Jos olisit yhtä ankara kanssaihmisille painon suhteen kuin itsellesi, mikä olisi ihannepaino naiselle?
Olen itse nainen. 26-vuotias, 165cm ja 50kg. Tiedän kyllä, että ihan suht hoikka. Samaa kokoa oleva vastaantulija, joka valittaisi samaa kuin minä ("voisi tässä ainakin vielä viisi kiloa repiä läskiä pois") olisi minusta hullu. Luultavasti sanoisin, että mitä hemmettiä, sinullahan on varaa painaa vielä enemmänkin!
Mitä luulet, onko kyse siitä, että oikeasti näkee toiset hoikempana ja on armollisempi heitä kohtaan kuin itseään VAI voiko taustalla olla joku sairas halu tehdä muista isompia jotta itse olisi hoikempi?
Kommentit (17)
Mulle on se ja sama, mitä muut painaa, kunhan eivät koko tietä tuki. Mutta itse haluaisin painaa 8 kg vähemmän kuin nyt painan, eli pituus-paino-5.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on se ja sama, mitä muut painaa, kunhan eivät koko tietä tuki. Mutta itse haluaisin painaa 8 kg vähemmän kuin nyt painan, eli pituus-paino-5.
Siis mitä höpöjä mä kirjoitin, tarkoitin että pituus-105 = ihannepainoni omasta mielestäni.
Riippuu naisesta, ei ole yhtä ainoaa ihannepainoa kaikille.
Itse olen kyllä muitä kohtaan armollisempi kuin itseäni. Omaan ihannepainoon (painoon jossa viihdyn) on matkaa -7 kiloa.
Samat kriteerit kuin itselle: ihannepaino on silloin, kun BMI on 18,5-24,9 ja ihan koko väli on käyttökelpoinen vyötärön koko ja ruumiinrakenne huomioiden.
Olen 157cm pitkä ja olisin tyytyväinen sitten kun painaisin n. 70kg tai vähän alle. Yleisen käsityksen mukaan olisin sittenkin vielä ylipainoinen, mutta itse tykkään vantteruudesta, se mikä nykytiltanteessa häiritsee (paino 80kg) on keskivartalolihavuus. Tykkään paksuista pohkeistani ja leveistä hartioistani ja isoista tisseistäni.
Ainiin, muiden painoja ja lihavuuksia en jaksa edes miettiä, mitäpä nuo minulle kuuluu.
Aika harva ymmärsi ap:n kysymyksen.
Jos olisin yhtä ankara muille kuin itselleni niin ihannepaino olisi pituus -111. En kuitenkaan juuri välitä muiden painoista, jos on suurinpiirtein normaalipainon rajoissa niin en noteeraa ollenkaan.
Tunnustettakoon kuitenkin että jos vastaan tulee niin lihava ihminen että kävely näyttää hankalalta niin olen hetken aikaa huojentunut etten ole itse siinä kunnossa.
En ole ankara itselleni, en edes omista vaakaa, mutta toki harmittaisi jos en vaatteisiini mahtuisi. Sitten oikeasti surettaisi, jos painoa olisi niin paljon että terveys kärsisi.
Ulkopuolisia säälin vähän, jos heidän kilonsa tuottavat selviä vaikeuksia liikkumiseen. Muuten ei toisten paino minulle kuulu.
Ihannepaino oman ihannepainoni mukaan olisi pituus-110 (itselläni siis 178/68). Toisaalta, vaikka tuo paino onkin itselläni ns. "tavoite", olen melko tyytyväinen itseeni jo nyt, kun tuohon painoon olisi matkaa alemmas noin 5kg.
Todellisuus on se, että olin tosi tyytyväinen ja välillä omasta mielestäni jo liian laihan näköinen kun painoin 70kg, joten en oikein tiedä miksi pidän tuota 68kg:a "ihanteellisena". Olen ilmeisesti rakenteeltani sellainen, että vaikka painoa ei olekaan millään lailla liian vähän, luut törröttää helposti. Häiritsi, kun kylkiluut paistoivat rinnasta läpi. Kaksi vuotta sitten olin vielä ylipainoinen (86kg), joten voi olla että peilikuva vieläkin hämää näitä kokoeroja.
80 kg. En siis ole ollenkaan ankara itselleni enkä muille, eikä hoikkuus enää tässä iässä (50+) kiinnosta. Jokin on vialla, jos painontarkkailusta tulee elämäntehtävä.
Normaalikokoisille naisille 45-65kg.
Terv. 175/56
Vierailija kirjoitti:
Normaalikokoisille naisille 45-65kg.
Terv. 175/56
Itse olin 173/54 ja aivan kauhean näköinen luukasa! Nyt on painoa noin 62 ja näytän hyvältä.
Ei se paino niinkään, vaan koostumus. Näitä siiderivalaita näkyy ihan tarpeeksi. Jos saisin päättää, niin kaikki ihmiset olisivat hoikkia ja timmissä kunnossa, ylipainoa ei tunnettaisi. Ällöttää nykypäivän katukuva, kun joka toinen on läski.
Näen itseni paksumpana kuin todellisuudessa olen. Jossain entisessä työpaikassa vaihdettiin työvaatteita ja kaikkien piti käydä kokeilemassa itselleen sopiva koko. Olin samaan aikaan kokeilemassa yhden hoikan tytön kanssa ja katsoin tätä vähän epäuskoisesti, kun hän ojensi sovittamansa takin minulle sovittettavaksi sanoen, että "tää oli mulle hyvä et varmaan sullekin aika sopiva". Olin aina ajatellut, että olen paljon tuota tyttöä isompi, mutta itse asiassa olimme todellakin aika saman kokoisia.
Samoin valokuvissa joskus ihmettelen, miten pienikokoinen olen. Jotenkin vain ajattelen, että se johtuu kuvakulmasta tai jotain.
Toisin sanoen kuvittelen olevani samanpainoisena muita pulskempi. Vähän niin kuin kaikessa muussakin itselle on omat säännöt.
Mulla se menee sen syyksi, että kun olen aina ollut alipainoinen, niin tuntuisi vieraalta ollakin normaalipainoinen. Oma keho ei tuntuisi omalta. Mun ei kylläkään tarvitse tehdä töitä pysyäkseni tämän kokoisena. Mutta jos lihoisin viisi kiloa, niin kyllä varmaan haluaisin laihtua sen takaisin. Ymmärrän kyllä, että olisin kauniimpi ja ehkä myös terveempi vähän isompana. - 168/48