Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi suomalainen siivooja?
18.11.2016 |
Onko käynyt muuta kuin elämän kovan korkeakoulun?
Kommentit (23)
Äitini, ammattikoulun tai vastaavaan on käynyt.Mielestäni kuin kuka tahansa eläkeikää lähestyvä. Tienaa 30 000 euroa vuodessa. Kunnalla ollut +30v töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin vielä joku aika sitten kaupungissa, jossa työttömyys hipoi 25 prosenttia. Siellä siivoojat oli ihan tavallisia suomalaisia keski-ikäisiä tod. näk. perheellisiä naisia. Täällä pääkaupungissa onkin sitten vähän erilaista.
Meidän talon rappusiivooja. Kiltti, eläinrakas(on hevosta ja koiraa ja kissaa), itsellinen vanhempi nainen. Hoitaa työnsä, jälki ok. Meidän koiraa aina moikkaa.
Olen teologian maisteri. Jossain vaiheessa tajusin, etten ole oikeasti kiinnostunut alasta, mutta siinä vaiheessa oli järkevämpää ottaa paperit kuin jättää koulu kesken. Tällä koulutuksella ei pääse edes Alepan kassaksi, kiva kun on jotain töitä.
No itse olen siivooja tällä hetkellä. Valmistuin AMKista ja menin heti siivoomaan kun en jaksanut olla työtön. Kyllähän tämä hieman hajottaa henkisesti. En ihan tällaista kuvitellut kun aloin opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen FM, oman alan töitä vailla kuten moni muukin.
Opiskeli tohtoriksi, pääsi hyväpalkkaiseen työhön, toimi johtajana.
Sai burnoutin, downshiftasi hiljalleen. Lopulta ryhtyi siivoojaksi tuttavansa yrityksessä, koska pitää siivoamisesta (kuulemma sen konkreettisuuden vuoksi).
Nykyään vaikuttaa onnellisemmalta kuin koskaan aiemmin. Ulkonäöstä lähti suunnilleen 20 vuotta pois.
Lapseton ja asuu avoliitossa, omistusasunto. Ei velkaa.
Nauravainen ja iloinen luonne nykyään. Ennen takakireä ja jatkuvasti ahdistuneen oloinen.
Olen onnellinen hänen puolestaan. Ja hieman kadehdin hänen rohkeuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaaanhoitaja, joka ei pidä työstään
ylioppilas joka jäi kesäduunista loppuiäkseen siivoojaksi
pöytälaatikkokirjailija joka nauttii yksinäisestä työstä
Ihan lukion käynyt, MUTTA helevetin sottanen itse! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt muuta kuin elämän kovan korkeakoulun?
Kirjoita noi sanat muistiin. Voit kaivaa ne esiin ja mietiskellä sitten, kun mietit sillan kaiteella tai parvekkeella: "hyppäisinkö?". Asenteesta päätellen sulla on sellainen hetki vielä edessä.
Tunnen useitakin siivoojia, yrittäjiä. He ovat noin 40-55 vuotiaita aikuisena tälle alalle kouluttautuneita naisia, suurin osa perheellisiä ja omistusasunnossa asuvia. Luonteeltaan he ovat iloisia, aikaansaavia, ehdottoman luotettavia, hyvin säntillisiä ja työstään tykkääviä. Heillä kaikilla on oma siivousalanyritys toiminut menestyksekkäästi jo ainakin viitisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sairaaanhoitaja, joka ei pidä työstään
ylioppilas joka jäi kesäduunista loppuiäkseen siivoojaksi
pöytälaatikkokirjailija joka nauttii yksinäisestä työstä
Minä, vapaa taiteilija downsiftaaja osa-aikasiivooja
Hattu pois päästä jokaiselle joka elättää itsensä tekemällä töitä kuin töitä. Minulla on käynyt elämässä tuuri, mutta ei se oikeuta katsomaan muita alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni ex vaimo, sillä on isot hampaat mallia hevonen
Kolmekymppinen nainen, naimisissa mamun kanssa ja lapsi. Siellä siivoamassa on ja pysyy kun "kerran on töitä".
Mun mielestä vähän näköalatonta mutta mikäs mä olen ketään neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen nainen, naimisissa mamun kanssa ja lapsi. Siellä siivoamassa on ja pysyy kun "kerran on töitä".
Mun mielestä vähän näköalatonta mutta mikäs mä olen ketään neuvomaan.
Miksi se olisi näköalatonta? Vakituinen työpaikka Suomessa ei tänä päivänä ole mikään itsestäänselvyys. Kaikilla ei ole työelämän osalta mitään kunnianhimoa, kunhan on työpaikka, josta saa rahaa elämiseen. Itse kuulun tuohon kastiin. Oma kunnianhimoni suuntautuu ihan eri asioihin, työ on pakollinen paha elämässä. Valitettavasti siivoojan/laitoshuoltajan ammattia ei pahemmin arvosteta. Mutta miettikää hetki, millainen vaikka sairaala olisi ilman laitoshuoltajia. Niinpä.
Jep, olen itse laitoshuoltaja, joskin nyt hoitovapaalla. Tunnen kymmeniä siivoojia/laitoshuoltajia. Kaikilla erilainen tausta. On opiskelijaa, on niitä jotka ovat tehneet tuota hommaa viimeiset 30 vuotta, on niitä jotka ovat irtisanomisten jälkeen kouluttautuneet uudelleen. Mikä yhdistää heitä? Halu tehdä töitä.
Mä tiedän/tunnen runsaasti siivoajia. Moni on nykyään virolainen.
Tutuista lähtee, yksi oli opettajana 14 vuotta ja sitten riitti sitä touhua. Hän halusi, että työn voi jättää työpaikalle ja hakeutui siivoamaan. Palkka aleni hemmetisti, mutta eipä ollut 24/7 stressi.
Toinen opiskeli äidinkieltä, suomalaista kirjallisuutta ja kävikö vielä Teakissa dramaturgiaakin...? Se istumatyö tuppas lihottamaan, kun ei tykännyt urheilla. Otti puolipäiväisen rappusiivoojan toimen vastaan. Hoikistu, sai ylimääräistä rahaa ja kirjoittaa uudella sykkeellä.
jne.
Minä. Oon kai ihan normaali. 26-vuotias ja koulutus ravintola-alalle. Kyllästyin jatkuviin vaihteleviin viikonlopputöihin ja nykyään työskentelen öisin mutta säännölliset työajat ja viikonloput vapaat. Tykkään kovasti ja palkkakin Ok yö-lisien vuoksi. Naimisissa, lapseton. Mies insinööri ja töissä virka-aikaan mutta illat yhteistä aikaa.
Näin Itäkeskuksessa mamu miehen siivoamassa ja tunsin kyllä vilpitöntä myötätuntoa sillä en ole koskaan nähnyt tuollaista häpeää.
Mulla ei ole faktaa, mutta vaikuttaa hemmetin sivistyneeltä ja fiksulta naiselta. On ollut paljon liike-elämässä aikaisemmin ja pystyisi pyörittämään varmaan isoakin firmaa. Ei ota tätä elämää niin vakavasti näköjään, että tuntisi jotain alemmuutta.