Miten yläkoulun opettajat jaksavat työtään?

Helposti. Ne on vaan ne, joilla ei ole kykyjä alalle, jotka murtuvat tässä. Pikkasen auktoriteettia, niin se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Ne on vaan ne, joilla ei ole kykyjä alalle, jotka murtuvat tässä. Pikkasen auktoriteettia, niin se on siinä.

Joo, niin varmaan! Ei tarvi olla kun tunteeton robotti niin opettajana pärjää! 

Varmasti on tosi rankkaa osalla. Tapasin heti seiskan alussa tytön luokanvalvojan, kun tyttö oli häiriköinyt tunneilla. Nyt ysillä ja sama luokanvalvoja.

Täytyy sanoa että paljon positiivisempaa opettajaa en ole tavannut. Todella innostava, upea ihminen. Tuntuu nauttivan nuorten kanssa olemisesta. Näki heti lapsessanikin ne hyvät puolet, eikä tuominnut heti " häiriköksi" Tytöstä on tullut hyvin käyttäytyvä.

Tässä ketjussa ei siis saa vastata kysymykseen?

Itse koen samoin kuin 20 vuotta yläkoulussa opettanut opettaja. Ongelmia on ja välillä on rankkaa, mutta pääsääntöusesti kuitenkin viihdyn hyvin. Tykkään työstäni.

Nyt alapeukuttamaan! Ei kukaan saa sanoa näin, jos jossain on isoja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on yläkoulun ope. Tekee määräaikaisuuksia koska ei jaksais koko ajan olla töissä. On aina välillä työtön ja nollaa hermojaan. Ihan hirveäähän se työ nykyisin on.

Sama täällä. Olen ollut jo vuosikausia määräaikaisissa työsuhteissa ja välillä työttömänä, muun muassa kaikki kesät, eli 2,5 kuukauden palkka on vuodessa aina jäänyt saamatta. Suurin osa töistä on ollut yläkoulussa, lukioihin on todella vaikea päästä muutoin kuin muutaman päivän sairauslomasijaiseksi. Myös vuorotteluvapaan ehtoja on kiristetty, aiemmin se oli aika hyväkin mahdollisuus saada edes lyhyt työpätkä. Välillä olen muuttanut työn perässä, mutta nyt alan kypsyä siihenkin. Syksyksi ei ole herunut muuta kuin noita muutaman päivän sijaisuuksia, mutta niidenkin on kelvattava, vaikka pahimmillaan on pärjättävä 2 kuukautta yhden kuukauden päivärahoilla, jos palkanmaksu venyy.

Tulevan uuden opsin ja kaikkien kokeilujen keskellä ei työ ainakaan yläkoulussa houkuta ollenkaan, koska työttömät tai aina edes määräaikaiset eivät pääse osallistumaan kuntakohtaisiin koulutuksiin, jossa tätä kaikkea ehkä vähän avattaisiin. Jos taas omatoimisesti opiskelee TE-toimiston mielestä liian nopeasti tai liian kauan, päivärahat katkaistaan heti ihan varmuuden vuoksi. Ja kyllä, alabvaihto on ehtinuyt käydä mielessä monta kertaa, mutten tiedä mihin suuntaan.

Onhan se aika paha. Tämmöisessä maassa missä kaikki on ilmaista, lellittyä, annettu lusikalla ja tarjoiltu niin eihän nuo penikat osaa käyttäytyä. Kyllähän se on naurettavaa että minun pitäisi sekä kestää heidän opettamista, ottaa pieni vastuu heidän tulevaisuudesta ja olla vielä mukava kaupan päälle. Ottaen huomioon että emme saa edes kunnollista palkkaa heidän opettamisesta.

Rikosilmoitusta kehiin vaan

Onneksi olen töissä koulussa, jossa ongelmia vähän. Pidän oppilaistani ja he tuntuvat ptävän minusta. En joudu huutamaan tai korottamaan ääntäni ja luokkani istuvat silti rauhallisesti paikoillaan ja kuuntelevat opetustani. Opetustapa ehkä vanhanaikainen, mutta toimiva ja tuloksia tulee. Oppilaat saavat puhua kun tekevät tehtäviä ja ryhmätöitä, mutta hiljenevät kun on sen aika ja pyydän. En koe työtäni stressaavaksi tai vaikeaksi.

up

Nostan hattua, en itse jaksaisi. Joskin opettaja voi itsekin vaikuttaa tosi paljon luokan ilmapiiriin. Lapseni yläkoulussa oli todella motivoituneet historian ja yh:n opettajat, jotka teettivät oppilailla paljon soveltavia tehtäviä ym. Heidän tunneillaan oli aina rauhallista, opettajat arvostivat oppilaita ja näkivät vaivaa, oppilaat kiittivät tekemällä hommansa. Sitten oli näitä opettajia, jotka alleviivasivat auktoriteettiaan huutamalla, kummalla huumorilla tms., ei heitä arvostettu. Ja joistain sitten varmaan paistoi epävarmuus ja siksi oli levotonta. Tätä ei nyt varmaan saa sanoa, mutta luokalle oli koottu todella paljon muualta tulleita ja naisopettajilla oli vaikeaa. On näitä kulttuureja, joiden pojille naisen arvo on koiran arvoa alempana. Aika järkyttävää, että se näkyi ihan selvästi täkäläisessä koulussa, naisopettajan käskyille lähinnä naurettiin.

 Nuorethan tehnee, kuten aikuiset, eli arvostetaan ulkonäön perusteella niitä jotka mielestään auktoriteettisia, tai sitten empaattisia ja  täydellisiä jne.Toiset pärjää olemalla cool ja nuorekas.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana, lomat. Ilman niitä tuskin kukaan tekisi tätä hommaa.

PS. pahin tässä työssä ei ole oppilaat, vaan ne vanhemmat. Pahinta on nähdä huonosti voiva oppilas, jonka vanhempia ei vaan kiinnosta.

 

         Tätä olen aina sanonut. Nuorten kanssa tulee kyllä toimeen, mutta vanhemmat ovat se ongelma. Tietysti ongelmavanhemmat ovat vähemmistö, mutta heistä on sitten sitäkin enemmän vaivaa.



Lomista: Hirveän pitkään meni aina toipua lukuvuodesta, yleensä vasta juhannuksen aikaan alkoi helpottaa, vaikka työstäni pidinkin.

t. opettaja eläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika paha. Tämmöisessä maassa missä kaikki on ilmaista, lellittyä, annettu lusikalla ja tarjoiltu niin eihän nuo penikat osaa käyttäytyä. Kyllähän se on naurettavaa että minun pitäisi sekä kestää heidän opettamista, ottaa pieni vastuu heidän tulevaisuudesta ja olla vielä mukava kaupan päälle. Ottaen huomioon että emme saa edes kunnollista palkkaa heidän opettamisesta.

         Sinä et kyllä ainakaan mikään opettaja ole vaikka yrittäisit sellaista esittää. Apua, mitä yleistyksiä, olet ihan elämästä vieraantunut. Kommentistasi puuttuu: minä- minä- minä ja "uniikki lumihiutale".

Suurin osa suomalaisista nuorista on ihan tavallisia ihmisiä, hyvin kasvatettuja, koulunsa hoitavia ja monilla on hyvät, tervehenkiset harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana, lomat. Ilman niitä tuskin kukaan tekisi tätä hommaa.

PS. pahin tässä työssä ei ole oppilaat, vaan ne vanhemmat. Pahinta on nähdä huonosti voiva oppilas, jonka vanhempia ei vaan kiinnosta.

 

         Tätä olen aina sanonut. Nuorten kanssa tulee kyllä toimeen, mutta vanhemmat ovat se ongelma. Tietysti ongelmavanhemmat ovat vähemmistö, mutta heistä on sitten sitäkin enemmän vaivaa.



Lomista: Hirveän pitkään meni aina toipua lukuvuodesta, yleensä vasta juhannuksen aikaan alkoi helpottaa, vaikka työstäni pidinkin.

t. opettaja eläkkeellä

Sama varhaiskasvatuksessa, omen siis vaka-ope. Lapset ovat pääsääntöisesti ihania ja kaikesta kyllä selviää lasten kanssa. Mutta vanhemmat ovatkin sitten jo ihan oma juttunsa.

Ei ole vaihtoehtoja. Olen jo lähes nelikymppinen, eikä alanvaihto ole minulle mahdollista. Humanistina en saa muuta työtä, ainakaan koulutusta vastaavaa.