Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät halua etäisän luokse
20.11.2016 |
Lapseni ovat 11 ja 12. Olemme eronneet hänen isänsä kanssa 7 v sitten. Välit ovat ihan hyvät. Isä tapaa lapsiaan joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun. Kuluneen vuoden ajan lapset eivät ole halunneet mennä isälleen. Lapset eivät ole hänen luokseen halunneet esim. äidillä vietetyn 5 viikon kesäloman jälkeen. Kauhealla huudolla, itkulla ja tappelulla sinne ovat menneet ja sovitut tapaamiset ovat säilyneet. Itse puhun heidän isästään ja hänen avovaimostaan (olleet jo vuosia yhdessä) myönteiseen sävyyn ja toivon, että heillä olisi isänsä luona mukavaa. Lapset eivät tunnu tulevan eksän avokin kanssa toimeen. On tosi raskasta jatkuvasti vääntää asiasta lasten kanssa ja lukea heidän tekstareita tapaamisten aikana, miten kamala isän luona on ollut. Olemme vähän puhuneet asiasta isänkin kanssa ja hän näkee myös ongelmia, mutta en tiedä, miten tätä voi ratkoa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla säännöt poikkeavat sinun luonasi ja isällä? Onko esim. ero peliajassa huomattavan suuri? Entä mitä kotitöitä heiltä odotetaan kotona, mitä isällään? Mielestäni yhteiset pelisäännöt ovat sujuvuuden a ja o. Totta kai tuon ikäiset suosivat sitä vanhempaa, jonka luona on rennompaa. Varmasti viihtyvyyteen vaikuttaa myös se, onko isän luona mahdollisuus nähdä kavereita, tuon ikäisille ne ovat todella tärkeitä.
Meillä 10 ja 12 vuotiaat. On sopimus ja sen mukaan on menty. Mutta nyt on sitten viikonloppuja, jolloin 12-vuotias ei isälleen mene, vetoaa tylsyyteen siellä. Olen tämän hyväksynyt ja sitten on kotona.
Lapsia ei kyllä kannata pakottaa. Eikä lahjoa tai muutenkaan suostutella tapaamisiin. Jos ei tahdo, niin ei tahdo, sillä hyvä. Isän on vain tähän tyydyttävä.
Tapaamiset on lasten oikeus tavata vanhempiaan.
Meillä lapset päättävät itse menevätkö vai ei.
Kumpikaan vanhemmista ei pakota koska se ei hyödytä ketään.
Jos tosiaan lain puitteissa voi lasten mielipiteet ottaa huomioon, ja isällä käyntien vähenemisestä ei seuraa teidän vanhempien totaalista välirikkoa, yrittäisin ehdottaa, että lapset kävisivät isällään joko vain kerran kuukaudessa, tai vain la-su nykyisen järjestelyn sijaan. Lomillakin voisi lyhentää isällä oloa. Itse tuonikäisenä viihdyin myös todella huonosti isän ja tämän kumppanin luona, ja äidin oli tosiaan pakotettava minut sinne. Sittemmin oireilin jopa fyysisesti ennen ja jälkeen käyntejä isällä ja hänen vanhemmillaan (migreenit). Yleensä ne pari päivää vielä kesti suht hyvin, mutta lomat otti koville. Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitini teki oikein patistaessaan minut sinne (eikä ikinä puhunut isästä pahaa), koska minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa en joutunut kokemaan. Opin tuntemaan isän perheen ja suvun aivan omakohtaisesti ja ilman minkäänlaista negarttiivista painostusta äidiltäni. Nykyään en ole isän enkä sukunsa kanssa tekemisissä, mutta tämä johtuu vain ja ainoastaan isäni todella määräilevistä ja kaikentietävistä vanhemmista, joille kiltin pojantytön aikuiseksi kasvu ja omien mielipiteiden kehittyminen otti liian koville. Helpompi oli laittaa välit poikki kuin uhrata oma terveys ja energiavarat siihen jatkuvaan vänkäämiseen.
Oma pointtini on se että oli miehen ja avokin työnjako mikä tahansa jne niin ei aikuinen nainen voi ilkeillä lapsille sen takia!