Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan liian ihastunut terapeuttiini :(
20.11.2016 |
Tuntuu ihan kidutukselta, kun en saa ikinä koskettaa häntä tai ilmaista rakkauttani. Hän on mulle suunnilleen Jumalasta seuraava: älykäs, ihailtava, rakastetta, kaunis. Hän on vieläpä heteronainen, kuten itsekin olin ennen hänen tapaamistaan. Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani tajusin kuitenkin juuri, että en välttämättä edes haluaisi seksiä hänen kanssaan, vaan läheisyyttä, hellyyttä, pusuja ja haleja sekä keskusteluja. Tämä lienee transferenssia, mutta eikös kaikki rakastuminen tavallaan ole transferenssia? Mikä mua vaivaa ja miten pääsen tästä yli?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aihe on tylsä, niin miksi ihmeessä edes klikkaatte sitä ketjua auki? Tuolla on tuhansia muita keskusteluja valittavaksi? Haluatteko "parantaa maailmaa" siivoamalla ei-toivottuja kirjoittajia palstalta? Miksi ette ilmoita ketjua asiattomaksi tai katsele jotain muuta ketjua? Tämä alkuperäinen ongelma on mun surkea, kiusallinen, tuskallinen ongelma ja teitä häiritsee se, että joku on joskus kirjoitellut samasta aiheesta. Teillä on siis ainakin onnellisempi elämä kuin mulla. *respect* Itse olen onneton ihastumisineni.
T. Ap
Jaha, ja aloit taas marttyyriksi.
Kerrataanpa, mitä sinä olet täällä jauhanut, eli
- huono parisuhde miehen kanssa, joka on sinua kohtaa julma, mutta josta haet terapiassa voimia erota (muttet saa aikaiseksi erota)
- olet hetero ja samoin kuin terapeuttinainen, joka on myös tahollaan naimisissa
- itse olet 2-kymppinen, terapeutti 4-kymppinen
- terapeutti on miestäsi kaunis, ihana ja seksikäs, ja olet kuvaillut hänen katsovan sinua joskus pitempään kuin tavallisessa kanssakäymisessä ja koskettaneen sinua käsivarteen tms, jonka takia olet varma, että myös hän on ihastunut sinuun
- terapeutti on ainoa ihminen, joka kuuntelee sinua ja asioitasi, joten olet varma, että hänen täytyy välittää sinusta "oikeastikin". Siksi näet hänet jonain romanttisena pelastavana hahmona ja sinulle on tullut hänestä fiksaatio
- et kuitenkaan pysty kertomaan tunteistasi terapiassa, vaan haet itsellesi lisähuomiota täällä palstalla ja arvuuttelet keinoja, jolla pystyisit saamaan varmuuden siitä, että terapeuttisi muka tuntee sinua kohtaan samoin kuin sinä häntä
- ignoraat täysin, mitä suurin osa kommentoijista on sinulle toistuvasti neuvonut, eli että käsittelisit näitä tunteitasi siellä terapiassa
Kerro, unohdinko jotain olennaista?
Kirjoitan tänne, koska tykkään ihmisen vilpittömistä kommenteista. Luotan joukkojen älyyn. Tykkään anonyymista kommunikoinnista.
Pari kohtaa tuossa listauksessa meni väärin, sillä ilmeisesti tosiaan jollain muulla on samantapainen tilanne kuin minulla oikeastikin. Koen terapeuttini ihanana, koska hän on empaattinen, älykäs, hauska ja mielestäni fyysisesti puoleensavetävä. Osaan erottää sen työminän siitä hänen yksityisminästä ja aluksi se työminä oli paljpn tylsempi kuin se yksityisminä ja sen vuoksi meni aikaa useita kuukausia, ennenkuin edes ihastuin häneen. Se yksityisminä aina pilkahteli sieltä täältä välillä. Kuitenkin terapeuttikin on ihminen ja yksilö, lihaa ja verta -- ei pelkkä anonyymi robottimainen työrooli. Ja kyllä, käsittelen eroproblematiikkaa siellä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tavannut noin sitkeää jankkaajaa kuin ap :D
Joo, oli pakko kerrankin vähän puolustautua. ;) Mieheni on kiusannut mut liian nöyräksi, joten tämä on paranemisen merkki. :)
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuli juuri mieleen, että pitäisköhän mun hommata oikeasti live-kavereita, kun siis täältä palstalta ei hirveästi heru sympatiaa. Nyt olen nautiskellut vapaa-ajastani yksikseni just tän palstan ansiosta. On kivempaa kirjoitella tänne kuin live-ihmisille. Mutta jos saan näin kylmää kyytiä, niin varmaan live-ihmiset ois sittenkin mukavampaa juttuseuraa. Taidankin tästä alkaa viettää iltoja kavereitteni ja perheen kanssa enemmän, kun ne toden totta ovat kivempaa seuraa kuin av-mammat tai palstan moderaattorit. Siis miettikää, tän palstan takia en ole kokenut tarvetta tavata kavereitani, kun olen aiemmin saanut purkaa ajatuksiani vapaasti täällä. Hmm.
T. Ap
Se terapia on se paikka, jossa sinulla on ihan täysi vapaus ja lupa purkaa niitä ajatuksiasi. Se kautta pääsisit myös eteenpäin niiden kanssa. Täällä palstalla pyöriminen ja samojen asioiden jankkaaminen ei auta sinua mitenkään, päinvastoin, koska haet täältä vain vahvistusta noille omille vääristyneille ajatuksillesi. Se terapeuttisi kyllä auttaa sinua, mutta sinun pitää oikeasti kertoa hänelle tuntemuksistasi.
Ihan kuin jotkut olisivat ihan vain tämän kontekstin ja periaatteen vuoksi eri mieltä kanssani. Jossain muussa ketjussa sama kommenttini keräisi yläpeukkuja. En kyllä aina oikein ymmärrä ihmisiä. Itse ainakin katselen metsää puilta ja joku "ärsyttäväksi leimattu" kirjoittajakin voi kirjoittaa ihan ok kommentteja välillä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli juuri mieleen, että pitäisköhän mun hommata oikeasti live-kavereita, kun siis täältä palstalta ei hirveästi heru sympatiaa. Nyt olen nautiskellut vapaa-ajastani yksikseni just tän palstan ansiosta. On kivempaa kirjoitella tänne kuin live-ihmisille. Mutta jos saan näin kylmää kyytiä, niin varmaan live-ihmiset ois sittenkin mukavampaa juttuseuraa. Taidankin tästä alkaa viettää iltoja kavereitteni ja perheen kanssa enemmän, kun ne toden totta ovat kivempaa seuraa kuin av-mammat tai palstan moderaattorit. Siis miettikää, tän palstan takia en ole kokenut tarvetta tavata kavereitani, kun olen aiemmin saanut purkaa ajatuksiani vapaasti täällä. Hmm.
T. Ap
Se terapia on se paikka, jossa sinulla on ihan täysi vapaus ja lupa purkaa niitä ajatuksiasi. Se kautta pääsisit myös eteenpäin niiden kanssa. Täällä palstalla pyöriminen ja samojen asioiden jankkaaminen ei auta sinua mitenkään, päinvastoin, koska haet täältä vain vahvistusta noille omille vääristyneille ajatuksillesi. Se terapeuttisi kyllä auttaa sinua, mutta sinun pitää oikeasti kertoa hänelle tuntemuksistasi.
Pakko kai se on kertoa jossain vaiheessa. :( Mutta pelkään häpeää ja sitä, että menetän hänet, jos kerron. Hän on ihana, inspiroiva ihminen. Nautin siitä, että saan keskustella hänen kanssaan. Olen aina niin onnellinen, kun näen hänet ja se rakkaus häneen antaa minulle voimaa päästä eroon miehestäni tunnetasolla.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi terapian lahjoista ihmiskunnalle on se että av-palstalla jankutetaan vähemmän. Ihmiset avautuvat terapiassa, eivät viikottain täällä. Pidän ketjua huolestuttavana merkkinä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen tavannut noin sitkeää jankkaajaa kuin ap :D
En mäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli juuri mieleen, että pitäisköhän mun hommata oikeasti live-kavereita, kun siis täältä palstalta ei hirveästi heru sympatiaa. Nyt olen nautiskellut vapaa-ajastani yksikseni just tän palstan ansiosta. On kivempaa kirjoitella tänne kuin live-ihmisille. Mutta jos saan näin kylmää kyytiä, niin varmaan live-ihmiset ois sittenkin mukavampaa juttuseuraa. Taidankin tästä alkaa viettää iltoja kavereitteni ja perheen kanssa enemmän, kun ne toden totta ovat kivempaa seuraa kuin av-mammat tai palstan moderaattorit. Siis miettikää, tän palstan takia en ole kokenut tarvetta tavata kavereitani, kun olen aiemmin saanut purkaa ajatuksiani vapaasti täällä. Hmm.
T. Ap
Se terapia on se paikka, jossa sinulla on ihan täysi vapaus ja lupa purkaa niitä ajatuksiasi. Se kautta pääsisit myös eteenpäin niiden kanssa. Täällä palstalla pyöriminen ja samojen asioiden jankkaaminen ei auta sinua mitenkään, päinvastoin, koska haet täältä vain vahvistusta noille omille vääristyneille ajatuksillesi. Se terapeuttisi kyllä auttaa sinua, mutta sinun pitää oikeasti kertoa hänelle tuntemuksistasi.
Pakko kai se on kertoa jossain vaiheessa. :( Mutta pelkään häpeää ja sitä, että menetän hänet, jos kerron. Hän on ihana, inspiroiva ihminen. Nautin siitä, että saan keskustella hänen kanssaan. Olen aina niin onnellinen, kun näen hänet ja se rakkaus häneen antaa minulle voimaa päästä eroon miehestäni tunnetasolla.
T. Ap
Ei se terapeutti sinua hylkää, koska on ihan normaalia, että joka toinen terapiapotilas ihastuu jossain vaiheessa terapiaansa siihen hoitavaan henkilöön. Heillä on koulutus ja valmiudet käsitellä juuri sinun kaltaisiasi tapauksia. Eli kerro pois, ei mitään hätää.
Tietysti sinun on kivempi elätellä toiveita salaa omassa päässäsi ja fantasioida täällä palstamaailmassa, mutta kertomalla tunteistasi voitte käsitellä niistä yhdessä ja pääset terapiassasi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli juuri mieleen, että pitäisköhän mun hommata oikeasti live-kavereita, kun siis täältä palstalta ei hirveästi heru sympatiaa. Nyt olen nautiskellut vapaa-ajastani yksikseni just tän palstan ansiosta. On kivempaa kirjoitella tänne kuin live-ihmisille. Mutta jos saan näin kylmää kyytiä, niin varmaan live-ihmiset ois sittenkin mukavampaa juttuseuraa. Taidankin tästä alkaa viettää iltoja kavereitteni ja perheen kanssa enemmän, kun ne toden totta ovat kivempaa seuraa kuin av-mammat tai palstan moderaattorit. Siis miettikää, tän palstan takia en ole kokenut tarvetta tavata kavereitani, kun olen aiemmin saanut purkaa ajatuksiani vapaasti täällä. Hmm.
T. Ap
Se terapia on se paikka, jossa sinulla on ihan täysi vapaus ja lupa purkaa niitä ajatuksiasi. Se kautta pääsisit myös eteenpäin niiden kanssa. Täällä palstalla pyöriminen ja samojen asioiden jankkaaminen ei auta sinua mitenkään, päinvastoin, koska haet täältä vain vahvistusta noille omille vääristyneille ajatuksillesi. Se terapeuttisi kyllä auttaa sinua, mutta sinun pitää oikeasti kertoa hänelle tuntemuksistasi.
Pakko kai se on kertoa jossain vaiheessa. :( Mutta pelkään häpeää ja sitä, että menetän hänet, jos kerron. Hän on ihana, inspiroiva ihminen. Nautin siitä, että saan keskustella hänen kanssaan. Olen aina niin onnellinen, kun näen hänet ja se rakkaus häneen antaa minulle voimaa päästä eroon miehestäni tunnetasolla.
T. Ap
Klassinen transferenssi. Kyllä se terapeuttisi ymmärtää eikä tuomitse sinua, AP. Truha hävetä, kerrot vain rohkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
av-palstavteraani kirjoitti:
Yksi terapian lahjoista ihmiskunnalle on se että av-palstalla jankutetaan vähemmän. Ihmiset avautuvat terapiassa, eivät viikottain täällä. Pidän ketjua huolestuttavana merkkinä.
Mutta eikös tämä palata olekin juuri siksi viihdyttävä, että täällä on kaikenlaista juttua...eräänlaista sosiaalip*rnoa? :)
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun ap kertoo fantasioistaan terapeutille.
Kuvitteletko tosissas että teille syntyy suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on sellainen pikku sivujuonne, että se transferenssiteoria on osittain kumottu. Kaikenlainen rakastuminen on aina myös transferenssia.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun ap kertoo fantasioistaan terapeutille.
Kuvitteletko tosissas että teille syntyy suhde?
Olen ihan hyvännäköinen nainen. ;) Sekä olen lukenut Freudin ja Lacanin ym. kumppaneiden teorioista yliopisto-opintojeni yhteydessä. Olisin terapeutilleni ihan kohtalainen "catch". Just joking. :) T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaahan ihmiset tämä ap on terapiassa ja on hämmentynyt omista tunteistaan ja jakaa asiaa nyt meidän kanssa. Terapiaprosessia tulee kunnioittaa ja asiakasta siinä jos suinkin. Hän nyt vaan kuvaa tunteitaan pilvissä kun prosessi on kesken. Siitä ei ole meille mitään haittaa mutta hänelle voi olla kovista ja ymmärtämättömistä sanoista vahinkoa! Suojellaan nyt kaikelta pahalta herkässä vaiheessa olevaa ihmistä! Please kyllä tähän maailmaan mahtuu rakkautta monenlaista ja hön on toki ammatti - ihmisten käsissä!
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaahan ihmiset tämä ap on terapiassa ja on hämmentynyt omista tunteistaan ja jakaa asiaa nyt meidän kanssa. Terapiaprosessia tulee kunnioittaa ja asiakasta siinä jos suinkin. Hän nyt vaan kuvaa tunteitaan pilvissä kun prosessi on kesken. Siitä ei ole meille mitään haittaa mutta hänelle voi olla kovista ja ymmärtämättömistä sanoista vahinkoa! Suojellaan nyt kaikelta pahalta herkässä vaiheessa olevaa ihmistä! Please kyllä tähän maailmaan mahtuu rakkautta monenlaista ja hön on toki ammatti - ihmisten käsissä!
Kiitos Sinulle!
T. Ap
Okei. Mäkin meen huomenna terapiaan ja terapeutti hymyilee mulle, mitä sitten?
Se saattaa hymyillä jos on aihetta, ei siksi että aiotaan rakastua.
Se on välillä kiva ja ymmärtäväinen - ammattinsa puolesta.
Ja arvaapa mitä? Sille tulee ovesta uusi asiakas ja seuraavana päivänä, etc.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mäkin meen huomenna terapiaan ja terapeutti hymyilee mulle, mitä sitten?
Se saattaa hymyillä jos on aihetta, ei siksi että aiotaan rakastua.
Se on välillä kiva ja ymmärtäväinen - ammattinsa puolesta.
Ja arvaapa mitä? Sille tulee ovesta uusi asiakas ja seuraavana päivänä, etc.
Ei ole kyse pelkästä hymyilemisestä... :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mäkin meen huomenna terapiaan ja terapeutti hymyilee mulle, mitä sitten?
Se saattaa hymyillä jos on aihetta, ei siksi että aiotaan rakastua.
Se on välillä kiva ja ymmärtäväinen - ammattinsa puolesta.
Ja arvaapa mitä? Sille tulee ovesta uusi asiakas ja seuraavana päivänä, etc.Ei ole kyse pelkästä hymyilemisestä... :/
Elät fantasiassasi päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mäkin meen huomenna terapiaan ja terapeutti hymyilee mulle, mitä sitten?
Se saattaa hymyillä jos on aihetta, ei siksi että aiotaan rakastua.
Se on välillä kiva ja ymmärtäväinen - ammattinsa puolesta.
Ja arvaapa mitä? Sille tulee ovesta uusi asiakas ja seuraavana päivänä, etc.Ei ole kyse pelkästä hymyilemisestä... :/
Elät fantasiassasi päivät pitkät.
Nimenomaan en ihastunut siihen työminään, vaan olin tosi skeptinen ja ei siinä puolessa ollut mitään henkilökohtaisella tasolla sykähdyttävää. Hän oli toki mukava, empaattinen, ystävällinen ja miellyttävän näköinen. Mutta vähitellen kuukausien kuluessa näin joissain asioissa sitä hänen yksityisminäänsä ja ihastuin siihen. Turha varmaan edes selittää, kun saan vain lokaa niskaani.
T. Ap
En ole ennen tavannut noin sitkeää jankkaajaa kuin ap :D