin antaa rahaa tuntemattomalle vaikka bussimatkaa tai ruokaa varten, mutta lienee hyvin todennäköistä, että apua pyytävä tarvitsee sen rahan päihteisiin.
Ap
Ensimmäistä kertaako törmäät vastaavaan? Täällä noita on aika usein kauppojen pihoilla, muutama euro mukamas puuttuu jostain. Linja-autoasemalla kiertää usein ja 2 e puuttuu bussilipusta, jos joku sen hänelle antaa niin ei suinkaan säntää ostamaan lippua vaan siirtyy seuraavan ihmisen luokse.
Koditon pyysi minulta euroa, että voisi käydä ostamassa mäkkäristä euron hampparin. Olin varma, että viinakassaan se raha menee. Mutta kävikin oikeasti hakemassa sen hampparin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bussilippupummille kannattaa tarjoutua ostamaan se lippu parin euron antamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä kertaako törmäät vastaavaan? Täällä noita on aika usein kauppojen pihoilla, muutama euro mukamas puuttuu jostain. Linja-autoasemalla kiertää usein ja 2 e puuttuu bussilipusta, jos joku sen hänelle antaa niin ei suinkaan säntää ostamaan lippua vaan siirtyy seuraavan ihmisen luokse.
Ei ole ensimmäinen kerta, mutta eka kerta kun olisin voinut tarjota jotain eli sitä ruokaa (en kuljeta juurikaan käteistä mukanani enkä muutenkaan ala "anna rahaa"-pyynnöistä lompakkoa kaivella kesällä katua, vaikka joku kolikko sattuisi olla). Joskus olen bussissa maksanut lipun jollekin, jolla ei ollutkaan tarpeeksi käteistä (ja itselleni on tehty samoin).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bussilippupummille kannattaa tarjoutua ostamaan se lippu parin euron antamisen sijaan.
Mä saon et mee pummilla metrol, junal tai ratikal ja kävele loppumatka. Älä anna leipää, vaan opeta kalastamaan 😉.
Annan aina rahaa (jos on), jos rehellisesti kertoo pullon hinnasta puuttuvan euron, pari.
Mutta jos tarinoi bussilipusta tms. niin en kaivele taskujani.
Jos joku pyytää rahaa ruokaan, niin silloinkin annan - enkä jää tsiigaamaan meneekö tyyppi Alkoon vai Alepaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta tuli mieleeni se traumaattinen ja kamala kerta kun oltiin ekoja kertoja Helsingissä joskus teini-iässä ja oltiin joku saatu hakemaan siideriä ja tupakkaa. Olin tyhmänä mennyt törsäämään viimeiset latini näihin huvituksiin ja tajusin sen vasta kun kaverit olivat jo hävinneet kaikki omiin suuntiinsa. Se lohduttomuuden tunne kun olet keskellä pelottavaa öistä rautatieasemaa pennittömänä etkä pääse kotiin..se oli siihenastisen elämäni pelottavin tunne koskaan.. Kotiin en voinut soittaa kun kännykästä akku lopussa ja muutenkin kotona aina painotettu että lippu tai matkarahat on aina oltava valmiiksi katsottuna.
Olen tosi ylpeä ihminen, ja yleensä tulen aina toimeen omillani..mutta nyt oli pakko nöyrtyä ja kyyneleitä nieleskellen pyytää tuntemattomalta vanhemmalta naiselta apua. Hän vain hieman päivitteli, hymyili sitten ja antoi minulle matkarahat. Olin hänelle niin kiitollinen, voi kunpa tietäisin kuka hän oli..ostaisin hänelle vaikka mukavan joululahjan ja kutsuisin jouluglögille:). Tästä on noin 15 vuotta aikaa mutta tuo on edelleen paras lahja minkä olen ikinä saanut.
Jos minulta joku joskus pyytää apua niin yritän aina auttaa. Halaus ja pikkusumma rahaa nyt löytyy aina:) (romanialaisille ammatyikerjääjille en kuitenkaan anna muuta kuin ruokaa joskus, kodka rahat eivät jää heidän haltuunsa kuitenkaan)
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta tuli mieleeni se traumaattinen ja kamala kerta kun oltiin ekoja kertoja Helsingissä joskus teini-iässä ja oltiin joku saatu hakemaan siideriä ja tupakkaa. Olin tyhmänä mennyt törsäämään viimeiset latini näihin huvituksiin ja tajusin sen vasta kun kaverit olivat jo hävinneet kaikki omiin suuntiinsa. Se lohduttomuuden tunne kun olet keskellä pelottavaa öistä rautatieasemaa pennittömänä etkä pääse kotiin..se oli siihenastisen elämäni pelottavin tunne koskaan.. Kotiin en voinut soittaa kun kännykästä akku lopussa ja muutenkin kotona aina painotettu että lippu tai matkarahat on aina oltava valmiiksi katsottuna.
Olen tosi ylpeä ihminen, ja yleensä tulen aina toimeen omillani..mutta nyt oli pakko nöyrtyä ja kyyneleitä nieleskellen pyytää tuntemattomalta vanhemmalta naiselta apua. Hän vain hieman päivitteli, hymyili sitten ja antoi minulle matkarahat. Olin hänelle niin kiitollinen, voi kunpa tietäisin kuka hän oli..ostaisin hänelle vaikka mukavan joululahjan ja kutsuisin jouluglögille:). Tästä on noin 15 vuotta aikaa mutta tuo on edelleen paras lahja minkä olen ikinä saanut.Jos minulta joku joskus pyytää apua niin yritän aina auttaa. Halaus ja pikkusumma rahaa nyt löytyy aina:) (romanialaisille ammatyikerjääjille en kuitenkaan anna muuta kuin ruokaa joskus, kodka rahat eivät jää heidän haltuunsa kuitenkaan)
Kaunis tarina ja ihana nainen joka auttoi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa pyydettiin rahaa kahviin. Ei oikeasti ollut käteistä, mutta kun käyttäytyi hyvin, kävin ärrältä kysymässä, että haittaako jos tarjoan. Myyjä sanoi, että sopii hyvin, niin ei sitten pyydä heiltä. Hyvin käyttäytyi ja kiitti, oikeasti halusi pullakahvit. En olis ostanut, jos ei olisi niin nätisti pyytänyt. Ostin sit itselle kupin kanssa, kun olin junaan menossa just.
Taisi kerätä kolehtia Alkoon.