Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu asua Helsingissä?
19.11.2016 |
Asun itse täällä "perusperämetsässä".
Tampere on lähin suurempi kaupunki, mutta näitä pienempiä kuntia on tässä ympäristössä. Helsingissä olen päässyt käymään lähinnä ne harvat kerran kun on lähdetty etelään.
Hullua, että oman maan pääkaupunki on täysin vieras monella tapaa.
Mikä siellä on parasta? Voisitko koskaan muuttaa pois? Siis Suomen sisällä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi ahdistavaa ja tylsää sekä äärimmäisen yksinäistä.
Ihmisiä on vaikka kuinka paljon mutta silti yksinäistä.
Ja lisäksi hyvin rumaa, ankeaa ja pakokaasujen kyllästämä ilma sekä melua.
Missään ei ole täyttä hiljaisuutta.
Tule Laajasaloon kuuntelemaan hiljaisuutta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki on lopulta ihan hyvä paikka asua!
Ja pääseehän täältä aina takas poiskin jos ei Hesalainen halua enää ollakkaan.
Asun ja olen asunut koko ikäni Espoossa, mutta olen miettinyt että tykkäisin varmasti asua Helsingin keskustassa. Jotenkin on vain mukavaa kun ympärillä on elämää ja tapahtuu asioita, tulee tietynlainen fiilis että on osana jotain vaikka suoranaisesti omaan elämään ne asiat ei vaikutakaan. Varsinkin kesäinen Helsinki on aivan ihana.
En ole tosissani muuttoa miettinyt, mutta jos joskus tulisi vakavasti otettava (etenkin taloudellisesti) mahdollisuus muuttaa, niin saattaisi olla vaikea kieltäytyä. Niin hyvä kuin nykyinenkin asuntotilanteeni jo on.
Olen aina asunut joko Espoossa, Vantaalla tai Helsingissä, tällä hetkellä Helsingissä. En koskaan ole asunu ydinkeskustassa.
Espoo ja Vantaa eivät paljoakaan eroa Helsingistä (poislukien Helsingin keskusta).
Saa olla tuntematon ja anonyymi. Se on parasta. Voi hukkua massaan.
Kaikki tarvittava on täällä sukulaisia ja kavereita myöten. En ikinä muuttaisi muualle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi ahdistavaa ja tylsää sekä äärimmäisen yksinäistä.
Ihmisiä on vaikka kuinka paljon mutta silti yksinäistä.
Ja lisäksi hyvin rumaa, ankeaa ja pakokaasujen kyllästämä ilma sekä melua.
Missään ei ole täyttä hiljaisuutta.
Missä ihmeessä asut ja onko elinpiirisi hyvin suppea?!
Helsinki on täynnä hiljaista rakentamatonta rannikkoa, jonka varrella kulkee hienot kävelyreitit ja ainut ääni on meren kohina ja joka kaupunginosassa tuntuu olevan kunnon metsiköt hienoine leveine lenkkipolkuineen ja osa jopa valaistu. Kun sinne painuu sisään, ei kuulu kuin puiden humina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan Helsinkiä. Erityisesti hiukan vanhempia kaupunginosia, sporaa, merta ja puistoja.
Joskus tuntuu, että moni "stadivihaaja" ei ymmärrä, että myös Helsingillä on, Suomen mittakaavassa, pitkä historia, eivätkä kaikki täällä asujat ole muualta tulleita, ahdistuneita Kuusamoon kaipailijoita, jotka vain teeskentelevät pitävänsä Helsingistä.
Minä en haluaisi asua missään muualla kuin stadissa, mutta tykkään kyllä matkailla Suomessa ja kurkistaa toisenlaisiin elämännäyttämöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavalta, ehkä Espooseen voisin muuttaa. Kaikki palvelut satamoista lentokenttään on lähellä ja riittää tapahtumia ja esim. teattereita.
Hyviä ravintoloita ja tykkää Orionista, siellä näytetään vanhoja leffoja. Parasta Helsingisså on myös luonto ja meri. Ideämmässä asuminen on juuri sen takia parasta, mutta on ihanaa kun keskussakin lähettyvillä on merta.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään asua Hesassa. Täällä on tosin aika ahtaat lokerikot, mutta hesalaisena olen tottunut kennosto asumiseen. En paljoa tilaa vaadi.
Se, että sanoo olevansa hesalainen on vähän kyllä niin väärin, koska noin sanova vaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi ahdistavaa ja tylsää sekä äärimmäisen yksinäistä.
Ihmisiä on vaikka kuinka paljon mutta silti yksinäistä.
Ja lisäksi hyvin rumaa, ankeaa ja pakokaasujen kyllästämä ilma sekä melua.
Missään ei ole täyttä hiljaisuutta.
Mä olen syntynyt täällä ja aina asunut täällä, eli helsingissä.
Jos mä lähden vaikka ostoksille kauppakeskukseen, voin olla varma että näen tuttuja. Ehkä naapurin tai entisen naapurin, kaverin, tutun, tai vaikka kaverin vanhemman tai sisaruksen, oman broidin tai sen tyttöystävän tai exän?
Lista on loputon. Mä en ymmärrä mistä nää jutut "helsinkiläinen on yksin"on lähtöisin?
Tai ymmärrän jos on muuttanut muualta, muuten sitä on vähän vaikea tajuta.
Olen asunut pikkukaupungissa ekat 18 vuotta. Sitten Helsingissä 12 vuotta, Espoossa 20 vuotta ja nyt Vantaalla 8 vuotta.
Espoo oli paras. Luontoa, tilaa ja pihaa. Nyt ei ole pihaa, saunaa, takkaa eikä grilliä. En kaipaa kahviloita ja teatteria kävelymatkan päähän. Voisin ihan hyvin muuttaa jonnekin pikkupaikalle jossa nämä olisi. Rahaakin jäisi vaihdossa ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoikäni helsingin punavuoressa asuneena voin sanoa että en ikinä muuttais pois muualle suomeen. Joku isompi kaupunki sen sijaan vois olla mahdollisuus, asuin joskus myös lontoossa ja nycissä ja ne oli jees! No anyway, Rakastan tätä kaupunkia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Joo asuminen täällä on super kallista mutta kaikki mitä tarvitsee löytyy 500m säteeltä ja autoa ei tarvitse omistaa koska julkiset kulkee 10min välein ja jokapaikkaan on muutenkin kävelymatka.
Mulla on kesämökki keskisuomessa minne on ihan kiva välillä mennä mutta kyllä mulla tulee viikossa ikävä kotiin ja pois sieltä hiljaisuudesta.
Olen asunut Helsigissä 25 vuotta, muutin radanvarresta. Minulle Helsinki ei niinkää ole esteettinen nautinto asuinpaikkana vaikkakaa en kaipaakaan metsiä tai kuusiaitoja viihtyäkseni. Minulle tärkeintä on kaupungin ilmapiiri. Että ei pelokkaasti ja kateellisena kyttää naapuriaan, että saa olla vihervasuri ja kaikki muutkin sitä ovat ympäristössäsi, että kukaan ei pengo somaleiden roskiksia kuten jossain Lieksassa, että kukaan ei näe kuviteltuja susia tai puskaraiskareita kiiluvine silmineen talojen nurkilla, että nainen voi mennä kapakkaan yksin vetää lärvät ja kukaan ei kuvittele sen olevan munajahdissa, että koulutustaso on muutakin kuin erätaidot ja peruskoulu, että ulkomaalaista ihmistä ei ihmetellä ja sellaisen näkee normaalina arkipäivänä töissä kuten itsekin on jne jne. Ja en voisi muuttaa muualle Suomen sisällä, en nykyisin viitsi edes lomailla muualla Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina asunut täällä, enkä osaisi muuttaa pois. En ainakaan muualle Suomeen.
Helsinki tuntuu sopivan pieneltä kaupungilta. Etäisyydet ovat kohtuullisia, ja merenranta ja puistot ovat lähellä kaikkialla kaupungissa. Isossa kaupungissa olisi enemmän palveluja ja erilaisia paikkoja johon mennä, mutta lapsiperheessä elämän helppous painaa enemmän.
Pitää vielä jatkaa, kun jäin illalla miettimään asiaa. Olen lähes koko elämäni asunut samassa kaupunginosassa, täällä on paljon tuttuja. Vähän semmoinen kylämäinen tunnelma, mutta olen saanut itse valita olevani osa kylää. Saan moikata naapurikaupan pitäjää, jutella torikauppiaalle ja kertoa lasten nimet ja juoruta vanhoista tutuista puistotädin kanssa, mutta olisin voinut myös päättää pysyä "ulkopuolisena". Kukaan ei olisi loukkaantunut.
Ihmiset ja äänet tekevät Helsingistä kodin. Tunnen oloni turvalliseksi, kun ympärillä on elämää.
Todella kotona olen n. 1,5 kilometrin säteellä kotoa. Hartiat rentoutuvat kun olen omilla hoodeilla. Kotikaupungin sisällä on tuttuja ja rakkaita paikkoja, ja kuitenkin vähän vieraampi ja jännempiä kuin kotikulmat. Uusia kahviloita ja kauppoja avataan, uusi taloja ja kaupunginosia rakennetaan, kaupunki muuttuu koko ajan. Ja se tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään asua Hesassa. Täällä on tosin aika ahtaat lokerikot, mutta hesalaisena olen tottunut kennosto asumiseen. En paljoa tilaa vaadi.
Se, että sanoo olevansa hesalainen on vähän kyllä niin väärin, koska noin sanova vaan ei ole.
Tästähän ne muualta muuttaneet tunnistaa.
Hesalainen on hesalainen ja Stadilainen on stadilainen.
Minusta on hyvä että hesalaiset ei kutsu itseään stadilaisiksi koska sitä he eivät ole.
Junantuoman tunnistaa siitä että se alkaa vääntämään Stadista ja Hesasta.
Tietenkään ihminen joka on aina asunut Helsingissä, ei osaa kaivata muualle.
Kun ei ole muualla asunut.
Maapallolla on muutakin kuin Helsingin asfalttikadut ja autot sekä kerrostalot ja kaupat.
Siis ihan Suomessa.
Miksi asua paikassa jossa asuminen on kaikista kalleinta ilman kaunista luontoa, omaa pihaa ja rauhaa?
Grynderien rahoittajana.
Tekstin pituus liian pitkä / osa 1
Helsingissä asuminen tuntuu vähän siltä kuin olisi vieras omassa maassaan. Ulkomaalaisia on todella paljon ja sitten on todella paljon ihmisiä, jotka ovat muuten vain vieraita. Kun vahingossa pistäydyt oman kuplasi ulkopuolella huomaat jääväsi yksin oppositioon. Ihan sama mitä kuplaa edustat. Jos olet Kumpulassa kasvanut elämäntapataiteilija, löydät työpaikalta ihan toisen todellisuuden ja pöyristyt kaikesta "rasismista" jota joudut todistamaan ja haet saikkua ahdistushäiriösi takia. Jos olet keskustan porvareita tai ruotsinkielinen Lauttasaaresta, törmäät herravihaan ja joudut asettelemaan sanasi tarkkaan vieraassa ympäristössä. Jos olet lähiön kasvatti, saat kakomisrefleksin könytessäsi Kallion hipsteribaareja halvan kaljan perässä. Ja kakominen ei johdu siitä, että ne kaikkein stadilaisemmat hipsterit ovat tietenkin jostain Köyliöstä, vaan siitä maailmankuvasta jota he edustavat. Helsinki on todella jakautunut kaupunki, jossa ihmiset voivat pahoin. Pikkukaupungin yhtenäiskulttuuri on huomattavasti miellyttävämpi ja ihmisen mielenterveydelle parempi ympäristö elää (kunhan ei ole se ainoa törröttävä naula).
Itse kasvoin keskustassa ja asun nyt lähiössä. Keskusta oli lapselle kurja paikka, vaikka ei sitä silloin tietysti tajunnut. Liikkumatilaa oli todella vähän, vaikka siihen aikaan ei oltukaan niin ylisuojelevaisia. Mitään metsiä ei löytynyt ja aikaa vietettiin todella paljon sisällä. Vähän niin kuin nykyäänkin, mutta silloin se oli poikkeuksellista. Asuin myös hetken pienessä kaupungissa ja siellä mennä remuttiin ihan eri tavalla. Helsingissä vietettiin päivä korttelin kokoisessa puistossa ja ilta istuttiin sisällä. Sisäpihoilla pelattiin palloa eikä senkään ankeutta tajunnut, mutta jokainen sisäpihakorttelissa asuva kaupunkilainen voi vilkaista ulos ja miettiä miten ankea ympäristö se on.
Kansainvälisesti on tutkittu, että kaupungeissa lapset aikuistuvat nopeammin. En tiedä onko sovellettavissa Helsingin tapaiseen pikkukaupunkiin, mutta kyllä me aloitimme mm. päihteiden käytön aika varhain. Ensimmäiset 5.-6. luokalla ja itse liityin mukaan 7. luokalla. Toisin kuin kenties maaseudulla, Helsingissä on aina ollut huumeita saatavilla, mutta se ei kyllä ollut mitenkään yleistä. 30 hengen luokasta ehkä 3-4 poltti kannabista. Kovemmista huumeista en muista kuulleeni kuin ensimmäisen kerran 9. luokalla kun yksi kaveri käytti piriä ja sekin oli skandaali. Sen sijaan alkoholia käytettiin paljon ja jonkun verran oli surkuhupaisaa sekakäyttöä kun kaljan kanssa miksattiin äidin migreenilääkkeitä tjms.. Teini-ikä oli siinä mielessä raakaa, että kaupungilla piti pyöriä, mutta keskustan kermaperseinä meillä ei oikein ollut keinoja selviytyä siellä. Oltiin vähän niin kuin korvamerkittyjä uhreja saamaan turpaan tai joutua ryöstetyksi maahanmuuttajien ja lähiöiden porukoiden toimesta. Varsinkin steissillä oli suuri todennäköisyys joutua rullatuksi. Nykyään ne samat ryöstelijät ja hakkaajat ovat nuorisotyöntekijöitä. Keeping it real.
Tekstin pituus liian pitkä / osa 2
Nuorena aikuisena Helsinki tarjosi tietenkin yöelämää, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi oksentaminen stadilaisessa baarissa on hienompaa kuin oksentaminen Äänekoskella. Moni tietysti käy kaikilla Tavastian keikoilla jne. mutta itse kuulun siihen suureen Helsinkiläiseen vähemmistöön, joka ei hyödynnä kaupungin kulttuuripalveluja juuri millään tavalla. Suurimmassa osassa museoita en ole koskaan käynyt, teatterissa käyn satunnaisesti, oopperassa en koskaan, Tavastialla ehkä kerran, jäähallissa kerran viidessä vuodessa jne. yms. Minulle Helsinki on asuinpaikka eikä turistikohde. Nykyään suurin konkreettinen kaupunkilaisetu tulee siitä, että meillä on hyvät isot ostoskeskukset, joiden ansiosta ei tarvitse mennä koskaan keskustaan.
Nykyään asun lähiössä ja nautin luonnosta, joka on paras piirre keskustan ulkopuolella. Jos työpaikkani ja sukuni eivät olisi täällä, muuttaisin johonkin missä on halvempaa ja vähemmän ihmisiä. Ja ennen kaikkea vähemmän maahanmuuttajia. Omalla asuinalueellani vieraskielisten osuus taitaa olla jo n. 20 % ja lapsissa vielä merkittävästi korkeampi. Ei mamuista mitään suurta konkreettista haittaa ole ollut enää teinivuosien jälkeen, mutta ei se tuo myöskään mitään lisäarvoa, että kaduilla kulkee hunnutettuja naisia ja tummahipiäisiä miehiä. Lisäksi uskon, että kehitys kulkee huonompaan suuntaan eli ongelmia tulee sitten kun maahanmuuttajaväestö kasvaa riittävän suureksi. Siinä vaiheessa on sitten muutettava pois.
Tosi ihanasti kuvattu! :) <3 Mä käyn aina välillä viettämässä turistipäivää Helsingissä, tänä syksynä mm. Suomenlinnassa huvikseen keskellä viikkoa vapaapäivänä, ajelemassa ratikalla itselle tuntemattomassa kaupunginosassa, nopealla piipahduksella kaupunginmuseossa, kävelykierroksella mm. Annankadun sisustusliikkeissä ja Ullanlinnan/Kaartinkaupungin pienissä puodeissa...
Just tuo uuden löytämisen ilo on ihan mahtavaa, mun tuorein suosikkipaikka on Mikael Agricolan kirkon / seurakunnan tiloissa oleva Blossom-kahvila, se on tosi hauska paikka vaikka etäpäivän viettoon... aukioloajat ei ole kovin hyvät työssä käyville, mutta suosittelen silti!