Taas meitä kusetettiin: Aikainen päivähoito lapsille hyväksi? Tutkija: Asia ei ole niin yk­sin­ker­tai­nen

Mielestäni tutkimusta olisi pitänyt jatkaa pidempään, jotta voisi oikeasti todentaa, että erot koulutuksessa ovat merkittäviä. Tutkimus päättyi, kun tutkittavat olivat 22-vuotiaita. Ei kenelläkään ole tuossa iässä edes maisterinpapereita taskussa. Ei, vaikka olisi mennyt päiväkotiin heti vanhempainvapaan loputtua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Näinpä. Ja on tasa-arvojuttu: opitaan naisen ja miehen roolit kotona: isi se tärkeämpi perheen elättäjä, äiti satsaa enemmän perheeseen ja jättää urahaaveet toteuttamatta. Itsellä hyvän koulutuksen ja ammatin hankkiminen oli itsestäänselvyys kun jo isoäidit ovat kaikki tehneet töitä kodin ulkopuolella, äiti oli akateeminen parin kuukauden äitiyslomineen.

Hyvin helposti syyllistetään äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon kaksivuotiaana - kuitenkin ruotsalaiset tutkimukset eivät syyllistämiselle pohjaa anna. Ja muistetaan nyt, että aika monet meistä nykyisistä akateemisista työssäkäyvistä olemme noiden akateemisten vanhempien lapsia - joita ne lapsenpiiat tms. ovat hoitaneet ihan pienistä vauvosta ja aika tasapainoisia ja onnellisia monista meistäkin on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Ruotsissa tehtiin se yksi paljon siteerattu varhaiskasvatusta puoltava tutkimus, mutta siinähän ryhmäkoko oli erittäin pieni.

Jenkeissä, missä osataan nuo isot tilasto-otokset, sen sinaan on havaittu, että lapsen alle nelivuotiaana ryhmässä viettämä aika on verrannollinen aggressiiviseen käytökseen kouluiässä.

Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, joka näyttäisi alle kolmevuotiaan hyötyvän lapsiryhmästä. Tuon ikäisille laadukas päivähoito on sitä, että hoitaja hoitaa samaan tapaan kuin oma vanhempi hoitaisi.

Ihan samoin se aggresiivisuus lisääntyy, jos on alle 2 vuoden ikäerolla sisarus. 

Suomessahan on tehty valtava empiirinen ihmiskoe; meillä on Euroopan eniten pieniä lapsia kotihoidossa, ollut jo vuosikymmeniä. Logiikkasi mukaan meillä pitäisi olla Euroopan parhaiten voivat lapset ja nuoret. Missä mennään vikaan, kun 20% nuorista miehistä on työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella ja uhmakkuus- sekä käytöshäiriöt vain lisääntyvät?

Niin. Tutkiaksesi tätä, sinulla pitäisi olla verrokkiryhmä, jossa ne pojat on pantu kaksivuotiaina päivähoitoon. Ja sitten verrattava johtuuko ongelmat kotihoidosta vai onko osuus jopa isompi päivähoidetuilla.

Tutkimuksessa pitäisi ehdottomasti huomioida myös päivähoidon laatutekijät. Nythän tutkimus kuvittelee että kaikki päivähoito on hyvää ja päivähoito vuonna 1991 on samanlaista kuin 2016.

Ihan järjellä voi todeta, että kun meillä on kolmasosa lapsista kotihoidossa ja muualla Euroopassa ei ole, ja meillä silti ei millään mittarilla ole hyvinvoivimmat lapset, niin sillä kotihoidolla ei mitään merkittävää vaikutusta voi olla. Mikään tutkimuskaan ei ole pitkän kotihoidon etuja kyennyt todentamaan, yleensä päinvastoin. Jokatapauksessa erot ovat marginaalisen pieniä siinä, meneekö hoitoon 1-3 vuotiaana. Perheen tulotason, äidin uran ja eläkkeen kanssa erot eivät ole ihan niin pieniä.

Mikä on "muualla Euroopassa"? Ja mitä se siellä oleva päivähoito on? Monissa maissa ei ole kuin kerhoa muistuttavaa puolipäivähoitoa. Ei sitä voi rinnastaa Suomen päivähoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Ruotsissa tehtiin se yksi paljon siteerattu varhaiskasvatusta puoltava tutkimus, mutta siinähän ryhmäkoko oli erittäin pieni.

Jenkeissä, missä osataan nuo isot tilasto-otokset, sen sinaan on havaittu, että lapsen alle nelivuotiaana ryhmässä viettämä aika on verrannollinen aggressiiviseen käytökseen kouluiässä.

Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, joka näyttäisi alle kolmevuotiaan hyötyvän lapsiryhmästä. Tuon ikäisille laadukas päivähoito on sitä, että hoitaja hoitaa samaan tapaan kuin oma vanhempi hoitaisi.

Ihan samoin se aggresiivisuus lisääntyy, jos on alle 2 vuoden ikäerolla sisarus. 

Suomessahan on tehty valtava empiirinen ihmiskoe; meillä on Euroopan eniten pieniä lapsia kotihoidossa, ollut jo vuosikymmeniä. Logiikkasi mukaan meillä pitäisi olla Euroopan parhaiten voivat lapset ja nuoret. Missä mennään vikaan, kun 20% nuorista miehistä on työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella ja uhmakkuus- sekä käytöshäiriöt vain lisääntyvät?

Niin. Tutkiaksesi tätä, sinulla pitäisi olla verrokkiryhmä, jossa ne pojat on pantu kaksivuotiaina päivähoitoon. Ja sitten verrattava johtuuko ongelmat kotihoidosta vai onko osuus jopa isompi päivähoidetuilla.

Tutkimuksessa pitäisi ehdottomasti huomioida myös päivähoidon laatutekijät. Nythän tutkimus kuvittelee että kaikkii päivähoito on hyvää ja päivähoito vuonna 1991 on samanlaista kuin 2016.

Ihan järjellä voi todeta, että kun meillä on kolmasosa lapsista kotihoidossa ja muualla Euroopassa ei ole, ja meillä silti ei millään mittarilla ole hyvinvoivimmat lapset, niin sillä kotihoidolla ei mitään merkittävää vaikutusta voi olla. Mikään tutkimuskaan ei ole pitkän kotihoidon etuja kyennyt todentamaan, yleensä päinvastoin. Jokatapauksessa erot ovat marginaalisen pieniä siinä, meneekö hoitoon 1-3 vuotiaana. Perheen tulotason, äidin uran ja eläkkeen kanssa erot eivät ole ihan niin pieniä.

Järjellä voi myös todeta jäätelön ja hukkumiskuolemien yhteyden.

Lasten hyvinvointi onkin muuten aika kinkkinen mitattava. Jos yhdessä maassa uhmaavia lapsia hoidetaan psykiatrialla ja toisessa litsarilla, kummassa voidaan paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Näinpä. Ja on tasa-arvojuttu: opitaan naisen ja miehen roolit kotona: isi se tärkeämpi perheen elättäjä, äiti satsaa enemmän perheeseen ja jättää urahaaveet toteuttamatta. Itsellä hyvän koulutuksen ja ammatin hankkiminen oli itsestäänselvyys kun jo isoäidit ovat kaikki tehneet töitä kodin ulkopuolella, äiti oli akateeminen parin kuukauden äitiyslomineen.

Hyvin helposti syyllistetään äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon kaksivuotiaana - kuitenkin ruotsalaiset tutkimukset eivät syyllistämiselle pohjaa anna. Ja muistetaan nyt, että aika monet meistä nykyisistä akateemisista työssäkäyvistä olemme noiden akateemisten vanhempien lapsia - joita ne lapsenpiiat tms. ovat hoitaneet ihan pienistä vauvosta ja aika tasapainoisia ja onnellisia monista meistäkin on tullut.

Tai sitten voidaan ajatella, että kyse on suvuista joissa ns välttelevän kiintymyssuhteen malli peritään, eikä kukaan edes kyseenalaista kylmää kasvatusta.

Itsekin olen lapsenvahdin kasvattama ja olen erikseen joutunut opettelemaan esimerkiksi halaamisen, lapsen aidon kuuntelemisen, läsnäolon ja sen, ettei lapsi ei ole minun jatkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mielenkiintoista.

Näin maallikkona tuli itselleni tuosta tutkimustuloksesta ensin mieleen, että tietysti vaikuttaa se että koulutettujen ja menestyneiden vanhempien on varmasti pakko laittaa lapset hoitoon, mutta arvioin että tietysti se nyt on otettu huomioon tutkimuksessa.

Tuosta linkin jutusta taas saa kuvan, että sitä ei ole edes huomioitu koko tutkimuksessa.

Itse en koe, että tärkein asia lapseni elämässä menestymisessä on koulutusaste, mutta ymmärrän että moni on varmasti ottanut tuonkin tutkimuksen selvyytenä ja antanut sen vaikuttaa päätöksiinsä.

Kyllä huomioitiin. 

Ja kun se huomioitiin, mitään yhteyttä hoitoonmenoiän ja lapsen myöhemmän koulutustason välillä ei enää ollut.

Kieltämättä kun lukee ko. tutkijoiden kommentteja medialle, on vaikea välttyä ajatukselta, että joko heillä on ideologinen syy väittää asioita joita tuloksensa eivät tue, tai sitten heidät on jopa jotenkin maksettu. Ikävä ajatus kyllä.

Linkin jutun lopussa tutkija itsekin toteaa, että ulkomaalaisia hyvin tehtyjä tutkimuksia on, mutta ne ovat ristiriitaisia keskenään ja koska Suomessa systeemi on niin poikkeava, on tehtyjä tutkimuksia vaikea soveltaa meihin.

Eli kukaan ei vieläkään voi sanoa minkä ikäisenä lapsi kannattaa laittaa hoitoon.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä "kohta äitinä" kun mitään faktatietoa ei ole saatavilla?

Laitanko lapsen hoitoon 1v, 1,5v, 2v, 2,5v vai 3v? Jos minulla on mahdollisuus päättää ikä itse...

Paid to Care: The Origins and Effects of Care Leave Policies in Western Europe

Kimberly J. Morgan and

Kathrin Zippel

"A number of European countries have adopted paid child care leaves and allowances in the name of parental choice and valuing care. We examine the origins and consequences of these policies in Austria, Finland, France, Germany, and Norway. Care leave policies have been politically attractive to center‐right governments seeking to fight unemployment, contain spending on child care, and appeal to parents struggling to balance work and family. Yet given the low benefits provided by these programs, choices for parents remain deeply constrained by gender and class. These policies also are likely to reinforce the traditional division of care work in the home. Temporary homemaking is being institutionalized as the norm for many women, who face potentially negative consequences for their earnings and long‐term employment trajectories."

Koulustus on ihan hyvä menestyksen mittari, kun poliitikot puhuvat kansantaloudesta. Sitä en näe, miten tämä juttu on saatu läpi isolle yleisölle.

Tutkimus on huono, ja iso osa tuloksista selittyy muilla tekijöillä.

Lisäksi, kuka vanhempi tekee hoitopäätökset koulutuksen perusteella? Eihän se juuri mittaa hyvinvointia! Varhaisen päiväkotihoidon ongelmana ei ole ennenkään pidetty sen vaikutuksia koulutukseen vaan kiintymyssuhteeseen ja stressiin. Nämä vaikuttavat lapsen vointiin ja minäkuvan kehitykseen. Parempana mittarina pitäisin hyvinvointia. Esimerkiksi mielenterveyttä, parisuhteiden kestoa (ongelmat kiintymussuhteessa --> ongelmat suhteissa), tai tyytyväisyyttä elämään. Ainakin minä haluan kasvattaa lapsestani onnellisen, en menestyjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Näinpä. Ja on tasa-arvojuttu: opitaan naisen ja miehen roolit kotona: isi se tärkeämpi perheen elättäjä, äiti satsaa enemmän perheeseen ja jättää urahaaveet toteuttamatta. Itsellä hyvän koulutuksen ja ammatin hankkiminen oli itsestäänselvyys kun jo isoäidit ovat kaikki tehneet töitä kodin ulkopuolella, äiti oli akateeminen parin kuukauden äitiyslomineen.

Hyvin helposti syyllistetään äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon kaksivuotiaana - kuitenkin ruotsalaiset tutkimukset eivät syyllistämiselle pohjaa anna. Ja muistetaan nyt, että aika monet meistä nykyisistä akateemisista työssäkäyvistä olemme noiden akateemisten vanhempien lapsia - joita ne lapsenpiiat tms. ovat hoitaneet ihan pienistä vauvosta ja aika tasapainoisia ja onnellisia monista meistäkin on tullut.

Tai sitten voidaan ajatella, että kyse on suvuista joissa ns välttelevän kiintymyssuhteen malli peritään, eikä kukaan edes kyseenalaista kylmää kasvatusta.

Itsekin olen lapsenvahdin kasvattama ja olen erikseen joutunut opettelemaan esimerkiksi halaamisen, lapsen aidon kuuntelemisen, läsnäolon ja sen, ettei lapsi ei ole minun jatkeeni.

Korkeasti koulutetut oppivat välttelevän kiintymissuhteen mallin? Esitäpä joku tutkimus oman perheesi lisäksi tuolle tueksi. Ovatko kotiäitien kasvattaman lapset onnellisempia ja tasapanoisempia kuin työssäkäyvien? En oikein usko, ja tämän perustan nyt aivan tavallasi omiin kokemuksiin ja ympäristössä nähtyihin kotiäiteihin ja heidän lapsiinsa.

Mä en ymmärrä miksi Suomessa on ajettu alas perhepäivähoito. Pph- hoitajien määrä on romahtanut 25 viimeisen vuoden aikana. Pph:lla lapset saivat hyvää kodinomaista hoitoa pienessä ryhmässä ja koulutetut äidit pääsivät töihin. Nyt lapset halutaan laittaa 100-200 lapsen päiväkoteihin ylisuuriin meluisiin ryhmiin vaihtuvien ja stressaantuneiden hoitajien kanssa.

Me päädyttiin osa-aikaiseen hoitoon ja lyhennettyyn työaikaan. Pidetään kumpikin yksi vapaapäivä viikolla, että lapsille jää 2-3 hoitopäivää. Koen, että oman henkisen jaksamisen kannalta on hyvä, että pääsee välillä tekemään muutakin kuin kuuntelemaan jatkuvaa "äiti-äiti"-huutoa. Lapset saa olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden tehtävä on vastata vain lasten tarpeisiin: ei pyykkiä, ei ruuanlaittoa, ei siivousta jne... ja kuitenkin lapset on edelleen suurimman osan ajasta kotihoidossa ja itse jaksaa vastata lasten tarpeisiin ihan eri tasolla. Mutta esim. 2v odottaa aina innoissaan päiväkotipäiviä..

Johtuiskohan lasten pahoinvointi mm. siitä, että liikaa lapsia kasvaa alkoholistien ja väkivaltaisten vanhempien hoivissa? Ei ne käytöshäiriöt nyt kotihoidosta johdu vaan aikuisten pahoinvoinnista, josta seuraa lasten pahoinvointi --> kierre valmis. Ennaltaehkäisy olisi tärkeintä, mutta siihen ei panosteta ollenkaan. Kalliiksi tulee jälkikäteen :(

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yli 90% alle 3vuotiaista päivähoidon piirissä. Belgiassa, Sveitsissä ym. lapset viedään hyvin aikaisin hoitoon. [/quote]

Sveitsissä 93 % äideistä on kotirouvia. Päivähoitoon ei monilla ole varaa, sillä yhden lapsen päivähoitokulut ovat kuukaudessa noin 3000 frangia (lähes sama euroissa).

Terveisin Sveitsissä asuva kotiäiti 

Se mikä kuitenkin on kiistatonta, on se että lasten pahoinvointi tutkimusten mukaan on kasaantunut tiettyihin perheisiin. Ja näitä perheitä yhdistää tilastojen mukaan vanhemman tai vanhempien työttömyys.

Se on myös tilastollisesti näytetty toteen, että pitkillä hoitovapailla on eritoten äidit, joilla ei ole työtä mihin palata tai on hyvin huonosti palkattua työtä. Pitkiä kotonaolojaksoja on verrattu myös pitkiin työttömyysjaksoihin työllistymistä ajatellen. Eli ne vaikeuttavat jatkotyöllistymistä.

Näin ollen jos pitkä kotihoito johtaa vanhemman pitkään työttömyyteen, niin lapsella on ihan tilastollinen syrjäytymisvaara, vaara masentua, voida pahoin. Tällä on varmasti lapsen elämään suurempi merkitys kuin sillä, menikö hän hoitoon 1,5-vuotiaana vai 3-vuotiaana. Jokaisen pitäisikin pohtia hoitopäätöstä sitä kautta, miten kotiin jääminen vaikuttaa perheen talouteen pitkällä aika välillä. Nyt kuitenkin yleisessä diskurssissa keskitytään vain maagisiin ikämääreisiin.

Ja toki on naisia, joilla on varma vakityö alalla, jossa pitkä kotihoito ei vaikuta jatkotyöllistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Ongelma: Suomessa ei ole tutkittu pitkään kotona hoidettuja lapsia! Sen sijaan on tehty tutkimuksia, joissa on havaittu päiväkodin olevan lapsille psyykkisesti hyvin rasittava paikka, että päiväkodissa lapsille syntyy jopa kuulovaurioita ja että päiväkodissa suurissa ryhmissä lapsilla on enemmän sairastelukierteitä kuin pienissä ryhmissä hoidetuilla.

Ruotsalaisissa tutkimuksissa päiväkodissa on yhtä yhtä hoitajaa kohti kaksi lasta, ei siis mitenkään vertailukelpoista materiaalia.

Kotihoitoa ei uskalleta tutkia, koska silloin voitaisiin havaita, että täyspäisen ja motivoituneen äidin lapset hyötyvät kotihoidosta ja saavat siitä erinomaiset eväät elämään. Yliopistossa näitä lapsia näkee nykyisinkin aika lailla.

Omalla kohdallani ei tarvitse tutkia. Lapseni ovat jo aikuisia ja työelämässä. Hoidin heidät kotona ja olin kotona myös silloin, kun he olivat koulussa, myös lukiossa.

Kaikista kasvoi täysipäisiä, sosiaalisia ja hyvin menestyviä ihmisiä ja voin katsoa ylpeänä peiliin, sillä minä heidät kasvatin, mieheni tuella tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa kiistetty aikaisemman tutkimuksen päätelmiä, vaan todettiin vain sen tiedottamisesta. Onhan Ruotsiussa tehty jo 20 vuoden ajan tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että lapsi hyötyy useimmiten varhaiskasvatuksesta jo pienenä. Sama on todettu suomalaisissakin tutkimuksissa - missään ei ole toteennäytetty, että pitkä kotihoito kehittäisi lasta tai kyetty todentamaan, että aikainen hoitoon laitto aiheuttaisi mitään kielteistä. Jokatapauksessa erot ovat hyvin pieniä näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lasten äideillä ne näkyvät kuitenkin eläkkeissä ja urassa.

Ruotsissa tehtiin se yksi paljon siteerattu varhaiskasvatusta puoltava tutkimus, mutta siinähän ryhmäkoko oli erittäin pieni.

Jenkeissä, missä osataan nuo isot tilasto-otokset, sen sinaan on havaittu, että lapsen alle nelivuotiaana ryhmässä viettämä aika on verrannollinen aggressiiviseen käytökseen kouluiässä.

Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, joka näyttäisi alle kolmevuotiaan hyötyvän lapsiryhmästä. Tuon ikäisille laadukas päivähoito on sitä, että hoitaja hoitaa samaan tapaan kuin oma vanhempi hoitaisi.

Ihan samoin se aggresiivisuus lisääntyy, jos on alle 2 vuoden ikäerolla sisarus. 

Suomessahan on tehty valtava empiirinen ihmiskoe; meillä on Euroopan eniten pieniä lapsia kotihoidossa, ollut jo vuosikymmeniä. Logiikkasi mukaan meillä pitäisi olla Euroopan parhaiten voivat lapset ja nuoret. Missä mennään vikaan, kun 20% nuorista miehistä on työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella ja uhmakkuus- sekä käytöshäiriöt vain lisääntyvät?

Niin. Tutkiaksesi tätä, sinulla pitäisi olla verrokkiryhmä, jossa ne pojat on pantu kaksivuotiaina päivähoitoon. Ja sitten verrattava johtuuko ongelmat kotihoidosta vai onko osuus jopa isompi päivähoidetuilla.

Tutkimuksessa pitäisi ehdottomasti huomioida myös päivähoidon laatutekijät. Nythän tutkimus kuvittelee että kaikki päivähoito on hyvää ja päivähoito vuonna 1991 on samanlaista kuin 2016.

Ihan järjellä voi todeta, että kun meillä on kolmasosa lapsista kotihoidossa ja muualla Euroopassa ei ole, ja meillä silti ei millään mittarilla ole hyvinvoivimmat lapset, niin sillä kotihoidolla ei mitään merkittävää vaikutusta voi olla. Mikään tutkimuskaan ei ole pitkän kotihoidon etuja kyennyt todentamaan, yleensä päinvastoin. Jokatapauksessa erot ovat marginaalisen pieniä siinä, meneekö hoitoon 1-3 vuotiaana. Perheen tulotason, äidin uran ja eläkkeen kanssa erot eivät ole ihan niin pieniä.

Eeh...ihan googlaamalla "children well-being europe" löytyi välittömästi uusi tutkimus, jossa 31 hyvinvointimuuttujaa, joissa Suomi ykkösenä ainakin neljässä ja useimmissa 10 parhaan joukossa, kokonaisarviossa Suomi neljäs.

En siis pidä päivähoitoa vaarallisena lapsille, mutta ei nyt kuitenkaan tehdä perusteettomia väitteitä.