Jäänkö jostain paitsi, jos en koskaan kokeile psykedeelisiä huumeita?

Vierailija kirjoitti:

Olen vahan samassa tilanteessa. 

Kaytan MDMAta kerran pariin kolmeen kuukauteen ja haluaisin nyt kokeilla myos psykedeeleja. 

MDMA ainakin minulla muuttaa omia kognitiviisia prosesseja ja jotenkin vapauttaa aivot ajattelemaan eri tavalla kuin selvin pain. Minusta tama kokemus on hieno ja koen etta se on auttanut kasvamaan ihmisena. Joskus ehka vahan liikaa otettuani (300mg ja yli) olen saanut myos hallusinaatioita, jotka minusta johtuvat siita etta aivot 'hyppaavat johtopaatoksiin' pienista informaatiomaarista, esim. yksivarisissa vaatteissa nakyy selkeasti kuvioita (oikeasti vain muutama varjo mutta aivot fill in the blanks), silmakulmassa nakyy hahmoja jotka eivat ole siella ja ehka hauskin joka kay oikeastaan aina: silmat kiinni nakyy neonkuvioita.

Olen lukenut vaikka kuinka Redditista ihmisten kokemuksia psykedeeleista ja tullut siihen tulokseen etta jos kokeilen, aloitan sienilla. LSD trippi voi olla aika raju enka uskalla sita ottaa heti ensimmaiseksi. Varmaan kokeillaan miehen kanssa niin etta toinen on selvinpain ja jos kaikki menee hyvin niin sitten jossain vaiheessa yhdessa. 

Kiva kuulla suhteellisen samassa tilanteessa olevan ajatuksia! Minulla MDMA ei ole koskaan aiheuttanut hallusinaatioita, mutten varmaan ole ottanut noin isoja annoksiakaan. Silloin kun olen ottanut MDMA:ta bileissä, olen kokenut ihan vaan euforiaa ja empatiaa, mutta muutaman kerran rauhallisemmissa oloissa pienellä porukalla jonkun kotona olen päässyt hyvin syvällisiinkin tiloihin, joissa ajatus tuntuu tosiaan ikään kuin lentävän. Olen pitänyt näistä kokemuksista paljon.

LSD-tripin pitkäkestoisuus hiukan hirvittää minuakin ja sienet kiinnostavat tällä hetkellä enemmän. Ja täällä olleiden kirjoitusten perusteella minäkin alan taipua sen suuntaan, että varminta olisi kokeilla kahdestaan oman miehen kanssa niin, että toinen olisi selvinpäin. Tässä on vain se ongelma, että olemme molemmat psykedeelien suhteen täysin kokemattomia ja olen lukenut, että paikalla olisi hyvä olla joku kokeneempi trippailija.

/Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vahan samassa tilanteessa. 

Kaytan MDMAta kerran pariin kolmeen kuukauteen ja haluaisin nyt kokeilla myos psykedeeleja. 

MDMA ainakin minulla muuttaa omia kognitiviisia prosesseja ja jotenkin vapauttaa aivot ajattelemaan eri tavalla kuin selvin pain. Minusta tama kokemus on hieno ja koen etta se on auttanut kasvamaan ihmisena. Joskus ehka vahan liikaa otettuani (300mg ja yli) olen saanut myos hallusinaatioita, jotka minusta johtuvat siita etta aivot 'hyppaavat johtopaatoksiin' pienista informaatiomaarista, esim. yksivarisissa vaatteissa nakyy selkeasti kuvioita (oikeasti vain muutama varjo mutta aivot fill in the blanks), silmakulmassa nakyy hahmoja jotka eivat ole siella ja ehka hauskin joka kay oikeastaan aina: silmat kiinni nakyy neonkuvioita.

Olen lukenut vaikka kuinka Redditista ihmisten kokemuksia psykedeeleista ja tullut siihen tulokseen etta jos kokeilen, aloitan sienilla. LSD trippi voi olla aika raju enka uskalla sita ottaa heti ensimmaiseksi. Varmaan kokeillaan miehen kanssa niin etta toinen on selvinpain ja jos kaikki menee hyvin niin sitten jossain vaiheessa yhdessa. 

 MDMA:han on psykedeelinen amfetamiini. Kerran näin essoissa, että yökerhon (ulkomailla) spottivalot lattialla näyttivät joltain ihan oikeilta palloilta, jotka heiluivat siellä lattialla. Joitakin vuosia sitten tuli persoiltua liian usein essoja ja MDMA:ta, otin niitä monena viikonloppuna peräkkäin ja seurauksena oli kuukauden kestävä synkkä masennus. Se oli raskasta aikaa, makasin vain sohvalla ja katsoin jotain sarjaa tai elokuvaa. Ulos lähdin kun piti ostaa ruokaa ja senkin hoidin lähikaupasta. Enää ei kiinnosta nuo ainekset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahan samassa tilanteessa. 

Kaytan MDMAta kerran pariin kolmeen kuukauteen ja haluaisin nyt kokeilla myos psykedeeleja. 

MDMA ainakin minulla muuttaa omia kognitiviisia prosesseja ja jotenkin vapauttaa aivot ajattelemaan eri tavalla kuin selvin pain. Minusta tama kokemus on hieno ja koen etta se on auttanut kasvamaan ihmisena. Joskus ehka vahan liikaa otettuani (300mg ja yli) olen saanut myos hallusinaatioita, jotka minusta johtuvat siita etta aivot 'hyppaavat johtopaatoksiin' pienista informaatiomaarista, esim. yksivarisissa vaatteissa nakyy selkeasti kuvioita (oikeasti vain muutama varjo mutta aivot fill in the blanks), silmakulmassa nakyy hahmoja jotka eivat ole siella ja ehka hauskin joka kay oikeastaan aina: silmat kiinni nakyy neonkuvioita.

Olen lukenut vaikka kuinka Redditista ihmisten kokemuksia psykedeeleista ja tullut siihen tulokseen etta jos kokeilen, aloitan sienilla. LSD trippi voi olla aika raju enka uskalla sita ottaa heti ensimmaiseksi. Varmaan kokeillaan miehen kanssa niin etta toinen on selvinpain ja jos kaikki menee hyvin niin sitten jossain vaiheessa yhdessa. 

Kiva kuulla suhteellisen samassa tilanteessa olevan ajatuksia! Minulla MDMA ei ole koskaan aiheuttanut hallusinaatioita, mutten varmaan ole ottanut noin isoja annoksiakaan. Silloin kun olen ottanut MDMA:ta bileissä, olen kokenut ihan vaan euforiaa ja empatiaa, mutta muutaman kerran rauhallisemmissa oloissa pienellä porukalla jonkun kotona olen päässyt hyvin syvällisiinkin tiloihin, joissa ajatus tuntuu tosiaan ikään kuin lentävän. Olen pitänyt näistä kokemuksista paljon.

LSD-tripin pitkäkestoisuus hiukan hirvittää minuakin ja sienet kiinnostavat tällä hetkellä enemmän. Ja täällä olleiden kirjoitusten perusteella minäkin alan taipua sen suuntaan, että varminta olisi kokeilla kahdestaan oman miehen kanssa niin, että toinen olisi selvinpäin. Tässä on vain se ongelma, että olemme molemmat psykedeelien suhteen täysin kokemattomia ja olen lukenut, että paikalla olisi hyvä olla joku kokeneempi trippailija.

/Ap

Netistä löytyy todella paljon oppaita "trip guide"ille. Itse sanoisin että mieluummin taatusti sinulle luotettu kokemattomampi ihminen, kuin joku kokenut henkilö johon et täysin varmasti luota. Tärkeintä on, että ko. ihmisen luona tiedät olevasi turvassa. Ainakin itselläni psykedeelit ikään kuin "kuorivat" psyyken puolustusmekanismit pois, ja silloin ei haluaisi kyllä lähelle ketään, joka esim. saattaa sanoa jotain (vahingossakin) ilkeää, tai jonka katseen voit tulkita tuomitsevaksi tms.

Vierailija kirjoitti:

generalissue kirjoitti:

Kyllä ja ei. Ne kokemukset olivat syviä, ainutlaatuisia enkä osaa verrata niitä oikein mihinkään muuhun. En lähellekään.

Toisaalta, ne eivät ole leluja. Jopa positiivinen kokemus saattaa avata vanhoja tunnesolmuja tai palauttaa muistoja. Yksi itseeni vaikuttanut kokemus oli egon väistyessä syvällinen, todellinen käsitys siitä miten toiset ihmiset ihan oikeasti elävät sitä omaa elämäänsä minuutti minuutilta, hyvine ja huonoine hetkineen.

Opinko uutta? Kyllä.

Peruisinko kokemuksen? En.

Oliko se hyvä asia? Kyllä ja ei. Opin ottamaan ihmiset ihan eri tavoin huomioon mutta olen myös välillä tosi tuskastunut maailman kärsimyksistä. Nyt kun tunsin miten se tuntematon jätkä jossain intiassa on oikeasti kuin oma ystävä tai sukulainen, elää paskassa, taudeissa ja näkee nälkää.

Esimerkiksi opin rakastamaan elämää, en siis omaani vaan elämää yleensä mutta mukana tuli tiedon tuoma tuska. Opin myös miten paljon ihminen valehtelee itselleen joka vei pois lohdullisia illuusioita.

Sanoisin että jos elämäsi on hyvää kaikin puolin, niin varminta on jättää väliin. Vaikka muuttuisit vain parempaan suuntaan, muutut silti ja se voi olla pari- ja ystäväsuhteille kova paikka. Se voi myös lisätä yksinäisyyttä koska muilla ei ole samaa kokemusta eikä sinua enää ymmärretä asiassa joka on saattanut olla sinulle tärkeä ja syvällinen.

Hyvin pieni, alle päihdeannoksen, tutun ja turvallisen terapeutin kanssa voi olla todella hyvä asia. Yksinään otetut isot annokset ilman tietoa voivat olla oikeasti *vaarallisia*

Vastaus on siis lyhyesti: Kyllä, jäät mutta se ei ole pelkästään paha asia.

Kiitos hyvästä vastauksesta! Tekisin tripin yhdessä miesystäväni sekä hyvän ystäväpariskunnan kanssa, joten meillä olisi ainakin toisemme jakamassa ajatuksia kokemuksen aikana ja jälkeen. Tämä ystäväpariskunta on trippaillut ennenkin. Olen lukenut psykedeeleistä paljon, set & setting olisi hyvä ja uskon tuntevani itseni varsin hyvin.

Silti mietin...entä jos? Entä jos pelot ottavat vallan? Entä jos tajuan tripin aikana jotakin peruuttamatonta itsestäni? Sellaista, jonka kanssa en pysty enää elämään nykyisen kaltaista elämää?

/ AP

Pelosta selviää vaikka se todella tuskallista onkin. Siinä selväpäinen, kokenut ja luotettava kaveri olisi tosi tärkeä. Riippuen psykedeelistä, on myös keinoja joko rauhoittaa tai lähestulkoon katkaista "trippi" joka osataan tarvittaessa myös terveydenhuollossa. Siis hyvin arkisin lääkkein.

Se taas jos tajuat jotain peruuttamatonta... niin, se voi tosiaan olla peruuttamatonta. Se voi olla hyvä asia, huono asia tai pelkkä neutraali muutos. Se on mahdollista, jopa suhteellisen todennäköistä joten se pitää ottaa huomioon. Nyt kun esim mammapalstoilla ollaan niin jollekin voi olla vaikka hirveä tieto että ymmärtää että rakastaa kaikkia lapsiaan mutta ei kaikkia yhtä paljon, ja tajuaa että on siksi kohdellut vaikka keskimmäistä aina vähän eri tavoin. Siitä voi seurata pitkä, ehkä ikuinen pieni syyllisyys. Toisaalta, sen olisi ehkä joskus tajunnut muutenkin.

Tosin, ensimmäisellä kerralla annosten olisi muutenkin syytä olla pieniä. Sellainen asia kuin oman minuuskäsityksen menetys esimerkiksi on hyvin rankka kokemus, oli se sitten hyvä tai huono.

Mitä ikinä teetkin, mieti sitä set&settingiä. Jos on ollut huono viikko, siirrä trippiä. Oikeasti kannattaa.

Toinen juttu on se selväpäinen kaveri joka on luotettava ja kokenut. Sellainen keneltä voi oikeasti hyvin, hyvin hämmentyneenä ja pelokkaana kysyä turvaa kun kaikki vanhat uskomukset vuosikymmenten ajalta murenee ympäriltä.

Joko mahdollisimman turvallisesti tai sitten ei ollenkaan. Tästä älä tingi! Mielellään jättäisin myös kaikki lds:t yms pois koska et voi kotikonstein tietää varmaksi että onko aine haluamaasi tai onko sitä haluttu määrä.

Damissa joskus.

Monilla tuntuu olevan se, että vedetään kymmenen lsd-lappua, että "tuntuis jossain", vaikkei trippailussa pääasia ole olla mahdollisimman sekaisin. Ei ihme, jos kiskoo monta kertaa vuodessa ja isoja määriä, että mielenterveys alkaa reistailemaan.

Tehtiin kaverin kanssa niin, että otettiin miedoimmasta päästä. Eli silloin voi itse hallita tilannetta, ja "tripin" voi lopettaa ihan juomalla limpparia. Ei siis kuulosta kauhean raskaalta ja päällekäyvältä, samoin ei rasita samalla tavoin munuaisia ja maksaa.

Eipä noissa tilanteissa ole ollut holtitonta käytöstä tai tullut typeriä ideoita mieleen, ainoastaan keskusteluja ja hassutteluja.

Paljon oppi omasta fysiikastaan, siitä miten aistit huijaavat meitä ja miten niihin vaikuttamalla maailma näyttääkin ihan erilaiselta ja miten omia aistejaan voi jopa hallita.

Numero 20 lisaa viela:

Itselleni tuli ihan selvinpain aika vahva yhtakkinen a-haa elamys siita, etta koko ymparoiva todellisuushan rakentuu meidan kaikkien omassa paassa ja on aistien mutta myos kulttuurin tuottamaa. Esimerkkina nyt vaikka se etta japanilaisille sininen ja vihrea ovat sama asia, tata on lankkarina aika vaikea ymmartaa. 

Tama on iso syy miksi psykedeelit kiinnostaa. Niiden avulla voi hetkeksi paasta oman mielen ja kulttuurin/kielen jne. rakentamista kahleista ja nahda maailman eri tavalla. Tama on minusta sita 'verhon taakse kurkistamista' mista joku jo puhui.

Minulle on ollut ehdottoman tarkeaa jakaa nama kokemukset oman mieheni kanssa. MDMAn vaikutuksen alaisena on myos helppo puhua vaikeista kipeista asioista ja muutamaan otteeseen olemmekin rollanneet kotona kahdestaan ja vain jutelleet hyvaa musiikkia kuunnellen. 

Ap, jos paadytte kokeilemaan, niin tule sitten kertomaan tanne kokemuksestasi!

up

Vierailija kirjoitti:

Damissa joskus.

Monilla tuntuu olevan se, että vedetään kymmenen lsd-lappua, että "tuntuis jossain", vaikkei trippailussa pääasia ole olla mahdollisimman sekaisin. Ei ihme, jos kiskoo monta kertaa vuodessa ja isoja määriä, että mielenterveys alkaa reistailemaan.

Tehtiin kaverin kanssa niin, että otettiin miedoimmasta päästä. Eli silloin voi itse hallita tilannetta, ja "tripin" voi lopettaa ihan juomalla limpparia. Ei siis kuulosta kauhean raskaalta ja päällekäyvältä, samoin ei rasita samalla tavoin munuaisia ja maksaa.

Eipä noissa tilanteissa ole ollut holtitonta käytöstä tai tullut typeriä ideoita mieleen, ainoastaan keskusteluja ja hassutteluja.

Paljon oppi omasta fysiikastaan, siitä miten aistit huijaavat meitä ja miten niihin vaikuttamalla maailma näyttääkin ihan erilaiselta ja miten omia aistejaan voi jopa hallita.

Käsittääkseni ei ole mitään luotettavaa tutkimustietoa siitä että psykedeeliset sienet "rasittaisivat" maksaa tai munuaisia. Vaikuttaa enemmän joltain yleiseltä harhaluulolta.

Koen itse parantuneeni vakavasta pitkäaikaisesta masennuksesta osittain psykedeelien ansiosta. En kuitenkaan halua ihan tuosta noin vaan suositella samaa muille, sillä en voi puhua kuin oman psyykeeni puolesta. Haluan myös painottaa, että pelkkä trippi itsessään ei tuo elämään vielä mitään konkreettista muutosta mutta se voi toimia ikään kuin työkaluna näiden muutosten aikaan saamisessa. Minä itse tein ne muutokset ja paransin itseni, mutta LSD auttoi näkemään uusia näkökulmia, ikään kuin aktivoi uusia ajatusratoja ja avasi monia tunnelukkoja. En koe kuitenkaan persoonani muuttuneen mitenkään, olen periaatteessa ihan sama ihminen kuin ennenkin. Parhaiten sen voisi ehkä kiteyttää niin, että osaan trippien myötä olla aidommin ja rohkeammin se oma itseni, joka minun on kuulunutkin aina olla. Siinä aitoudessa ja totuudessahan ei tavallaan ole (tai pitäisi olla) mitään pelättävää, mutta jos on pitkään elänyt jollain tavalla valheessa, peitellyt omia tunteitaan tai on muuten vain tottunut käyttämään erilaisia tiedostamattomia defenssejä vuosikausia, niiden kohtaaminen ja sen kaiken "todellisuuden" kohtaaminen voi olla jollekin liikaa. Luulen että siksi aina joskus kuulee näistä tapauksista, että joku on mennyt tripistä psykoosiin. Itsensä täytyy psykedeelejä käyttäessä tuntea tosi hyvin ja omaa mieltä ja sen kuntoa täytyy osata arvioida realistisesti. Ethän lähde juoksemaan maratoniakaan jos et ole käynyt ensin säännöllisesti lyhyemmillä lenkeillä, koska tiedät että kehosi ei kestä sitä.

Nostetaanpa mielenkiintoista ketjua, on ollut asiallisia viestejä.

Itse en ole käyttänyt mitään muita päihteitä kuin satunnaisesti alkoholia, mutta nämä kuvaamanne kokemukset kuulostaa ihan tutuilta. Itse ole päässyt samoihin tuloksiin ihan vain kuuntelemalla ihmisiä, katselemalla elämää, olemalla armollinen itselleni ja opiskelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole käyttänyt mitään muita päihteitä kuin satunnaisesti alkoholia, mutta nämä kuvaamanne kokemukset kuulostaa ihan tutuilta. Itse ole päässyt samoihin tuloksiin ihan vain kuuntelemalla ihmisiä, katselemalla elämää, olemalla armollinen itselleni ja opiskelemalla.

Täällä kyseltiin nyt kokemuksia, ei arvailuja aiheesta mitään tietämättömiltä. Et voi tietää oletko päässyt samoihin tuloksiin kuin voisit päästä psykedeeleillä, jos et ole kokeillut niitä. Kannattaa myös pitää mielessä että harva osaa sanoin kuvailla sitä mitä tripin aikana tapahtuu, eli sitä ei voi selittää kokonaan toiselle vaikka sen olisi kokenut sata kertaa. Aina voi yrittää kuvailla ja tehdä vertauksia mutta et voi minkään AV-ketjun perusteella tietää trippailusta mitään.

Mulle psykedeelikokemukset eivät ole olleet mitää järisyttäviä kokemuksia, joissa olisin oppinut jotain tosi suurta. Ihan hauskaa on ollut, mutta ilmankin voisin elää. Sienitripit ovat olleet lähinnä visuaalisia kokemuksia, lsd-tripit moniulotteisempia. Joskus viisitoista vuotta sitten niitä nappailin, sitten se vaan jäi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle psykedeelikokemukset eivät ole olleet mitää järisyttäviä kokemuksia, joissa olisin oppinut jotain tosi suurta. Ihan hauskaa on ollut, mutta ilmankin voisin elää. Sienitripit ovat olleet lähinnä visuaalisia kokemuksia, lsd-tripit moniulotteisempia. Joskus viisitoista vuotta sitten niitä nappailin, sitten se vaan jäi.

Tarkennan, että olivat toki kokemuksina järisyttäviä, mutta opinko niistä jotain elämästä? En. Itsestäni ja omista aistiharhoistani toki opin jotain, mutta enemmän olen oppinut muissa tilanteissa.

Minä otin tarkoituksella LSD:tä vain n. 1/4 normaalista LSD-annoksesta vaarojen minimoimiseksi.  Silti se oli todella voimakasta ainetta, ja muuttaa ajatteluprosessia (en ole käyttänyt muita huumeita). Pienemmillä annoksilla ei yleensä tule voimakkaita hallusinaatioita tms. 

Pitkäaikaisvaikutukset jatkuivat vielä kuukauden ajan: poikkeuksellisen hyvä olo ilman mitään syytä, joka alkoi tuntua liioittelulta ja puuduttavalta. Pelkkä hyvä olo elämän päämääränä alkoi tuntua väärältä. Minusta tuli miljonääri noin vuoden sisällä (vaikea sanoa oliko LSD:llä vaikutusta). Meditoimalla voi jossain määrin palauttaa LSD:n tuntemuksia, tosin se on vaikeampaa kun LSD:n käytöstä on kulunut jo aikaa. En ole muuttunut ihmisenä paremmaksi, minulla ei ole korkeampaa moraalia tms.

Kokeilen LSD:tä ehkä vielä myöhemmin mahdollisesti vuosien päästä. Nyt en näe siihen tarvetta. Se on aineena voimakasta, ja en voi poissulkea negatiivisten vaikutusten mahdollisuutta. Joku suositteli kuukauden meditointia ennen LSD:n käyttämistä, ja se vaikuttaisi hyvältä ohjeelta.

Näitä lukeneeni, mun täytyy sanoa, että älkää nyt jumal**ta missään aineissa lähtekö muiden ihmisten pariin ! Jos päälle iskeekin jokin hirveä pelkotila tai todellisuus karkaa täysin käsistä, rauhallisesta ja väkivallattomasta ihmisestäkin voi tulla täysin arvaamaton ja toisille vaarallinen. Känninen yleensä hidastuu, mutta aineissa olija tosiaan on arvaamaton ja vaikeammin taltutettavissa. Pelottaa lukea, että jengi kirjoittaa olleenssa jossain diskossa kamoissa. Voin sanoa, että työni puolesta olen joutunut paljon tekemisiin aineissa olevien kanssa eli valitettavasti tiedän mistä puhun..

Eikö teitä pelota grillata aivojanne markoottisilla aineilla? Mitä jos jotain peruuttamatonta napsahtaakin siellä? Harvempi sellaisen kokeneista varmaan täällä kirjoittelee. Eikö pelota, että koukututte ja elämä ilman huumeita ei tunnu enää miltään?

Muutama kerta tullut kokeiltua, parilla kerralla lievää ahdistusta, eipä juuri muuta.

Toisella parilla lieviä visuaaleja, seinien "aaltoilua" jne. Värit näytti kirkkaammilta. Ei mitään erityisen erikoista.

Ihan ok party-fiilis, olut ei tuntunut oikein missään, krapula oli kuitenkin.

Ei kannata kokeilla, kuten ei muitakaan huumeita, piru istuu olkapäällä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukeneeni, mun täytyy sanoa, että älkää nyt jumal**ta missään aineissa lähtekö muiden ihmisten pariin ! Jos päälle iskeekin jokin hirveä pelkotila tai todellisuus karkaa täysin käsistä, rauhallisesta ja väkivallattomasta ihmisestäkin voi tulla täysin arvaamaton ja toisille vaarallinen. Känninen yleensä hidastuu, mutta aineissa olija tosiaan on arvaamaton ja vaikeammin taltutettavissa. Pelottaa lukea, että jengi kirjoittaa olleenssa jossain diskossa kamoissa. Voin sanoa, että työni puolesta olen joutunut paljon tekemisiin aineissa olevien kanssa eli valitettavasti tiedän mistä puhun..

No ehka joo jos on jossain vauhdeissa, mutta MDMAta ottanut henkilo on agressiivisen ja arvaamattoman vastakohta, ala viitsi levittaa naita ennakkoluuloihin perustuvia fobioitasi. 

Itse en kay enaa 'normaaleilla' klubeilla, vaan vain reivaamassa, koska en jaksa katsella alkoholin vaikutuksen alaisia orveltajia. Mieluummin fiilistelen musaa ihmisten kanssa jotka on 'kamoissa' ja kayttaytyvat hyvin ja ystavallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukeneeni, mun täytyy sanoa, että älkää nyt jumal**ta missään aineissa lähtekö muiden ihmisten pariin ! Jos päälle iskeekin jokin hirveä pelkotila tai todellisuus karkaa täysin käsistä, rauhallisesta ja väkivallattomasta ihmisestäkin voi tulla täysin arvaamaton ja toisille vaarallinen. Känninen yleensä hidastuu, mutta aineissa olija tosiaan on arvaamaton ja vaikeammin taltutettavissa. Pelottaa lukea, että jengi kirjoittaa olleenssa jossain diskossa kamoissa. Voin sanoa, että työni puolesta olen joutunut paljon tekemisiin aineissa olevien kanssa eli valitettavasti tiedän mistä puhun..

No ehka joo jos on jossain vauhdeissa, mutta MDMAta ottanut henkilo on agressiivisen ja arvaamattoman vastakohta, ala viitsi levittaa naita ennakkoluuloihin perustuvia fobioitasi. 

Itse en kay enaa 'normaaleilla' klubeilla, vaan vain reivaamassa, koska en jaksa katsella alkoholin vaikutuksen alaisia orveltajia. Mieluummin fiilistelen musaa ihmisten kanssa jotka on 'kamoissa' ja kayttaytyvat hyvin ja ystavallisesti. 

Itsehän jo ihan ensimmäisessä virkkeessäsi vahvistat, että ei mistään ennakkoluuloista ole tässä kyse.