Olen aivan liian ihastunut terapeuttiini :(

Tuntuu ihan kidutukselta, kun en saa ikinä koskettaa häntä tai ilmaista rakkauttani. Hän on mulle suunnilleen Jumalasta seuraava: älykäs, ihailtava, rakastetta, kaunis. Hän on vieläpä heteronainen, kuten itsekin olin ennen hänen tapaamistaan. Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani tajusin kuitenkin juuri, että en välttämättä edes haluaisi seksiä hänen kanssaan, vaan läheisyyttä, hellyyttä, pusuja ja haleja sekä keskusteluja. Tämä lienee transferenssia, mutta eikös kaikki rakastuminen tavallaan ole transferenssia? Mikä mua vaivaa ja miten pääsen tästä yli?