Jäänkö jostain paitsi, jos en koskaan kokeile psykedeelisiä huumeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukeneeni, mun täytyy sanoa, että älkää nyt jumal**ta missään aineissa lähtekö muiden ihmisten pariin ! Jos päälle iskeekin jokin hirveä pelkotila tai todellisuus karkaa täysin käsistä, rauhallisesta ja väkivallattomasta ihmisestäkin voi tulla täysin arvaamaton ja toisille vaarallinen. Känninen yleensä hidastuu, mutta aineissa olija tosiaan on arvaamaton ja vaikeammin taltutettavissa. Pelottaa lukea, että jengi kirjoittaa olleenssa jossain diskossa kamoissa. Voin sanoa, että työni puolesta olen joutunut paljon tekemisiin aineissa olevien kanssa eli valitettavasti tiedän mistä puhun..

No ehka joo jos on jossain vauhdeissa, mutta MDMAta ottanut henkilo on agressiivisen ja arvaamattoman vastakohta, ala viitsi levittaa naita ennakkoluuloihin perustuvia fobioitasi. 

Itse en kay enaa 'normaaleilla' klubeilla, vaan vain reivaamassa, koska en jaksa katsella alkoholin vaikutuksen alaisia orveltajia. Mieluummin fiilistelen musaa ihmisten kanssa jotka on 'kamoissa' ja kayttaytyvat hyvin ja ystavallisesti. 

Mä en tunne yhtäkään pirinkään viihdekäyttäjää joka muuttuisi aggressiiviseksi piripäissään. Eri asia sitten tietty jos sitä vetää päiviä tai viikkoja putkeen.

Mulla on pari sienikokemusta takana. Miehen kanssa otimme rauhassa kotona. Makoilimme, kuuntelimme musiikkia ja olimme vain rauhassa muutaman tunnin.

Ei ollut mikään elämää mullistava kokemus. Voisin kokeilla uudestaankin!

Pääasia on turvallinen seura ja paikka. Masentuneella voi tulla todella rankastikin se paha mieli pintaan. Itse "tajusin" sienissä paljon vahvemmin sen, kuinka tyhjältä ja yksinäiseltä elämäni tuntui. Olin silloin työtön ja hieman masentunut. Silloin tajusin, kuinka paljon työttömyyskin minua vaivasi.

Voi olla hyväksi käydä negatiivisia tunteitaan läpi. Sieniä varten kannattaa kuitenkin tehdä varasuunnitelma, jos ei halua käyttää tuntikausia noiden tunteiden kelailuun. Psykedeeleistä kun ei selviä itseään "tsemppaamalla", eli kurjan mielen tai ajatuksen iskiessä ei auta veden juominen ja raitis ilma... Itselläni varasuunnitelmaan kuului tärkeä tukihenkilö, mukava löhöilypesä olkkarissa, herkkuja ja musiikkia, johon pystyi tarvittaessa keskittymään.

Neljä vuotta on kulunut, ja löysin tämän vanhan aloittamani ketjun. Ajattelin nyt kertoa, mihin ratkaisuun päädyin. Viimeisten vuosien aikana kokeilin sieniä ja lsd:tä muutaman kerran. Aloitusviestiä kirjoittaessani ajattelin ilmeisesti, että trippi olisi joku kerran elämässä -kokemus, jonka aikana egoni pirstaloituu ja maailmani mullistuu. Todellisuudessa aloitin pienillä annoksilla, jotka saivat luonnon näyttämään kauniimmalta, pinnat liikkumaan ja olon tuntumaan kevyeltä ja hauskalta. Pari kertaa olen kokeillut vähän syvempää trippiä, jolloin olen kokenut voimakkaita visuaaleja ja tuntenut olevani vahvasti osa maailmankaikkeutta. Mutta ei, en ole oivaltanut mitään suurta enkä koe muuttuneeni ihmisenä pohjimmiltani.

Lokakuussa minulle ja miehelleni syntyi esikoinen, ja toisin kuin aloitusviestin aikaan ajattelin, voisin ihan hyvin harrastaa trippailua näin äitinäkin (toki vasta kun lapsi on isompi ja hoidossa yön yli). Näen psykedeelit asiana, joka harvoin ja maltillisina annoksina käytettynä voi tuoda elämään kauniita hetkiä ja mielenkiintoisia tuntemuksia. Tämä on rohkaiseva viestini kaikille, joita psykedeelit pelottavat samoista syistä kuin ne pelottivat itseäni.

Haluan kuitenkin painottaa asioita, joita minullekin tässä ketjussa painotettiin: set & settingin merkitystä ei todellakaan voi väheksyä! Psykedeelit tekevät kaikesta oudompaa ja intensiivisempää. Ajantaju katoaa, arkiaskareiden suorittaminen on mahdotonta. Trippaile siis mökillä tai luonnossa, kun sinulla on lomaa eikä kiire minnekään. Pane puhelin pois päältä, älä käytä samalla mitään muita päihteitä ja vietä aikaa luotettavassa seurassa (2-5 hengen porukka, ei enempää) niin, että yksi teistä on selvinpäin tai ainakin ottaa vain pienen annoksen. Yksi trippikokemuksistani oli bileissä, ja sitä en suosittele kenellekään. Ahdisti. En myöskään suosittelisi psykedeelejä kovin nuorille. Olen iloinen, etten kokeillut sieniä tai lsd:tä kaksikymppisenä, vaan vasta nyt kun olen jo itseni kanssa sinuiksi tullut yli 30 v. Veikkaan että psykedeelit ovat parhaimmillaan vanhana.

Ap

Jäät paljosta paitsi, juu.

Vois kokeilla,ei ole oikeen mitään hävittävääkään enään.

Jokin luukku johonkin aukeaa ja vaikka ei muistaisikaan kokemuksesta mitään se luukku ei koskaan enää sulkeudu kokonaan. Suosittelen jokaiselle ja samalla en kenellekään.

Minä olen käyttänyt aikoinaan kaikkia huumeita heroiinia ja psykedeelejä lukuunottamatta.

Tätä hullua menoa jatkui yli kaksi vuosikymmentä. Jotenkin jäi harmittamaan etten uskaltanut koittaa mitään "tajuntaalaajentavaa"

Mä hoidin omaa traumaani sekakäytöllä.

Psykedeelit olisi ollut ehkä parempi keino.

Itse olen syönyt useamman kerran sieniä. Olen 40v normaali työssäkäyvä ja syön sieniä n. Kerran vuodessa. Ei niihin koukkuun jää.

Tavallaan tekis mieli kokeilla laajentaa tajuntaa, mutta mistä niitä tajunnanlaajentajia saisi? Tai kai niitä sieniä kasvaa Suomen luonnossa, mutta missä ja miten varmistun, että ovat oikeanlaisia sieniä eikä jotain tappavia myrkkysieniä?! Mistä teillä näitä kontakteja oikein on, en minä ainakaan tunne ketään huumeidenkäyttäjiä?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tekis mieli kokeilla laajentaa tajuntaa, mutta mistä niitä tajunnanlaajentajia saisi? Tai kai niitä sieniä kasvaa Suomen luonnossa, mutta missä ja miten varmistun, että ovat oikeanlaisia sieniä eikä jotain tappavia myrkkysieniä?! Mistä teillä näitä kontakteja oikein on, en minä ainakaan tunne ketään huumeidenkäyttäjiä?

Netistä löytyy tietoa kaikesta mikä kiinostaa. Kuviakin löytyy jos on esim. sienestämään menossa. 

Miehen kanssa mennään kerran vuodessa mökille sieniretkelle, vastaa fiilikseltään viikon pötköttelylomaa. Oon kolmesti ottanut maltillisen annoksen sieniä, nähnyt luonnon elävän ja tuntenut niin käsittämättömiä fiiliksiä että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Tripin jälkeinen kastematorentoutus, ruokaa ja hyvät unet niin kovalevy on tyhjä ja mieli tyyni. Vaikutus kestää kuukausia, eka trippi oli elämänmullistava koska pääsin monista haitallisista ajatusmalleista eroon ja tunsin jopa rakkautta itseäni kohtaan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Aion jatkaa harrastamista