Onko jotenkin väärin olla ylpeä siitä, että...
...että oma lapsi hakee ja voi hakea ns huippulukioon?
Minä ainakin olen niin ylpeä kys asiasta, että sitä tekisi mieli toitottaa suuntaan. Pojan keskiarvo riittää heittämällä siihen ja kyllä, tämä alkkisisän aikuinen tytär jolla oma koulumenestys ei hirmu hyvää ollut, on asiasta äärimmäisen onnellinen ja ylpeä.
Ja eniten toivon, että jo vuosia sitten nuorena kuollut (40+v) äitini eli poikani mummi, näkisi ja tietäisi tämän siellä jossakin tähtien luona.
Kommentit (9)
Mitä hienoa on lukiossa? Entä mitä väliä mistä lukiosta ylioppilaaksi valmistuu? Aika moni ala nykyään ei vaadi enää lukiopohjaa. Mut onnea pojallesi ja ole vaan ylpeä. Mulle jos joku tulis sanomaan että lapsi pääsi siihen ja siihen lukioon, olisin vaan et aha ja jatkaisin sitä mitä olin tekemässäkin.
Ei. Saat olla onnellinen ja ylpeä. Kunhan et ihan överiksi laita tyyliin hoet joka paikassa että poikasi menee huippulukioon :). Joko pojalla on tiedossa mitä haluaa lukion jälkeen opiskella?
Miksi pyrit pätemään lapsesi menestyksellä? Eikö oma menestys riitä? Pidä hehkutus asiallisessa mittakaavassa muuten etäännytät kaverisi. Lapsestasi tuollainen voi olla äärimmäisen noloa.
Ei ole väärin, miksi olisi? Omasta lapsestaan saa ja kannattaa olla ylpeä. Sinulle - ja hänelle siis - tuohan vain tarkoittaa, että on mahdollisuus opiskella hyvätasoisessa opetuksessa ja on enemmän mahdollisuuksia päästä eteenpäin, kun kerran näyttää oppiminen olevan kiinnnostavaa pojalle itselleenkin. Ymmärrän erityisesti, että kun itse olet sellaisesta taustasta lähtöisin, se tuntuu erityisen mukavalta - olet antanut omalle lapsellesi mahdollisuuden sellaiseen, jota sinulle ei oikein ikinä annettu. Hyvä sinä!
On tietenkin pojasta itsestään kiinni, käyttääkö parhaaksi hyödykseen tilaisuuden ja miten. Vaikuttaa kuitenkin, että koulu ja oppiminen on hänen 'se juttunsa', mikä on vain hienoa. Ei kaikkien tarvitse ryhtyä tavallisiin töihin, jos kerran kiinnostus ja kyvyt ovat muualla! Kyllä niitä muitakin yhteiskunnassa tarjotaan, akateemisillakin aloilla, jos hän sinne sitten lukion jälkeen yleensä haluaa jatkaa. Ainahan näin ei ole, ja sekin on ok.
Muista silti rajoittaa sitä ylpeilyä, täällä edelleen pidetään ylpeilyä paheksuttavana, tai lähinnä sitä leveilyä. Ole ylpeä, mutta älä leveile. :)
Kiteytit 6 aika hyvin tuntojani ja ajatuksiani. Hankalaa on se, että se "äidin ylpeys" otetaan ainakin tällä palstalla juurikin leveilynä. Se joka väittää ettei lukiolla ole mitään väliä, että on yksi ja sama opiskella vaikkapa 7,5 ka-rajan tai sitten 9,5 ka-rajan lukiossa, ei tiedä mistä puhuu.
ap
Olisin minäkin ylpeä.
Toki olen "perustallaajalapsestakin", mutta pystyn ymmärtämään, että huippulukioon ei haeta sellaisella todistuksella vaan se vaatii jotakin ihan muuta ja on luonnollista olla sellaisesta "erityisen" ylpeä.
Sehän on todella hienoa, sinulla on oikeus olla ylpeä. Onnea! :)
Miksi se väärin olisi?