25v enkä tiedä mitä tahdon elämältä...

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ajatella niin jumalattoman dramaattisesti että mikä lie minun koko elämäni kohtalo ja suunta vaan kokeilla useitakin koulutuksia ja töitä mielenkiintojen mukaan. Ja kokeilla vaikkei tuntisikaan niin hirveän suurta mielenkiintoa. Voi vaihtaa jos myöhemmin löytyisi jotain kiinnostavampaa. Kunhan on homma käynnissä ja jotain aktiviteettiä sillä ihminen on tarkoitettu tekemään eikä pelkästään olemaan.

Kuka vittu nyt lähtee vaan tosta noin kokeilemaan eri koulutuksia kun ei ole rahaa ja pitäisi vain opintolainaa nostaa lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ajatella niin jumalattoman dramaattisesti että mikä lie minun koko elämäni kohtalo ja suunta vaan kokeilla useitakin koulutuksia ja töitä mielenkiintojen mukaan. Ja kokeilla vaikkei tuntisikaan niin hirveän suurta mielenkiintoa. Voi vaihtaa jos myöhemmin löytyisi jotain kiinnostavampaa. Kunhan on homma käynnissä ja jotain aktiviteettiä sillä ihminen on tarkoitettu tekemään eikä pelkästään olemaan.

Kuka vittu nyt lähtee vaan tosta noin kokeilemaan eri koulutuksia kun ei ole rahaa ja pitäisi vain opintolainaa nostaa lisää?

Niin ja nykyään on nämä ensikertalaiskiintiöt korkeakouluissa eli alanvaihto ei sitten ihan helposti onnistu.

Juup, täällä sama just 25v täyttäny. Oon tehny sitä sun tätä työkseni, asuin hetken ulkomaillakin. Koulutuksenani pelkkä lukio. Yhdessä paikassa en viihdy puolta vuotta pidempään ja taas olisi muutto edessä. Kaverit ovat kaikki kouluttautuneet johonkin, parilla on jo lapsia ja lähes kaikki seurustelevat. Kaipuu kotikaupunkiin kavereiden luokse mutta en sinnekkään halua jäädä. En halua lapsia (ainakaan vielä, tuntuu että aika loppuu kesken ennen kun haluan)En pidä yhdenillan jutuista, koska jätkän kenet kelpuutan on oltava mielenkiintoinen, jos näin on, en päästäisi yhdessä yössä irti ja jos ei, en haluaisi viettää edes sitä yhtä yötä. Ahdistaa etten ole saanut tarpeeksi aikaiseksi ja polttava tarve muuttaa uuteen paikkaan. Pelkään että jään tällaiseksi seilaajaksi joka ei ikinä saa aikaiseksi hakea kouluun, kouluttautua hyvään ammattiin eikä saa tasapainoista elämää. Ahdistaa että olen näin hukassa, eikä suunnitelmia tulevaisuudelle ole. En tiedä mitä haluan. Ei kait auta muu kuin seikkailla.

Loppupeleis kun miettii, niin miksi elämältä pitäisi haluta mitään? Siis tarkoitan, että jos on perus asiat jotenkin kunnossa, että pystyy elämään normi elämää. Saa laskut maksettua ja jää ruokaankin jotain.

Itse olen 26v ja ei ole koskaan tämä elämä napannut. Jotenki todella uuvuttavaa ja mikään ei niin paljon kiinnosta, että kuluttaisin aikaani sen enempää siihen.