Alle 3-vuotiaina päivähoitoon viedyt kouluttautuvat pidemmälle

Vierailija kirjoitti:

Sehän on tiedossa että huonosti koulutetut, työttömät ja pieni palkkaiset äidit käyttävät pisimmät hoitovapaat - ja koulutushan periytyy melko vahvasti. Haluaisin nähdä tutkimuksen jossa verrataan saman tasoisten perheiden lapsien hoidon aloitusaikaa ja sen merkitystä.

Hohhoijaa taas. Et sitten lukenut tutkimusta, siinähän nimenomaan oli huomioitu myös vanhempien koulutustausta, tuo mainittiin myös aloituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tutkimus ei vastaa omia ennakkokäsityksiä, se on virheellinen nollatutkimus. Näin kertovat mitä ilmeisemmin kotiin juuttuneet tieteen huippuosaajat. 

Tutkijana joudun toteamaan, että ainakin uutisointi on ollut sellaista, että kyseessä todella on nollatutkimus. Uutisointi taas tehdään mediatiedotteen perusteella.

Jos oikeasti olet tutkija niin miksi ihmeessä luet pelkän uutisen etkä alkuperäislähdettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on tiedossa että huonosti koulutetut, työttömät ja pieni palkkaiset äidit käyttävät pisimmät hoitovapaat - ja koulutushan periytyy melko vahvasti. Haluaisin nähdä tutkimuksen jossa verrataan saman tasoisten perheiden lapsien hoidon aloitusaikaa ja sen merkitystä.

Mitenkäs se iskän maisterintutkinto ja tohtorikoulutus? Eikö se periydykään?

Itseasiassa tutkimusten mukaan äidin koulutustaso periytyy voimakkaammin. Sitä paitsi harvoin koulutetulla ja menestyvällä miehellä on kouluttamatonta naista.

Joskus luin myös tutkimuksen, jonka mukaan työssä menestyvä äiti vaikuttaa positiivisesti tyttärensä menestykseen elämässä. Sen sijaan liika äidin työorientaatio on pojille haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Kun tutkimus ei vastaa omia ennakkokäsityksiä, se on virheellinen nollatutkimus. Näin kertovat mitä ilmeisemmin kotiin juuttuneet tieteen huippuosaajat. 

Av-mammoja harmittaa, jos joku horjuttaa imagoa uhrautuvana superäitinä, joka hoitaa aina lapset 3-vuotiaaksi kotona. Vaikka todellinen syy olisikin pelkkä työn välttely...

Pöh, minä ja kolme sisarustani ollaan oltu kouluikään asti kotihoidossa ja silti korkeakoulutettuja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Pöh, minä ja kolme sisarustani ollaan oltu kouluikään asti kotihoidossa ja silti korkeakoulutettuja kaikki.

No väitettiinkö tuossa että kukaan kotihoidettu ei kouluttaudu? Ja toisaalta oletteko kaikki myös  yliopistokoulutettuja? (amk on kotihoidetulle todennäköisempi kuin yliopisto)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä opettaja edes koulussa tietää, minkäikäisenä lapsi on mennyt päivähoitoon? Ei meidän lasten opettajat ainakaan tiedä. Meillä on kolme lasta, jotka kaikki menneet päivä hoitoon eri-ikäisinä. Suunnilleen yhtähyvin pärjäävät.

Esikoinen meni minun työtilanteen takia päivähoitoon reilu 10kk ikäisenä. On aina pärjännyt hyvin koulussa ja harrastuksissa. On kuitenkin "herkkä" lapsi ja helposti "ottaa itseensä" kavereiden sanomisista. Kavereita on kuitenki paljon.

Keskimmäinen oli kotona 5-vuotiaaksi asti, josta viimeisenä vuonna kävi yhden aamupäivän viikossa kerhossa. Päiväkotiin ja eskariin siirtyminen meni hyvin ja yhtä hyvin on pärjännyt koulussa kuin isompi sisarus. On luonteeltaan tasaisempi kuin esikoinen, joten hänelle ei tule niin herkästi pahaa mieltä kavereiden sanomisista.

Nuorin oli kotona 2-vuotiaaksi. Meni yhdessä keskimmäisen kanssa päivähoitoon sisarusryhmään. Koulussa pärjännyt samanlailla kuin isommat sisarukset. Luonteeltaan on lapsista arin ja ujoin, mutta silti kavereita on löytynyt. Ei kuitenkaan hyppää yhtä innolla uusiin asioihin.

Minun kotonakaan päivähoitokuviot eivät vaikuttaneet koulumenestykseen. Yhtä menestyneitä olemme myös työelämässä.

Meidän kunnassa on ainakin eri eskari heille jotka on kotihoidettuja ja ope tietää mistä eskareista lapset tulee koska ennen koulun alkua on palaveri eskariopettajien kanssa.

Meidän kaupungissa on sama eskari. Lapseni ryhmässä on paljon pelkkiä eskareita, vähemmistössä ovat he, jotka ovat muutenkin päiväkodissa. Joten täällä ainakaan tiota ei erikseen tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tutkimus ei vastaa omia ennakkokäsityksiä, se on virheellinen nollatutkimus. Näin kertovat mitä ilmeisemmin kotiin juuttuneet tieteen huippuosaajat. 

Tutkijana joudun toteamaan, että ainakin uutisointi on ollut sellaista, että kyseessä todella on nollatutkimus. Uutisointi taas tehdään mediatiedotteen perusteella.

Jos oikeasti olet tutkija niin miksi ihmeessä luet pelkän uutisen etkä alkuperäislähdettä?

Sanoinko jossain, että en ole lukenut alkuperäislähdettä? Kirjoitin, että "ainakin uutisointi on sellaista..." eli en varsinaisesti ottanut kantaa itse tutkimukseen, vaan sen uutisointiin. Ja koska uutinen tehdää tiedotteen perusteella, on aika mielenkiintoista, miksi tutkijat nostivat esille tämän tietyn asian tällä tietyllä tavalla.

Ydinasia on päivähoidossa aloittamisen ikä, ei esimerkiksi se, miten monta vuotta lapsi on siellä päivähoidossa ollut tai oliko päivähoitopaikka perhepäivähoitajalla, päiväkodissa, ryhmiksessä, kokopäiväinen vai osa-aikainen... Tutkija minussa kysyy, miksi tämä yksi asia eli aloitusikä uutisoidaan näin vahvasti. Olisiko samalla voitu katsoa, oliko lapsen vanhempi kuitenkin kotona, vaikka lapsi oli päivähoidossa ja miten tämä vaikutti lopputulokseen. Kelan tiedostothan heillä oli käytössään.

Jos superlahjakas lapsi viedään päivähoitoon, niin hänet tasapäistetään siellä alta aikayksikön suomalaisen sosialistiyhteiskunnan antamaan muottiin. Siellä ei todellakaan kukaan ole opettamassa kolmivuotiasta lukemaan tai mitään muutakaan. Sen sijaan lapsi pakotetaan leikkimään taantumuksellisia leikkejä heikkolahjaisempien ikätoveriensa kanssa, jotta sopeutuu ryhmään. Huippuosaajat kasvatetaan kotona.

Käännetäänpä koko tämänkin tutkimuksen perimmäinen idea Suomen kielelle:

Alle 3-vuotiaana lapsille aloitettu aivopesu maahanmuuton ihanuudesta, vasemmistoideologiasta, feminismistä, sukupuolettomuudesta ja homoudesta tuottaa parhaimman tuloksen aivopesun onnistumisen kannalta.

Eli jälleen yksi idea levittää kulttuurimarxismilaisuuden ihanuutta.

Veisin hoitoon jos olisi varaa. Hoito maksaa meidän tuloilla 270 e kk ja kun saan peruspäivärahaa ei vaan rahat riitä kun vuoka on 1000 e kk. Meillä lapsi 3 vuotias eikä koskaan ollut hoidossa. Itsekin haluaisi mennä ja on yksinäinen, mutta ei rahat riitä. Mielestäni tästä ei puhuta riittävästi, että joillain voi olla Suomessakin syynä taloustilanne ettei rahat riitä hoitoon. Mies ei tienaa kuin 2300 e nettona ja tuon vuokran jälkeen ei rahat riitä tuohon hoitomaksuun kun olen ollut työtön jo vuoden. Toki lyhyen aikaa tuo olisi ok näillä tuloilla mutta kun ensin olin kotihoidontuella 350 e kk 1,5 vuotta ja nyt työttömänä ovat kaikki säästötkin huvenneet.

Sydäntä raastaa eivätkä nämä tälläiset uutiset paranna omaa oloa ja syyllisyyttä tilanteesta. Haluaisin että lapseni pääsisi päiväkotiin ja saisi kavereita kun ei ole ketään lapsiperhetuttujakaan eikä naapurissa asu lapsia on lapseni täysin ilman muiden seuraa kerhoa lukuunottamatta.

Ja ihmettelen että tälläisillä tuloilla voi pk maksu olla noin suuri.

Menin hoitoon 6kk ikäisenä koska silloin äitiysloma oli vain niin lyhyt. Äiti oli ensimmäisessä työpaikassaan ja isä 23v teki gradua. Sekä minä että siskoni olimme päiväkodissa myös sinäkin aika kun isäni oli työttömänä 2v. Hän saikin sitten hyvinpalkatun koulutustavastaavan viran valtiolta lopulta. Ei suostunut paskahommiin vaan maalasi tauluja, pesi pyykkiä ja teki valmiiksi ruoan kun tulin koulusta kotiin ekalla.

Mä pääsin yliopistoon 23v kun olin viimeisillä raskaana. Lapsi meni hoitoon 10 ja puol kk iässä. Uskokaa tai älkää mutta imetin häntä siihen asti! Opiskelin, tein koko ajan töitä, valmistuin. Sain toisen lapsen 36 vuotiaana ja taas piti laittaa lapsi hoitoon jo 1, 2v iässä koska työnantaja painosti ja oli yt-neuvottelut.

No mulla loppuikin sitten työt kun lapsi oli melkein 3,5v. En missään nimessä ottaisi lastani pois päiväkodista, jossa on kiva ryhmä ja hyvät opettajat. Minä toivun siitä ahdistuksesta mitä edellinen työnantaja itselleni tuotti ja haen vihdoin vain niitä töitä jotka vastaavat koulutustani. Lapseni saa virikkeitä leikkiessään ryhmässä.

Ja mitä tulee tähän lapseeni joka meni hoitoon jo 10,5 kk iässä? Hän käy lukiota hyvillä arvosanoilla ja on ollut jo kahtena kesänä kesätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöh, minä ja kolme sisarustani ollaan oltu kouluikään asti kotihoidossa ja silti korkeakoulutettuja kaikki.

No väitettiinkö tuossa että kukaan kotihoidettu ei kouluttaudu? Ja toisaalta oletteko kaikki myös  yliopistokoulutettuja? (amk on kotihoidetulle todennäköisempi kuin yliopisto)

No ei väitetty, mutta toinpahan vain yhden tapauksen ilmi. 3 meistä on yliopistokoulutettu, yksi on käynyt amk:n.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan ei ole tutkittu sitä, onko lapsi ollut päivähoidossa koko ajan sinne mentyään, vaan ainoastaan sitä, missä iässä lapsi aloitti päivähoidossa. Vielä 90-luvun alussa, jolloin tutkimushenkilöt olivat päiväkoti-iässä, oli aika lailla tavallista käväistä töissä ennen toisen lapsen syntymää muistaakseni siksi, että siten sai paremman äitiyspäivärahan. Siksi moni esikoinen meni hoitoon noin 2v iässä. Ja palasi kotihoitoon heti, kun äiti jäi äitiyslomalle, virikelapsia ei kovin runsaasti vielä ollut.

Voisivat tehdä tutkimuksen myös päivähoidosta ja puheen kehityksen viivästymisestä. Silloin ilmenisi, että päivähoidossa ko. ongelma on tavallisempi kuin kotihoidetuilla lapsilla. Syynä ei tosin ole hoitomuoto vaan se, että monessa kunnassa puheterapiaa tarjottiin vain päiväkodissa.

Siis päivähoidossa olevilla lapsilla oli enemmän puheenkehityksen viivästymää, vaikka monessa kunnassa puheterapiaa sai vain päiväkodissa? Miksi näin? Kotihoidetuilla ei ollut viivästymää vaikka kotihoidetut eivät saaneet puheterapiaa?

Mutta eihän noita oltu tutkittu kuin 22-vuotiaaksi! Ei se vielä kaikkea kerro. Esimerkkinä minä itse: kotihoidossa 4-vuotiaaksi asti, pienenä ujo ja äidin perään, lukion jälkeen rohkaistuin ja repäisin, lähdin ulkomaille, sain arvokasta työkokemusta ja elämänkokemusta ja 23-vuotiaana hain yliopistoon. Nyt hyvässä esimiesasemassa. Varmaan vaikuttaisin minäkin luuserilta kotona hoidetulta, jos olisin ollut mukana tutkimuksessa...

Mun mielestä on arvokasta, että sellaiset lapset saa olla kotona siihen asti kuin "siltä tuntuu", että se on heille parasta. Ei kaikkien lasten ole hyvä olla liian nuoresta hoidossa, eikä ole oikein alkaa karaisemaan lasta liian pienenä, jos lapsi ei tunnu olevan siihen valmis vielä. Jos lapsi ei ole erosta moksiskaan ja kaipaa tuollaisia aktiviteetteja, niin sitten ok.

Olikohan tuossa tutkimuksessa muuten otettu huomioon esim. psykologisia vaikutuksia lapseen? Entä sitä, että oliko opiskeluvalinnat oikeasti hyviä ja ns. kestäviä? Onko aikaisin hoitoon menneet kokeneet olonsa turvalliseksi ja tehneet valintansa itse omien oikeiden mieltymystensä perusteella vaiko enemmän vanhempien johdattelemina ja päätyvät kenties myöhemmin vaihtamaan alaa herkemmin ym.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on tiedossa että huonosti koulutetut, työttömät ja pieni palkkaiset äidit käyttävät pisimmät hoitovapaat - ja koulutushan periytyy melko vahvasti. Haluaisin nähdä tutkimuksen jossa verrataan saman tasoisten perheiden lapsien hoidon aloitusaikaa ja sen merkitystä.

Hohhoijaa taas. Et sitten lukenut tutkimusta, siinähän nimenomaan oli huomioitu myös vanhempien koulutustausta, tuo mainittiin myös aloituksessa.

On raportoitu väärin. Alkuperäisen tutkimuksen tilastoanalyysin tuloksen malli 3:a tarkastelemalla voi todeta että erot selviytyivät taustamuuttujilla kuten vanhempien koulutustasolla. Tulos on yksiselitteinen ja uutisointi on virheellistä. 1-2v nä hoidon aloittamisesta ei ole hyötyä tulevaisuuden kouluttautumisen suhteen. Ei ole haittaakaan.

T. Tutkija

35 jatkaa

Aika paljon oli muuten kavereissa niitä, jotka ei uskaltaneet lähteä ulkomaille, vaikka heitä olisi se ajatus paljon houkuttanutkin. Voisiko kuitenkin pitää paikkansa se, että kun saa rauhassa olla äidin helmoissa omaan tahtiinsa, itsetunto ja rohkeus kehittyy oikealla tavalla ja uskaltaa sitten paremmin irtautua sieltä, kun sen aika on?

Olen pitkään ollut kotiäitinä ja ihan myönteistä palautetta on sittemmin tullut mm. lasten keskittymiskyvystä ja ryhmätaidoista. En pidä Pahoina niitä vanhempia, jotka vievät lapsen aikaisin hoitoon, mutta olen myös meidän ratkaisuumme tyytyväinen. Lehdestä luin tuosta jutun ja siinä tutkimuksen tehnyt sosiologi hämmästeli, että psykologit ovat tällaisia asioita tutkineet :D Mitä ihmeen tekemistä millään psykologeilla onkaan sen kanssa, miten mielekkääksi ihmiset kokevat elämänsä jne... Sain sentään siitä aika hyvät naurut. Luulen, että tämä sosiologiakin on vain välivaihe: eivätköhän kohta taloustieteilijät ole ainoita oikeita asiantuntijoita tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan ei ole tutkittu sitä, onko lapsi ollut päivähoidossa koko ajan sinne mentyään, vaan ainoastaan sitä, missä iässä lapsi aloitti päivähoidossa. Vielä 90-luvun alussa, jolloin tutkimushenkilöt olivat päiväkoti-iässä, oli aika lailla tavallista käväistä töissä ennen toisen lapsen syntymää muistaakseni siksi, että siten sai paremman äitiyspäivärahan. Siksi moni esikoinen meni hoitoon noin 2v iässä. Ja palasi kotihoitoon heti, kun äiti jäi äitiyslomalle, virikelapsia ei kovin runsaasti vielä ollut.

Voisivat tehdä tutkimuksen myös päivähoidosta ja puheen kehityksen viivästymisestä. Silloin ilmenisi, että päivähoidossa ko. ongelma on tavallisempi kuin kotihoidetuilla lapsilla. Syynä ei tosin ole hoitomuoto vaan se, että monessa kunnassa puheterapiaa tarjottiin vain päiväkodissa.

Siis päivähoidossa olevilla lapsilla oli enemmän puheenkehityksen viivästymää, vaikka monessa kunnassa puheterapiaa sai vain päiväkodissa? Miksi näin? Kotihoidetuilla ei ollut viivästymää vaikka kotihoidetut eivät saaneet puheterapiaa?

Ei. Päiväkodissa hoidetuilla on enemmän puheenkehityksen viivästymiä, koska saadakseen lapselleen puheterapiaa, lapsi tulee laittaa päiväkotiin. Kyse ei siten ole päivähoitomuodosta lainkaan, vaikka asian voisi niinkin uutisoida, jos tekisi kuten tässä nyt julkaistussa tutkimuksessa asioita tulkitaan. Klassinen "kumpi oli ensin, muna vai kana" -syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän noita oltu tutkittu kuin 22-vuotiaaksi! Ei se vielä kaikkea kerro. Esimerkkinä minä itse: kotihoidossa 4-vuotiaaksi asti, pienenä ujo ja äidin perään, lukion jälkeen rohkaistuin ja repäisin, lähdin ulkomaille, sain arvokasta työkokemusta ja elämänkokemusta ja 23-vuotiaana hain yliopistoon. Nyt hyvässä esimiesasemassa. Varmaan vaikuttaisin minäkin luuserilta kotona hoidetulta, jos olisin ollut mukana tutkimuksessa...

Mun mielestä on arvokasta, että sellaiset lapset saa olla kotona siihen asti kuin "siltä tuntuu", että se on heille parasta. Ei kaikkien lasten ole hyvä olla liian nuoresta hoidossa, eikä ole oikein alkaa karaisemaan lasta liian pienenä, jos lapsi ei tunnu olevan siihen valmis vielä. Jos lapsi ei ole erosta moksiskaan ja kaipaa tuollaisia aktiviteetteja, niin sitten ok.

Olikohan tuossa tutkimuksessa muuten otettu huomioon esim. psykologisia vaikutuksia lapseen? Entä sitä, että oliko opiskeluvalinnat oikeasti hyviä ja ns. kestäviä? Onko aikaisin hoitoon menneet kokeneet olonsa turvalliseksi ja tehneet valintansa itse omien oikeiden mieltymystensä perusteella vaiko enemmän vanhempien johdattelemina ja päätyvät kenties myöhemmin vaihtamaan alaa herkemmin ym.?

Oma esikoinen oli samanlainen, hidas syttymään ja turvallisuushakuinen. 5v iässä hän ilmoitti, että ei koskaan lähde opiskelemaan, jos joutuu vaihtoon ulkomaille. Viime vuonna käytiin poikaa katsomassa, lähti yliopistosta puoleksi vuodeksi vaihtariksi Shanghaihin. Onneksi sai kasvaa omaan tahtiinsa, päiväkodissa hänet olisi moneen kertaan nuijittu muusiksi.